Kaisu Vihervuori

Etunimet: 
Kaisu Rakel
Muut nimet: 
Sirkka Vuori (pseudonyymi)
Kaisu Vihervuori-Kuusla (virallinen nimi vuodesta 1960)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
11.11.1922
Syntymäpaikka: 
Orimattila
Kuolinaika: 
02.05.2017
Kuolinpaikka: 
Espoo

Biografia

Laulajatar (sopraano), naamioitsija

Sopraano Kaisu Vihervuori menestyi 1950–60-luvulla laulajana vaativin ohjelmin konserteissa ja radiossa. Hän lauloi Eeva-Kaarina Volasen esittämät lauluosuudet elokuvissa Kesäillan valssi (1951) ja Onnelliset (1954) sekä Raili Mäen osuudet elokuvassa Lumikki ja 7 jätkää (1953). 1950-luvun puolivälissä hän oli naamioitsijana ainakin kuudessa elokuvassa.

Kaisu Vihervuori syntyi 1922 Orimattilassa. Laulua hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa 1945–48 ja yksityisesti Greta Almqvistin (1890–1989) johdolla. Almqvist oli itse esiintynyt 1920-luvulla ja perusti sittemmin ilmeisen arvostetun laulukoulun, jota kävi 1940-luvun lopulla mm. myöhempi oopperalaulaja Pekka Nuotio. Ilta-Sanomien haastattelussa 2015 Kaisu Vihervuoren puoliso Matti Kuusla saattoikin sanoa: ”Vaimo on Sibelius-Akatemian läpikäynyt sopraano, jonka elämä on aina ollut maailmalla – –.”

Niin sanotun valmistavan ensikonserttinsa Kaisu Vihervuori piti Konservatoriossa toukokuun alussa 1949. Kolmikossa olivat myös Pekka Artto ja Pentti Tuominen. Kaikki kolme laulajaa saivat hyvät arvostelut. Vihervuoresta Veikko Helasvuo kirjoitti Helsingin Sanomissa lauluja erittelemättä: ”Kaisu Vihervuorella on koloratuuritaipumusta, tarkka staccato ja viehättävä kepeys laulussaan, vaikkei ääni vielä ulotukaan kovin ylös”. Jouko Tolosen säestystä kuvattiin solisteja tukevaksi ja huolitelluksi.

Pekka Arton laulajanurasta ei ole tietoa, mutta Pentti Tuominen oli kiinnitettynä solistiksi Suomen Kansallisoopperaan 1951–74. ”Ensiesiintyjien” Kaisu Vihervuoren ja Aarne Vainion ilmoitettiin laulavan marraskuussa 1950; tietoa suunnitellusta konsertista ei kuitenkaan ole löytynyt. Sittemmin Vainio oli kiinnitettynä solistiksi Suomen Kansallisoopperaan 1950–72. Kaisu Vihervuorelta ei ole löytynyt oopperaesiintymisiä.

Varsinaisen ensikonserttinsa Kaisu Vihervuori piti Konservatoriossa joulukuun alussa 1950 säestäjänään George de Godzinsky. Pari päivää ennen konserttia Helsingin Sanomissa julkaistiin hämmästyttävän monipuolinen konserttiohjelma, joka olisi vaativa kenelle tahansa nykypolvenkin laulajalle. Siinä oli kaksi Händelin oratorioaariaa ja Giordanon ooppera-aaria. Yksittäisiä lauluja Vihervuori esitti seuraavilta säveltäjiltä: Rahmaninov, Brahms, Grieg, Sibelius, Sonninen ja Gounod.

Uuno Klami arvioi Kaisu Vihervuoren debyytin positiivisesti: ”Laulajatar Kaisu Vihervuori saavutti ensikonsertillaan melkoista menestystä.” Arvostelija totesi, että laulajattaren opiskelu on jo auttanut huomattavasti eteenpäin, vaikka tietenkään ei voinut sanoa, että kaikki olisi ollut jo kunnossa. Äänen linja ei vielä ollut kaikkialla tasaisesti ja yhtenäisesti soiva, vaikka sai kuulla onnistuneitakin tuokioita. Varsinkin korkeammalla havaitsi osittain epävarmuutta ja yhtenäisyyden puutetta. Klami ei nostanut esiin yhtään säveltäjää eikä sävellystä, totesi vain lopuksi, että laulajatar sai vastaanottaa runsaasti kukkia – – ja yleisö oli erittäin suosiollista. Klamin mukaan George de Godzinskyn ”säestys oli jälleen hienoa työtä”.

Kaisu Vihervuori esiintyi 1950-luvulla monesti radiossa. Maaliskuussa 1954 hän lauloi Helsingin Työväentalossa George de Godzinskyn johtaman Radion Viihdeorkesterin solistina ”suosittuja sävelmiä eurooppalaisesta operetti- ja iskelmämaailmasta”, mm. Theo Mackebenin sävellyksen Miksi? Lähes tunnin mittainen konsertti radioitiin suorana.

