Eino Kaipainen

Etunimet: 
Eino Hermanni
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
02.12.1899
Syntymäpaikka: 
Jäppilä
Kuolinaika: 
31.01.1995
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

Eino Kaipainen (1899-1995) oli harrastelijapohjalta teatterien parrasvaloihin ponnistautunut näyttelijä, joka esiintyi mm. kansallisella päänäyttämöllämme 1937-44 ja nähtiin 1936-70 näyttelijänä 64 elokuvassa, usein keskeisissä miespääosissa.

Eino Hermanni Kaipainen syntyi 02.12.1899 Jäppilässä maanviljelijäperheeseen. Hän työskenteli 1921-37 poliisina Kotkassa ja iltanäyttelijänä Kotkan Näyttämöllä useissa eri rooleissa. Suomen Kansallisteatteriin hänet kiinnitettiin 1937 ja sieltä edelleen 1944 Helsingin Kansanteatteriin, josta siirtyi eläkkeelle 1965. Teatterin palkeilla Kaipainen esitti mm. monia eri rooleja Seitsemän veljeksen näyttämösovituksissa ja oli mukana useissa Niskavuori-näytelmissä. Kaipaisella oli myös runsaasti radio- ja televisiotehtäviä.

Eino Kaipainen löydettiin 1936 Kotkasta Suomen Filmiteollisuuden Pohjalaisia-elokuvan Jussi Harriksi. Tehtävä sopi leveäharteiselle ja voimaa uhkuvalle miehelle erinomaisesti, ja takasi myös jatkotehtävät valkokankaalla. Perusolemukseltaan Kaipainen oli aina sama, miehekkään vakaa ja olemukseltaan sympaattinen. Elokuvatehtävien kirjo oli laaja - siihen mahtui mm. kaksi J.L. Runeberg -tulkintaa (Runon kuningas ja muuttolintu 1940, Ballaadi 1944), Seitsemän veljeksen Tuomas (1939) ja Juha-elokuvan nimirooli (1956). Kaipainen sai usein esittää myös työmiestä ja poliisia, mutta insinöörin, varatuomarin, maisterin ja upseerin roolitkaan eivät jääneet kauniisti artikuloivalle miehelle vieraiksi. Komedioissakin hänellä oli aina vakavasävytteinen rooli - harvinaislaatuinen poikkeus oli maanviljelysneuvos Pekka Juhankoski elokuvassa Isän vanha ja uusi (1955).

Valkokangasrooleja kertyi Kaipaiselle vuosina 1936-70 kaikkiaan 64, valtaosa niistä Suomen Filmiteollisuuden elokuvissa. Ohjaajia Kaipaisen elokuvilla oli yli 20; useimmat elokuvista olivat Toivo Särkän, Edvin Laineen ja Jorma Nortimon ohjaamia. Vastanäyttelijänä hänellä oli useimmiten Ansa Ikonen, Kaisu Leppänen tai Helena Kara. Vuodesta 1944 lähtien jaettuja Jussi-patsaita Kaipainen ei koskaan saanut, vaikka itse palkinnon esikuvana olikin hänen roolinsa Pohjalaisia-elokuvassa.

Eino Kaipainen jäi teatterista eläkkeelle vuonna 1965 ja kuoli 95-vuotiaana Helsingissä 31.01.1995.

Kari Uusitalo

Kirjallisuutta

Kaarninen, Pekka: "Kaipainen, Eino". Teoksessa Suomen kansallisbiografia 4. Helsinki: SKS 2004.

Kaipainen, Jorma: Eino Kaipaisen elämän kuvia poikansa silmin. Helsinki, omakustanne 1999.