Aki Kaurismäen ohjaama ja käsikirjoittama draama Kauas pilvet karkaavat (1996) kuvaa työttömäksi jäävän Koposen pariskunnan vaikeuksia ja selviytymistaistelua syvän laman aikana. Hovimestari Ilona (Kati Outinen) ja raitiovaununkuljettaja Lauri (Kari Väänänen) tukevat toisiaan lähes toivottomassa tilanteessa.
Lauri (Kari Väänänen) ja Ilona Koponen (Kati Outinen)
Lauri (Kari Väänänen) ja Ilona Koponen (Kati Outinen) ja Pietari (Pietari).
Lauri Koponen (Kari Väänänen) ja Ilona Koponen (Kati Outinen).
© Marja-Leena Hukkanen
Ilona Koponen (Kati Outinen) ja rouva Sjöholm, ravintola Dubrovnikin omistaja (Elina Salo).
© Marja-Leena Hukkanen
Lauri Koponen (Kari Väänänen), Pietari (Pietari), Ilona Koponen (Kati Outinen) ja Leena, Laurin sisar (Outi Mäenpää)
Ilona Koponen (Kati Outinen) ja Forsström, baarin omistaja (Matti Onnismaa).
© Marja-Leena Hukkanen
Ilona Koponen (Kati Outinen) ja Lajunen, kokki (Markku Peltola)
Arkistoaineisto / esiintyjät: Arvi Lind, Kari Toivonen (uutistenlukijoiden äänet televisiossa) (Lähde: SKF 12)
Minna Aaltonen, Maija Ahlgren, Pirkko Alanko, Esko Alanko, Birgit Andersson, Kurt Andersson, Jenni Antolainen, Vilho Arkima, Asta Arkima, Raija Arminen, Veli Arminen, Sirkka-Liisa Aro, Göran Björkblom, Mira Donner, Risto Elo, Pirkko Elo, Karl-Erik Fjäder, Peter Fredriksson, Mika Frilander, Matti Grönlund, Sinikka Haapio, Kauko Hakkarainen, Eero Halonen, Pekka Halttunen, Juhani Heikkinen, Eila Heimonen, Mikko Heinsalmi, Eija Heiskanen, Kaarina Hilari, Christian Holmström, Ville Huttunen, Teija Häkkinen, Jari Ikäheimo, Hanna Jokinen, Tuula Kanervaniitty, Tarja Kapaglou, Seija Karikko, Marju Karlsson, Maria Knuuttila, Kari Koivunurmi, Tommi Kolehmainen, Kaarina Kollin, Laura Konttinen, Tero Korhonen, Per-Erik Krook, Ilkka Kujala, Jan Kuula, Harri Kuusikero, Hannu Kuuskoski, Rauno Kähönen, Pekka Käyhkö, Veli Laakkonen, Erkki Lahti, Elina Lehtisalmi, Mikko Lehtonen, Kaj Lostedt, Mirja Lostedt, Marko Louna, Kari Lämsä, Eero Maasilta, Niilo Malkki, Oiva Malviluoto, Satu Mettänen, Maija Miettinen, Mirja Mussaari, Ismo Mussaari, Jorma Mäkelä, Ari Mäkinen, Paavo Nurminen, Eila Ojanen, Mira Palmqvist, Aaro Partanen, Mauno Pensala, Kalle Penttilä, Virpi Pihkanen, Tapio Pihkanen, Teemu Raita, E. Rautiainen, Markku Reunanen, Irma Roininen, Vesa Ruuttunen, Alexei Saforov, Taatu Salminen, Keijo Sandell, Lauri Sario, Martta Sartamo, Jokke Seppänen, Marja-Sirkka Seppänen, Christine Slioor, Else-Maj Ståhle, Juha Sääski, Antrea Taavitsainen, Irma Talonpoika, Raija Telkki, Maija-Leena Tuori, Jukka Utriainen, Raija Uusikylä, Toni Vermilä, Eero Viikari, Eila Viikari, Else Viljanen, Toini Virta, Sirkka-Liisa Vuorinen, Kai Vähälummukka, Pentti Väyrynen, Carl-Johan Wainio, Anna-Louise Wardi, Toivo Wasenius, Joni Wirama, Patpatia Ashwani perheineen (Lähde: SKF 12)
viulu / Markus Allanin orkesteri
harmonikka / Markus Allanin orkesteri
