Hilkka Helinä

Etunimet: 
Hilkka Helinä
Muut nimet: 
Hilkka Helinä Halttunen (oikea nimi)
Hilkka Helinä Itkonen (omaa sukua)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
12.11.1916
Syntymäpaikka: 
Viipuri
Kuolinaika: 
16.05.1973

Biografia

Näyttelijä

Vuosina 1938-1973 näytellyt Hilkka Helinä työskenteli teattereissa, radiossa, elokuvissa ja televisiotuotannoissa. Hänen filmiuransa merkittävimpiä rooleja olivat muun muassa Elina Fincke historiallisessa draamassa Elinan surma (1938), Pia Barbara Björner elokuvassa Kartanon naiset (1944) ja Kaisa-Reeta Kenkkunen Ilmari Kianto -filmatisoinnissa Ryysyrannan Jooseppi (1955). Suositussa televisiosarjassa Naapurilähiö Helinä esitti Aino Sarpamaata vuosina 1969-73.

Hilkka Helinä Itkonen syntyi Viipurissa 1916. Hänen isänsä oli näyttelijä ja äiti puvustonhoitaja. Turussa nuoruutensa viettänyt Hilkka harrasti näyttelemistä ja opiskeli pianonsoittoa. Hän kävi Suomen Näyttämöopiston 1936-38, minkä jälkeen seurasi ensimmäinen kiinnitys Kotkan Maakuntateatteriin 1938-39. Vuonna 1939 Helinä siirtyi Viipurin Kaupunginteatteriin ja meni naimisiin näyttelijä Kaarlo Halttusen kanssa. Hän työskenteli Tampereen Teatterissa 1940-41, Suomi-Filmissä 1941-1950, Radioteatterissa 1951-1960 ja Intimiteatterissa sekä televisiotuotannoissa 1960-1973.

Helinä aloitti filmiuransa esittämällä viatonta Elina Finckeä Kalle Kaarnan ohjaamassa draamassa Elinan surma (1938) ja uskollista Karoliina Petreliusta elokuvassa Isoviha (1939). Arvostelijoiden mielestä Hilkka sopi hyvin tämäntyyppisiin rooleihin. Suomi-Filmin tuottamissa ja Simo Penttilän teksteihin perustuvissa jännityselokuvissa Kuollut mies rakastuu (1942) ja Valkoisen neilikan velho (1945) Helinä nähtiin salaperäisenä salonkikaunottarena.

Merkittävä naispääosa hänellä oli Gund von Numers-Snellmanin romaaniin perustuvassa ja Ilmari Unhon ohjaamassa draamassa Kartanon naiset (1944). "Pia Barbara Björner on Hilkka Helinän kieltämätön voitto. Hänessä on naisellista herkkyyttä ja aatelisnaisen rotua - hyvin hallittu ja tyylivarmasti toteutettu näyttelijäsuoritus", kiitteli Aamulehden nimimerkki O. V-hl. Vuonna 1946 Helinä oli Albina Palmqvistina elokuvassa "Minä elän" ja Heta Niskavuorena draamassa Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä. Kilttejä maalaistyttöjä hän esitti elokuvissa Koskenkylän laulu (1947), Ruusu ja kulkuri (1948) sekä Härmästä poikia kymmenen (1950).

Helinän haastavin ja mieluisin tehtävä valkokankaalla oli Kaisa-Reeta Kenkkusen osa Ilmari Kiannon romaaniin perustuvassa ja Roland af Hällströmin ohjaamassa draamassa Ryysyrannan Jooseppi (1955). Helinä pääsi näyttämään osaamistaan, joka hämmästytti kriitikotkin. "Ryysyrannan kovaosaisen emännän, jolla oli yksi ainoa hame eikä edes paitaa, muodonsi Hilkka Helinä tavalla, joka on suureksi kunniaksi tälle aikaisemmin pirteänä komediennenä nimeä tehneelle näyttelijälle. Moni varmaankin ihmetteli kuullessaan ohjaajan valinneen Hilkka Helinän tähän raskaaseen tehtävään, mutta hän suoriutui siitä oivallisesti", ylisti Valma Kivitie Elokuva-Aitassa.

Ryysyrannan Joosepin jälkeen Helinä nähtiin valkokankaalla muutamissa sivurooleissa. Kotimaisen elokuvatuotannon hiipuessa työt jatkuivat radiossa, näyttämöllä ja televisiossa. Hän esitti 1969-1973 suositussa televisiosarjassa Naapurilähiö elämänmyönteistä Aino Sarpamaata, joka jäi Helinän viimeiseksi rooliksi.

Hilkka Helinä palkittiin Pro Finlandialla vuonna 1971. Hänen ja puolisonsa Kaarlo Halttusen kolmesta lapsesta Marjukka Halttunen (s. 1942) on näyttelijä ja Elina Halttunen (s. 1952) kirjailija-käsikirjoittaja-näyttelijä.

Sisko Rytkönen
18.11.2013

Kirjallisuutta ja lähteitä

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 475.

Teatterin maailma. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Helsinki: Tammi 1965, 165.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 482.

Sisko Rytkönen: Ihanat naiset kankaalla. Filmitähtiä suomalaisen elokuvan kultakaudelta. Helsinki: Kustannus Oy Majakka 2008, 120-131.

Elina Simonen: Teatterin suorasuu. Marjukka Halttunen. Helsinki: Otava 2010.

Suomen Kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Valma Kivitie: "Kerrankin tosihyvä kotimainen". Elokuva-Aitta 8/1955, 30.

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/5109/Linkki tarkastettu 18.11.2013.

http://finnish.imdb.com/name/nm0375143/?ref_=fn_al_nm_1/Linkki tarkastettu 18.11.2013.