Ritva Arvelo

Etunimet: 
Ritva Helinä
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
11.03.1921
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
26.10.2013
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä, ohjaaja

Ritva Arvelo esiintyi 1945-86 näyttelijänä 12 elokuvassa ja ohjasi 1961 valtion elokuvapalkinnon saaneen näytelmäfilmatisoinnin Kultainen vasikka.

Ritva Helinä Arvelo syntyi 1921 Helsingissä, vankeinhoitohallituksen ylijohtajan Armas Arvelon tyttärenä. Ritva Arvelo valmistui Suomen Teatterikoulusta vuonna 1945 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin Yliopistossa 1947. Ensimmäiset teatterikiinnitykset olivat Helsingin Kansanteatteriin 1945-46 ja Suomen Kansallisteatteriin 1946-52; sen jälkeen Arvelo oli vapaa taiteilija näyttelijänä, ohjaajana, koreografina, tanssijana, näyttämötyön opettajana ja kirjoittajana. Harrastuksekseen hän ilmoitti työn ja olevansa maailmankatsomukseltaan kansandemokraatti. Vuonna 1968 hän julkaisi huomiota ja keskustelua herättäneen mielipidekirjan Teatterimme umpihaude, jossa totesi suomalaisen teatterin olevan pölyttynyt ja uudistumisen tarpeessa.

Ritva Arvelo esiintyi vuosina 1945-86 näyttelijänä 12 elokuvassa. Ensimmäinen rooli oli rakkaudessa petettynä hukuttautuneen Jennyn haamu elokuvassa Suviyön salaisuus. Urheiluaiheisessa komediassa Kultamitalivaimo (1947) hän oli reipas aitajuoksija Enni Suvinen, elokuvassa Suopursu kukkii (1947) vaaleanviileä Inga Silver, jännityskomedioissa Radio tekee murron (1951) ja Radio tulee hulluksi (1952) radioreportteri Eila Ritolahti/Teräsvuori. Matti Kassilan 1957 uudelleenfilmaamaan Kurittomaan sukupolveen Ritva Arvelo sorvasi dialogin helsinkiläisnuorten suuhun sopivaksi ja oli samana vuonna Kassilan toisen uudelleenfilmatisoinnin, Syntipukin, käsikirjoitustyöryhmän jäsen.

Toukokuussa 1961 ensimmäisen kerran vahvistetut määrärahat valtion elokuvapalkintoja varten olivat kimmokkeena sille, että Ritva Arvelo - omien sanojensa mukaan 15 vuotta jonossa seistyään - sai tilaisuuden kokeilla voimiaan elokuvaohjaajana. Mahdollisuuden hänelle tarjosi Fennada-Filmi Oy, ja aiheeksi valittiin Maria Jotunin näytelmä Kultainen vasikka, jonka Arvelo oli edellisenä vuonna hyvälle menestyksellä ohjannut Helsingin Intimiteatterille. Elokuva sai toisen kahdesta ensimmäisen kerran jaetuista valtion elokuvapalkinnoista, mutta ei avannut Arvelolle tilaisuutta jatkaa edelleen neljäntenä suomalaisena naiselokuvaohjaajana.

Ritva Arvelon puolisoina olivat näyttelijät Matti Oravisto 1948-53 ja Heikki Savolainen 1955-65. Ritva Arvelon ja Matti Oraviston lapset Meri Oravisto (1949-81) esiintyi 1970-72 näyttelijänä kolmessa ja Hannu Oravisto (s. 1951) 1970-90 näyttelijänä neljässä elokuvassa. Ritva Arvelo kuoli 92-vuotiaana 2013.

Kari Uusitalo
20.9.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Pirkko Koski: Arvelo, Ritva. Teoksessa Suomen kansallisbiografia 1. Helsinki: SKS 2003.

Irmeli Niemi: Kultainen vasikka. Teoksessa Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: Edita 1991.