Eino Heino

Etunimet: 
Eino Ilmari
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
22.02.1912
Syntymäpaikka: 
Pyhäjärvi Ul
Kuolinaika: 
10.05.1975
Kuolinpaikka: 
Helsinki
Palkinnot: 

Jussi-palkinto 1945 parhaasta kuvauksesta elokuvassa Linnaisten vihreä kamari.
Jussi-palkinto 1947 parhaasta kuvauksesta elokuvassa Loviisa.
Jussi-palkinto 1963 parhaasta tilauslyhytelokuvasta Jokapäiväistä leipäämme.

Biografia

Elokuvaaja

Eino Heino työskenteli Suomi-Filmi Oy:n palveluksessa 1935-59 ja kuvasi 34 kokoillan elokuvaa.

Elokuvaaja Eino Heino syntyi 1912 Uudenmaanläänin Pyhäjärvellä ja pääsi ylioppilaaksi 1933 Porin Lyseossa. Hän kirjoittautui 1934 opiskelijaksi Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, mutta luvut jäivät syrjään, kun Heino 1935 pääsi Suomi-Filmiin kuvaaja Theodor Lutsin kesäapulaiseksi Valentin Vaalan ohjaamaan Kaikki rakastavat -elokuvaan. Työpaikan saamista edesauttoi se, että Heino oli sukua Suomi-Filmin tuotantopäällikön Risto Orkon Liisa-vaimolle.

Vuosina 1937-40 Heino oli kamera-assistenttina seitsemässä mm. Armas Hirvosen kuvaamassa elokuvassa, ja vuodesta 1961 alkaen hän oli pääkuvaajana kaikkiaan 34:ssä Suomi-Filmi Oy:n tuottamassa elokuvassa, joista 23 oli Valentin Vaalan ja kuusi Ilmari Unhon ohjaamia. Heinon viimeiset kolme elokuvaa - Nummisuutarit, Nuori mylläri ja Niskavuoden naiset (1957-58) - olivat Sovclor-värielokuvia.

Jussi-patsaat Heino sai elokuvien Linnaisten vihreä kamari (1945) ja Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä (1946) kuvauksista. Kiitosta herätti niin ikään Heinon taitava kesäisten luonnonnäkymien tallennus elokuvissa Keinumorsian (1943) ja Ihmiset suviyössä (1948). Hänen kameransa osasi vangita filminauhalle myös ihmisten herkimmät tunteet.

"Eino Heinon korkealuokkainen kuvaustyö oli tulosta paitsi erinomaisesta ammatillisesta taidokkuudesta ja etevyydestä myös erittäin suuresta huolellisuudesta ja tarkkuudesta valmisteluissa, erilaisissa kuvauksen pohjaustöissä ja peräänantamattomuudesta toteutuksessa." (Ta-vi, Kinolehti 3/1975.)

Eino Heinon viimeiseksi työksi Suomi-Filmissä jäi arkistoaineiston valinta vuonna 1959 yhdessä Kullervo Karin kanssa sotavuosista 1939-45 kertovaan dokumenttielokuvaan Taistelujen tie. Jäätyään töitä vaille 24 vuotta palvelemassaan yhtiössä Heino perusti vuonna 1959 Onni Hannukaisen kanssa tilauslyhytelokuvavalmistamo Filmi-Vision. Kolmannen Jussi-patsaansa hän sai 1963 Filmi-Vision tuottamasta elokuvasta Jokapäiväistä leipäämme.

Eino Heinon puoliso oli vuodesta 1945 näyttelijä Emma Väänänen (k. 1970). Heino itse kuoli sydänsairauteen 1975 Helsingissä. Valtion taiteilijaeläkkeen hän oli saanut vuonna 1970.

Kari Uusitalo
18.01.2013

Kirjallisuutta ja lähteitä

Mitä Missä Milloin Elokuvakirja. Helsinki: Otava 1972, 474.

Suomen kansallisfilmografia 1-6. Helsinki: Edita ym. 1989-1996.

Toini Aaltonen: "Kaksi onnellista. Emma Väänästä ja Eino Heinoa haastattelemassa". Elokuva-Aitta 24/1945, 462-463, 477.

Hessu: "Kuvannut Eino Heino...". Elokuva-Aitta 22/1948, 14-15.

K.U.: "Eino Heino." Kinolehti 3/1975, 18-19.

Ta-vi (Paula Talaskivi): "Eino Heino". Kinolehti 3/1975.