Kauko Käyhkö

Etunimet: 
Kauko
Muut nimet: 
K. Raikko (salanimi)
Syntymäaika: 
05.04.1916
Syntymäpaikka: 
Pietari, Venäjä
Kuolinaika: 
08.04.1983
Kuolinpaikka: 
Espoo

Biografia

Viihdetaiteilija, muusikko, laulaja, näyttelijä

Kauko Käyhkö teki vuodesta 1930 alkaen pitkän uran niin muusikkona, laulajana, näyttelijänä kuin televisiotoimittajanakin.

Kauko Käyhkö aloitti muusikon taipaleensa jo 13-vuotiaana Jazz-Havaiji -orkesterissa rumpujen ja banjon soittajana. Ura jatkui myöhemmin 1930-luvulla mm. Amarillo- ja Dallape -orkestereissa myös laulusolistina. Jatkosodan aikana Käyhkö näytteli Äänislinnan teatterissa ja toimi Aunuksen radion päällikkönä. Radioteatterin näyttelijäkuntaan Käyhkö kuului vuodet 1948-61. Vuonna 1951 perustetussa Kipparikvartetissa hän lauloi bassoa. Laulajana Käyhkö käytti myös nimimerkkiä Justeeri. Suosituimpia Käyhkön lukuisista levytyksistä ovat olleet Kaksi vanhaa tukkijätkää, Kalastaja-Eemelin valssi ja Rakastan sinua elämä. 1960-luvulla Käyhkö toimi Yleisradiossa televisioviihteen toimittajana ja tuottajana.

Kauko Käyhkön elokuvaura alkoi vuonna 1940 lyhytelokuvassa Ankkurikahvilan kantavieraat. Vuonna 1944 hän esiintyi pienessä sotamiehen roolissa elokuvassa Kartanon naiset. Eksoottisten kasvojenpiirteidensä vuoksi Käyhkö näytteli mustaa merimiestä elokuvissa Nokea ja kultaa (1945) ja Läpi usvan (1948), venäläistä upseeria elokuvassa Tanssi yli hautojen (1950) ja härkätaistelija Juan Manzanoa elokuvassa Rantasalmen sulttaani (1953). Kipparikvartetin jäsenenä Käyhkö esiintyi 1952-59 neljässä elokuvassa, mm. yhtyeen nimikkoelokuvassa 1952 ja musiikkielokuvassa Suuri sävelparaati (1959). Roiston rooleja Käyhkölle kertyi mm. elokuvissa "Sankari kuin sankari" (1948) ja Pontevat pommaripojat (1949), poliisirooleja taas elokuvissa Viikon tyttö (1946) ja Paksunahka (1958). Valkokangasrooleja Käyhkölle kertyi yli 20, viimeinen vuonna 1959.

Kari Uusitalo
18.1.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Kari Kallioniemi: "Käyhkö, Kauko". Suomen kansallisbiografia 5. Helsinki: SKS 2005, 632-634.

Kauko Käyhkö: Voi veljet, Kipparikvartetti. Hämeenlinna: Karisto 1971.

Kari Uusitalo: "He poistuivat keskuudestamme vuonna 1983". Kinolehti 1/1984, 10.