basso / Markus Allanin orkesteri
rummut / Markus Allanin orkesteri
kitara / Markus Allanin orkesteri
kitara
basso
huuliharppu
klarinetti
piano
Cannesin elokuvajuhlat
Espoo Ciné
Den norske filmfestivalen
Karlovy Vary International Film Festival
Molodist Kyiv International Film Festival
Nordische Filmtage Lübeck
San Sebastián International Film Festival
São Paulo International Film Festival
Sarajevo Film Festival
Sodankylän elokuvajuhlat
Telluride Film Festival
Festival international du film de comédie
Minneapolis / St. Paul International Film Festival
Festival du Cinéma Nordique
Festróia - Tróia International Film Festival
Tromsø internasjonale filmfestival
Elokuvatuotannon laatutuki 1996: 300 000 mk.
Jussit 1997: paras elokuva; paras ohjaus: Aki Kaurismäki; paras käsikirjoitus: Aki Kaurismäki; paras naispääosa: Kati Outinen; paras naissivuosa: Elina Salo.
Viitasaaren elokuvaviikko 1996: Humanismin käsi: Kati Outinen.
Anjalankosken elokuvapalkinto 1997.
São Paulo International Film Festival, São Paulo, Brasilia 1996: yleisön paras elokuva.
Sarajevo Film Festival, Sarajevo, Bosnia ja Hertsegovina 1996: juryn erityispalkinto; Saksan evankelisen filmityön vuoden elokuva 1996.
Festival international du film de comédie, Vevey, Sveitsi 1996: pääpalkinto Kultainen keppi (Canne d'or); Veveyn alueen kuntien palkinto; lehdistön palkinto Kultainen Chaplin.
Belgian elokuvakriitikoiden vuoden parhaan elokuvan Grand Prix 1997.
Ilona Koponen työskentelee ravintola Dubrovnikin hovimestarina. Keittiössä kokki Lajunen saa kohtauksen ja viiltää portieeri Melartinia veitsellä käteen. Ilona saa Lajusen rauhoittumaan läimäyttämällä tätä. Illan päättyessä Ilona sulkee ovet ja matkaa kotiinsa miehensä Lauri Koposen kuljettamassa tyhjässä raitiovaunussa.
Kotona aviomies näyttää yllätyksen, uuden väritelevision. Ilona on iloinen, mutta huolissaan osamaksuista. Aamulla siivotessaan Ilona unohtuu katsomaan uutisia Nigerian ihmisoikeusrikkomuksista. Laurin työpaikalla raitiovaununkuljettajia saneerataan arpomalla ja Lauri saa huonon kortin.
Lauri ja Ilona käyvät elokuvateatterissa, jonka kassalla työskentelevä Laurin sisar Leena joutuu elokuvaan pettyneen veljensä moiteryöpyn kohteeksi. Ravintolassa Lauri kertoo ensimmäisen kerran kuukauden takaisista potkuistaan. Työttömyyskorvauksia hän ei suostu hakemaan, vaan hän luottaa itseensä ja suhteisiinsa. Työnhaku ei kuitenkaan onnistu ja Lauri palaa kotiin umpijuovuksissa.
Dubrovnikin omistaja rouva Sjöholm kertoo Ilonalle, että pankin omistajan vaihduttua kaikki lainat on sanottu irti. Nyt pankinjohtajaa lähellä olevan suuren ketjun edustajat ovat tarjoutuneet ostamaan ravintolan samalla summalla kuin mitä lainat korkoineen tekevät. Seuraavana päivänä kaikki työntekijät irtisanotaan. Viimeisenä iltana rouva Sjöholm seuraa haikeana orkesterin soittoa ja ihmisten tanssia. Henkilökunta ottaa keittiössä viimeisen lasillisen.