Kaisu Vihervuorella oli myös erityyppisiä ohjelmaesiintymisiä. Niistä esimerkkinä oli marraskuussa 1962 B-Messuhallissa järjestetty Niilo Tarvajärven kuuluttama Sosialidemokratian päivän juhla, jossa poliittisten puheiden lisäksi (Kaarlo Pitsinki, Veikko Helle) oli laulua (Kauko Käyhkö, Kaisu Vihervuori), soittoa ja tanssia. Taas Suomen Kosmetologien Yhdistys järjesti Helsingissä Kaivohuoneella maaliskuussa 1968 useampikertaisen ”romanttisen illan”, makeup- ja muotishow’n, jonka juonsivat Annele Synterä ja Matti Kuusla. Ohjelmassa oli paitsi Kaisu Vihervuoren laulua myös tanssiesityksiä ja kevään make-upin ja muodin esittelyä.

Kaisu Vihervuori näyttää kouluttautuneen perusteellisesti ja esiintyneen vaativin ohjelmin. Ehkäpä jo nimimerkki –k osui kaukonäköisesti oikeaan arvioidessaan häntä Sibelius-Akatemian oppilasnäytteissä keväällä 1947: ”[Kaisu Vihervuorella] ei tavannut minkäänlaisia häiritseviä momentteja, ja sen lisäksi hänen äänessään oli loisteliaisuuttakin ja tulkinnallista tenhoa, kuten esim. Sibeliuksen laulussa ’Kultasensa luota tuli neito’.”

Kaisu Vihervuoren laulua on tallentunut kolmeen elokuvaan. Suomi-Filmin tuottamissa Kesäillan valssissa (1951) ja Onnellisissa (1954) hän laulaa kummassakin Eeva-Kaarina Volasen esittämät Oskar Merikannon säveltämät laulut; Kesäillan valssissa viisi laulua, mm. Kevätlinnuille etelässä ja Onnellisissa neljä laulua, mm. Kottaraisen. Laulun Onnelliset hän laulaa kummassakin elokuvassa Leif Wagerin kanssa.

Pseudonyymia Sirkka Vuori käyttäen Kaisu Vihervuori lauloi Fennada-Filmin elokuvassa Lumikki ja 7 jätkää (1953) Raili Mäen esittämät neljä laulua, mm. Kaksi sydäntä ja Lauri Jauhiaisen sanoittaman ja säveltämän nimisävelmän Lumikki ja 7 jätkää, jonka Sirkka Vuori myös levytti. Sen sijaan laulun Kaksi sydäntä levytti Olavi Virta. Yleisradion arkistossa Kaisu Vihervuoren esityksistä on tallenteena vain laulu Miss’ soutaen tuulessa, Yleisradion oma levytys elokuvasta Onnelliset.

Kaisu Vihervuori oli 1950-luvun puolivälissä naamioitsijana ainakin neljässä Fennada-Filmin elokuvassa (mm. Säkkijärven polkka, 1955 ja Evakko, 1956) ja kahdessa Suomi-Filmin elokuvassa (Sillankorvan emäntä, 1953 ja Morsiusseppele, 1954).

Kaisu Vihervuori oli naimisissa 1960–2017 suomalaisen tv-viihteen uranuurtajan Matti Kuuslan (1933–2018) kanssa. Kaisu Vihervuori kuoli 94-vuotiaana 2017 Espoossa.

Matti Kuusla itse ja hänen vanhempansa, järjestäjä-näyttelijä Arvo Kuusla ja näyttelijä Irja Kuusla – siis Kaisu Vihervuoren appi ja anoppi – olivat vuosikymmeniä olleet Suomen Filmiteollisuuden (SF) tuotannoissa. Voisi olettaa, että ensimmäiseen elokuvaansa Kesäillan valssi Kaisu Vihervuori keksittiin kuitenkin juuri ensikonsertin pitäneenä laulajana.

Kalevi Koukkunen
24.4.2018
Täydennetty 11.11.2018 ja 22.11.2018

Kirjallisuutta ja lähteitä

Fabian Dahlström: Sibelius-Akademin 1882–1982. Sibelius-Akademins publikationer 1. Helsingfors: Sibelius-Akademin 1982, 479.

Martti Haapakoski ym.: Suomen musiikin historia. Esittävä säveltaide. Helsinki: WSOY 2002, 170–171.

Urpo Haapanen: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto 1901–1982. Suomen äänitearkiston julkaisu n:o 23. Helsinki: Suomen äänitearkisto 1990, 587 (Vuori, Sirkka), 579 (Virta, Olavi).

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Miia Hiiri: ”Viihdelegenda Matti Kuuslan, 82, raskas arki…”. Ilta-Sanomat 27.10.2015.

(Anonyymi uutinen): ”Wienin filharmonikot kruunaavat konserttikauden”. Helsingin Sanomat 5.9.1950.

(Ilmoitus:) ”Laulajatar-ensikonsertti. Kaisu Vihervuori”. Helsingin Sanomat 3.12.1950.

(Ilmoitus:) ”Sosialidemokratian päivän juhla B-Messuhallissa”. Helsingin Sanomat 9.11.1962.

–k: ”Sibelius-Akatemian oppilasnäytteissä XI”. Helsingin Sanomat 25.4.1947.

U. K–i [= Uuno Klami]: ”Kaisu Vihervuori”. Helsingin Sanomat 4.12.1950.

V. H–o [= Veikko Helasvuo]: ”Greta Almqvist…”. Helsingin Sanomat 4.5.1949.

Karri Kuuslan (Matti Kuuslan ja Kaisu Vihervuoren pojan) lukuisat sähköpostit ja puhelinviestit toukokuusta marraskuuhun 2018, Kalevi Koukkunen.

Juha Seitajärven (KAVI) sähköpostiviesti 8.11.2018, Kalevi Koukkunen.