Matti Oravisto

Etunimet: 
Matti
Muut nimet: 
Matti Ollonqvist (entinen nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
23.10.1921
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
15.11.2001
Kuolinpaikka: 
Helsinki
Palkinnot: 

Jussi-palkinto 1964 parhaasta leikkauksesta elokuvissa Sissit, Kesällä kello 5 sekä Hermoprässi.
Veteraani-Jussi 1992.

Biografia

Näyttelijä, elokuvaohjaaja

Matti Oravisto oli suomalaisen teatterin, television ja elokuvan luottonäyttelijöitä usean vuoden ajan. Omien sanojensa mukaan hän olikin tyypillisesti sellainen näyttelijä, joka on näytellyt kaikenlaisia rooleja atomifyysikoista sissipälliköihin ja kuninkaista pultsareihin. Hän aloitti näyttelijänuransa Suomen Kansallisteatterissa vuonna 1947, heti teatterikoulusta valmistuttuaan. 1950-luvulla hän omistautui täysin elokuvalle, mutta teki muistettavia elokuvarooleja sekä ennen että jälkeen 50-luvun.

Valentin Vaalan elokuvassa Ihmiset suviyössä (1948) Oravisto näytteli yhdessä toisen nuoren tulokkaan ja teatterikoulun aikaisen kurssitoverinsa, Martti Katajiston, kanssa. Vaalan elokuvasta lähtien näyttelijät on jostain syystä sekoitettu keskenään monta kertaa.

Matti Kassilan ohjaamassa elokuvassa Sininen viikko (1954) Oravisto näytteli naimisissa olevaan naiseen rakastuvaa nuorta miestä. Erityisen mielellään Oravisto muisteli yhteistyötään Kassilan kanssa Komisario Palmu -elokuvissa, joissa hän näytteli kahdesti. Komisario Palmun erehdyksessä (1960) hän oli insinööri Vaara, Vodkaa, komisario Palmussa (1969) toimittaja Kosti Kula.

Vaikeimmaksi ja samalla läheisimmäksi elokuvaroolikseen Oravisto on maininnut sissiluutnantin osan Mikko Niskasen elokuvassa Sissit (1963). Rooli pakotti sodan aikana pommikoneen tähystäjänä toimineen näyttelijän kaivamaan uudestaan esiin raskaat sotamuistonsa.

1980-luvulla Oravisto teki tärkeät sivuroolit muun muassa Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon Tulipäässä (1980), Eija-Elina Bergholmin Angelan sodassa (1984) sekä Anssi Mänttärin Ylösnousemuksessa (1985). Hänen viimeiseksi elokuvaroolikseen jäi ylilääkäri Söderqvistin osa Taru Mäkelän elokuvassa Pikkusisar (1999).

1950-luvun alkupuolella Oravisto kokeili muutamaan otteeseen myös elokuvan ohjaamista. Itse hän ei arvostanut ohjaustöitään Komppanian neropatit (1952), Senni ja Savon sulttaani (1953) ja Tähtisilmä (1955) kovinkaan korkealle.

1950-luvun lopulla Oravisto palasi Kansallisteatterin palvelukseen. 60-luvun alusta aina 90-luvulle asti hän vaikutti näkyvästi Televisioteatterissa. Työskentelyn televisioteatterissa hän koki sisältävän aineksia sekä teatteri- että elokuvanäyttelemisestä. Näkemyksensä näiden kahden näyttelemisfoorumin eroista hän kiteytti sanomalla: "Filminäyttelijän pitää olla uskottava, ellei hän sitä ole, hän tekee teatteria."

Tapio Riihimäki