Ilona ei saa työtä ravintolapäälliköltä, joka kehottaa häntä menemään kortistoon. Kun töitä ei ole muuallakaan, Ilona ilmoittautuu työvoimatoimistoon. Kotona kukin ja kyljyksin varustautunut Lauri kertoo saaneensa töitä bussinkuljettajana. Mutta seuraavan aamun lääkärintarkastuksesta palattuaan Lauri kertoo, että häneltä otettiin ammattiajokortti pois toisen korvan kuurouden vuoksi.
Työtön Melartin pyytää Ilonan ravintolaan. Kotona Ilona on pahoinvoiva. Ilona hakee työtä Työnvälitys Nelian kautta. Maksaakseen 500 markan välityspalkkion Ilona tyhjentää tilinsä ja saa työtä Forsströmin baarista. Miehelleen Ilona luonnehtii paikkaa surkeaksi räkäläksi. Puolitoista kuukautta myöhemmin veroviraston miehet tulevat tarkastamaan tilejä ja huomaavat laittomuudet.
Lauri perii Forsströmiltä vaimonsa palkkaa, mutta joutuu pahoinpidellyksi. Toivuttuaan hän soittaa Ilonalle ja valehtelee saaneensa työtä; todellisuudessa hän menee verissään matkustajakoti Olympiaan. Ilona tapaa nyt pikasuutarina työskentelevän Melartinin, jolla on idea: Ilonan pitää perustaa kunnollinen ruokaravintola. Lauri myy autonsa, Ilona hakee lainaa, Melartin takaa, mutta pankki ei pidä vakuuksia riittävinä. Lauri häviää kaikki rahat ruletissa, jonka avulla ongelmaa yritetään ratkaista.
Ilona ja Lauri häädetään kotoaan talon saneerauksen vuoksi. Ilona on hakemassa kampaamosta työtä, kun rouva Sjöholm ilmaantuu paikalle ja lupaa sijoittaa yritykseen pääoman: Ilona voi ostaa hänet ulos muutamassa vuodessa.
Lauri ja Melartin noutavat Lajusen puliremmistä ja vievät kuntoutukseen. Ravintolatila remontoidaan, Lajunen suunnittelee ruokalistan, rouva Sjöholm käy tuomassa lahjaksi Dubrovnikista pelastamansa verhot.
Avajaispäivänä ravintola Työn ensimmäisiä asiakkaita odotellaan pitkään, mutta lopulta ravintola on täynnä ja varauksia saadaan illaksikin.
Ilona menee ulos tupakalle, Lauri tulee koiran kanssa ja halaa. He katsovat yhdessä taivaalle ja laulu soi: "kauas pilvet karkaavat ...".
- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
"Monien Aki Kaurismäen suomalaista yhteiskuntaa käsittelevien teosten tapaan myös Kauas pilvet karkaavat on yhdistelmä viistosti mustan huumorin sävyttämää arkirealismia, jonka yleishahmotus on kuitenkin sadunomainen eikä vähiten päähenkilöiden uljaan optimismin tähden", Pertti Lumirae (Demari 26.1.1996) luonnehti.
Hannu Massisen (Etelä-Suomen Sanomat 31.3.1996) näkemänä "Kauas pilvet karkaavat on pienimuotoinen, herkästi ihmisten arkea valottava työ. Aki Kaurismäki huomioi oivallisesti henkilöidensä kipupisteet antaen silti tilaa myös yhteiskunnallisille reunahuomautuksille. Ja mikä hienointa, tällaisena hyvinkin mollisävyistä aihepiiriä valaisee myönteisen vapautunut yleisilme."
