Väinö Kolhonen

Etunimet: 
Väinö Armas
Muut nimet: 
Tommo Kolhonen (muu nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
20.07.1923
Syntymäpaikka: 
Viipuri
Kuolinaika: 
17.08.2004
Kuolinpaikka: 
Ateena, Kreikka

Biografia

Elokuvaaja

Väinö Kolhosen elokuvaura alkoi lapsinäyttelijänä Suomi-Filmi Oy:ssä kesällä 1940, Anu ja Mikko -elokuvan Tommona, ja jatkui yhtiön palveluksessa eri tehtävissä aina vuoteen 1970 saakka, vuodesta 1952 mm. uutiselokuvaajana yhtiön lyhytelokuvaosastolla.

Elokuvaaja Väinö "Tommo" Kolhonen oli paljasjalkainen viipurilainen, syntynyt 1923 Viipurin Kolikkoinmäellä. Hänen elokuvauransa alkoi evakkotaipaleella lapsinäyttelijänä, kesällä 1940 Kersti Bergrothin kannakselaisnäytelmään pohjautuneen Anu ja Mikko -elokuvan Tommona. Elokuvan ohjasi Orvo Saarikivi, ja osa istui 17-vuotiaalle, lyhytkasvuiselle pojalle niin hyvin, että hän sai sen jälkeen kantaa Tommon kutsumanimeä elämänsä loppuun saakka. ”Filmin positiivisin yllätys oli suosikkipari Vappo - Tommo”, totesi Uuden Suomen Salama Simonen arvostelussaan. ”Kerttu Salmi ja Väinö Kolhonen toisinaan suorastaan ylittivät itsensä esityksen ja puheen luontevuudessa.”

Elokuvasta tulikin Väinö Kolhoselle elämänura. Anun ja Mikon kuvausten päätyttyä nopealle ja näppärälle nuorukaiselle järjestyi yhtiössä aluksi juoksupojan paikka, sitten mukanaolo pitkien elokuvien teossa yhtenä kuvausryhmän jäsenenä. Syksyllä 1949 työ vaihtui kamera-assistentiksi ja siitä edelleen olympiavuonna 1952 kuvaajaksi Orvo Saarikiven johtamaan Suomi-Filmin lyhytkuvaosastoon. Pienehköjä elokuvaroolejakin kertyi Tommolle sen ohessa puolisentoista tusinaa lisää, viimeiset 1950-luvun puolivälissä ja vielä 1987 yksi sivutehtävä Janne Kuusen ohjaamassa elokuvassa Älä itke Iines.

Vuonna 1970 Väinö Kolhonen siirtyi, tehtävänkuvan muututtua negatiivifilmivaraston hoitajaksi, Suomi-Filmistä kuvaajaksi Lii-Filmi Oy:öön. Valtion taiteilijaeläkkeen hän sai yhdeksän vuotta myöhemmin, 1979. Kolhosen kuvaamia uutiskatsauksia kertyi Suomi-Filmissä ja Lii-Filmissä kaikkiaan nelisensataa ja lisäksi satakunta muuta lyhytelokuvaa ja useita mainospaloja.

Nuoruudessaan Tommo oli aktiivinyrkkeilijä, joka 1940-luvun jälkipuoliskolla kahdesti edusti Helsinkiä perinteisessä Helsinki vs. maaseutu -turnauksessa. Urheiluansioistaan hänet kutsuttiin vuonna 1967 Viipurin Nyrkkeilijöiden kunniajäseneksi. Hän oli kunniajäsen myös Suomen Elokuvayhdistys ry:ssä.

Luonteeltaan Väinö Kolhonen oli hyväsydäminen ja avulias, vilkas viipurilainen sanan parhaassa merkityksessä. TV1:n Tositarina-sarjassa nähtiin Tommosta 28.5.2002 Ilona Laurikaisen toimittama ohjelma.

Väinö Kolhonen kuoli 17.8.2004 olympiamatkalla Ateenassa.

Kari Uusitalo
24.1.2013

Kirjallisuutta ja lähteitä

MMM Elokuvakirja. Helsinki: Otava 1972, 500.

Suomen kansallisfilmografia 2-5. Helsinki: Edita ym.1989-1995.

Kari Uusitalo: Väinö Kolhonen (kuollut). Helsingin Sanomat 14.09.2004, Karjala 16.09.2004.

Ilona Laurikainen (toim.): Tositarina. Tv-dokumentti, YLE 28.05.2002.