Olli Kangassalon (Iltalehti 26.1.1996) mukaan: "Kuten kaikissa Aki Kaurismäen työläiselokuvissa katsotaan tässäkin asioita lempeän ironian kautta. Tuttua ja turvallista kaurismäkeläisyyttä on myös elokuvan minimalistinen dialogi liki korvan ohi menevine pikkuheittoineen. Kauas pilvet karkaavat on Aki Kaurismäen tähän asti tyylikkäimmin tyylitelty elokuva."
Ywe Jalander (Suomen Kuvalehti 6/1996) eli mukana "koko ajan". "Tuntuu kuin tässä elokuvassa olisi vielä tavallistakin enemmän herkkyyttä. Kauas pilvet karkaavat on omistettu Matti Pellonpäälle, jonka alun perin piti näytellä sen pääosa. Häntä muistetaan nyt elokuvan pääparin kuolleena lapsena, mutta Kati Outisen näyttelemän vaimon kautta jotenkin myös poissaolevana Nikanderina, joka on saavuttanut keski-iän ja on onnellisissa naimisissa Ilonansa kanssa. Lisäplussa Kaurismäen elokuvalle on se, että kerrankin suomalaisessa nykyelokuvassa näytetään onnellinen avioliitto. Myötäelämisen ja vakavuuden rinnalle hyppelee koko ajan hiljainen komiikka, joka estää sentimentaalisuuden tihentymästä raskaaksi siirapiksi ja tuo helpotusta tähän synkkyyden maailmaan. Jotain elokuvan kokonaisvaikutuksesta kertoo ehkä sekin, että katsoja poistuu elokuvasta hyvillä mielin, iloisesti hyräillen nimisäveltä Kauas pilvet karkaa."
- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Aki Kaurismäen 14. pitkä elokuva on omistettu heinäkuussa 1995 kuolleen Matti Pellonpään muistolle: ohjaajan vakionäyttelijä on vielä mukana lapsuudenkuvallaan elokuvan päähenkilöiden asunnossa. Kaurismäellä oli kesällä 1995 kuvausvalmis Pellonpäälle tarkoitettu käsikirjoitus, jonka hän muokkasi syyskuuksi uudelleen siten, että Pellonpään roolin sai Kati Outinen ja päähenkilön kotirouva-vaimon rooli muutettiin raitiovaununkuljettaja-aviomieheksi - idea roolien vaihtamisesta oli kuvauspäällikkö Jaakko Talaskiven. Kauas pilvet karkaavat kuvattiin 26 kuvauspäivässä loka-marraskuussa 1995 ja saatiin esityskuntoon tammikuuksi 1996.
"Yllättäen oli hyvin vaikea keksiä elokuva-aihetta", Kaurismäki tunnusti. "Mietin sitä pitkään. Tiesin koko ajan, että on suuri häpeä, ettei elokuva puutu millään tavalla tähän katastrofiin, joka Suomessa vallitsee." (Helsingin Sanomat 27.1.1996). "Ajattelin että jos suomalainen elokuva ei reagoi työttömyyden kaltaiseen isoon ongelmaan niin minä vaihdan alaa", hän kertoi toisessa yhteydessä. "Kansallista elokuvaa ei voi olla olemassa ellei reagoida tällaiseen kysymykseen. Aikanaan ensimmäiset olivat Risto Jarva ja Mikko Niskanen ja joitain dokumenttielokuvia on tehty." (Aamulehti 24.1.1996).
Kaurismäki pohti myös elokuvansa tyylilajia ja tyylittelyn astetta: "Niskasen tai Jarvan tekemänä elokuvasta olisi tullut varmasti hyvin erilainen. Olen hyvin tyylittelevä ohjaaja, eikä minulla ole pyrkimystä sen tyyppiseen realismiin. En halunnut tehdä myöskään teollisuustyöläiselokuvaa." (Etelä-Suomen Sanomat 30.1.1996). "Kun aloin kirjoittaa tätä elokuvaa, sijoitin Frank Capran tunteellisen pelastustarinan Ihmeellinen on elämä työtehtävän toiseen äärilaitaan ja Vittorio De Sican Polkupyörävarkaan toiseen ja suomalaisen todellisuuden siihen keskelle. Salaisena pyrkimyksenäni on aina ollut tehdä elokuvia, joista katsoja poistuu hieman onnellisempana kuin oli tullessaan. Tämän aiheen kohdalla se oli välttämätöntä. [- -] Täytyi löytää optimismi menettämättä otetta todellisuudesta, tehdä nykyaikaista neorealismia väreissä. [- -] Kauas pilvet karkaavat on tehty kuin studioelokuva. Vuokrattiin tyhjiä huoneistoja, joista ei ole Helsingissä pulaa. Tilasin etukäteen värikarttoja lavastajille. Näytin niistä, että tuo väri ja tuo. Yritin kuitenkin huolehtia, ettei tule mitään Cherbourgin sateenvarjoja. [- -] Siinä on Hopperin vaikutusta aika voimakkaasti. Se askeettisuus niissä viehätti. Selkeät värit. Minä tykkään leikkiä väreillä mielikuvituksellisuuteen asti." (Helsingin Sanomat 27.1.1996).
Kauas pilvet karkaavat menestyi kotimaan lippuluukuilla paremmin kuin Aki Kaurismäen elokuvat keskimäärin, ja se palkittiin valtion laatutuella ja viidellä Jussi-patsaalla. Elokuva myytiin yli 20 maahan ja se kiersi lähes lähes 40 festivaalilla keräten monia palkintoja. Keväällä 2004 Kaurismäen elokuvasta tehtiin kaksi näyttämöversiota: Stephan Kimmig sovitti ja ohjasi sen Berliinin Deutsches Theaterissa, Joensuun kaupunginteatterissa se nähtiin Anna Häyrisen sovittamana ja teatterinjohtaja Kimmo Lavasteen ohjaamana.
Jos ulkomaiset katsojaluvut lasketaan mukaan, Kauas pilvet karkaavat on 1990-luvun menestynein suomalainen elokuva, sillä se keräsi Euroopan elokuvateattereissa yli 500 000 katsojaa, minkä lisäksi sitä esitettiin monissa maissa Euroopan ulkopuolella. Tämän menestyksen ylitti vasta Mies vailla menneisyyttä (2002), "Suomi-trilogiaksi" luonnehditun kokonaisuuden toinen osa. Trilogian osien välissä syntyi Juha (1999), mykkäelokuvaksi sovitettu versio Juhani Ahon monesti filmatusta romaanista.
- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
1. Lonesome Traveller
Säv. ja san. Shelley Fisher
Es. Shelley Fisher, laulu ja piano (playback, alkutekstit), 3' 20".
Levytys:
Shelley Fisher; Vantown Productions VT 101, 2003.
2. Symphony No. 6 in B minor / Sinfonia nro 6 h-molli op. 74 ("Pateettinen")
III osa Allegro molto vivace, I osa Adagio - Allegro non troppo ja IV osa Finale: Adagio lamentoso
Säv. Pjotr Tšaikovski
Orkesteri (off), viisi kertaa, yht. 4' 55".
3. Milonga
Säv. ja sov. Antero Jakoila
Ensemble Antero Jakoila (off), 1' 40".
Levytys:
Ensemble Antero Jakoila; Beta BECD 4033, 1995.
4. Valot
Säv. ja san. Rauli "Badding" Somerjoki, sov. Arto "Mamba" Koskinen
Rauli "Badding" Somerjoki, laulu, ja yhtye (off), 1' 30".
Levytys:
Rauli "Badding" Somerjoki; Love Records LRLP 39, 1971.
5. Kuumat tuulet
Säv. Rauno Lehtinen, san. Tuula Valkama, sov. Taisto Wesslin
Es. Markus Allan, laulu, ja orkesteri (100 %), 2' 50".
Levytys:
Markus Allan; Allan Isberg ALSU 50, 1995.
6. Kohtalon tuulet
Säv. ja sov. Taisto Wesslin, san. Pauli Ylitalo
Es. Markus Allan, laulu, ja orkesteri (100 %), 2' 25".
Levytys:
Markus Allan; Allan Isberg ALSU 50, 1995, ja Laika Sputnik LALCD 005 ja LALCDS 003, 1997.
7. La Feria
Säv. ja sov. Antero Jakoila
Ensemble Antero Jakoila (off), 1' 15".
Levytys:
Ensemble Antero Jakoila; Beta BECD 4033, 1995.
8. Ero
Säv. ja sov. Heikki Valpola
Studio-orkesteri (off), 1' 10".
Levytys:
Heikki Valpolan studio-orkesteri; Laika LALCD 002, 1996.
9. Bertaridon aaria "Con rauco mormorio" oopperasta Rodelinda HWV 19
Säv. Georg Friedrich Händel, libretto Nicola Francesco Haym (Antonio Salvin mukaan)
Georg Ots, laulu, ja orkesteri (off), 2' 05".
Levytys:
Georg Ots ja Neuvostoliiton radion viihdeorkesteri, joht. Juri Silantjev; Melodija M 1048373006, 1988 (alkuperäisäänitys 1972).
10. Sä et kyyneltä nää
Säv. ja san. Olavi Virta, sov. Jaakko Salo
Olavi Virta, laulu, ja Jaakko Salon orkesteri (off), 2' 25".
Levytys:
Olavi Virta ja Jaakko Salon orkesteri; Nor-Disc ND 36, 1963.
11. Myrskyn keskellä
Säv. ja san. Marko Haavisto
Badding Rockers (off), 1' 20".
Levytys:
Badding Rockers; Pyramid RAMI 3010, 1987.
12. Human Rights For Snakes
Säv. ja san. Ismo Alanko, sov. Ismo Alanko ja Melrose
Melrose (off), 1' 30".
Levytys:
Melrose; Megamania MGMCD 2047, 1993.
13. Kuihtuu kesäinen maa
Säv. Rauli "Badding" Somerjoki, san. Pirkko-Liisa Alenius
Rauli "Badding" Somerjoki, laulu, ja yhtye (off), 2' 00".
Levytys:
Rauli "Badding" Somerjoki; Karhu KRHS 101, 1981.
14. Sulamith
Säv. ja san. Matti Jurva, sov. Jani Uhlenius
Rauli "Badding" Somerjoki, laulu, ja yhtye (off), 1' 35".
Levytys:
Rauli "Badding" Somerjoki; Love Records LRS 1042, 1970.
15. Syyspihlajan alla
Säv. Arvo Koskimaa, san. Veikko Virmajoki, sov. Pertti Vesa
Henry Theel, laulu, ja Columbia-orkesteri (off, radio), 0' 55".
Levytys:
Henry Theel ja Columbia-orkesteri; Columbia DY 403, 1942.
16. Ulla's Song
Säv. Shelley Fisher
Shelley Fisher, piano (off), 1' 45".
17. Su Cara
Säv. ja sov. Antero Jakoila
Ensemble Antero Jakoila (off), 3' 00".
Levytys:
Ensemble Antero Jakoila; Beta BECD 4033, 1995.
18. Pilvet karkaa, niin minäkin
Säv. Jani Uhlenius, san. Jarkko Laine
Rauli "Badding" Somerjoki, laulu, ja yhtye (off, lopputekstit), 2' 35".
Levytys:
Rauli "Badding" Somerjoki; Love Records LRS 1060, 1970 (uudelleenjulkaisu Love Records LXCD 622, 1998).
Markus Allan; Laika LALCD 004, 1996.
Huomautuksia:
Musiikkinumerot 1, 3-8, 11, 13-14, 16-18 sisältyvät Sputnik Oy:n julkaisemaan mainos-c-kasettiin Drifting Clouds, Music from the Film Drifting Clouds by Aki Kaurismäki, 1996.
- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Sputnik Oy
Finnkino Oy
