Arto Koskisen ohjaama ja Mika Kaurismäen tuottama Kuningas Litmanen (2012) on dokumenttielokuva Suomen kansainvälisesti menestyneimmästä jalkapalloilijasta, Jari Litmasesta. Urheiludokumentissa käydään läpi Litmasen uran vaiheita juniorivuosilta maailman huipulle.
Jari Litmanen. Kuva: Marianna Films Oy.
Jari Litmanen. Kuva: Marianna Films Oy
Jari Litmanen. Kuva: Marianna Films Oy
Jari Litmanen. Kuva: Marianna Films Oy.
Jari Litmanen. Kuva: Marianna Films Oy.
Jari Litmanen. Kuva: Marianna Films Oy
Sakke Järvenpää, Nelosen Urheilu, Ari Virtanen, Miika Salminen, Mika Sundqvist, Martti Servo, Vesa Varrela, Veera Niemi, Suutari T:mi Kolehmainen, Tuomo Rokka, Pasi Heikkilä, Mirjami Lehikoinen
Veikkausliiga
Timo Marjamaa, Markku Korhonen
Amsterdam fans
Ilona Oerlemans, Fredi Witsiers, Debbie Witsiers, Eip Aantjes, Carla Aantjes, Chananja Hollander, Jorg van Lokven
Fanit
Tuija Tossavainen, Miska Makkonen, Janne Välikangas, Ismo Nevalainen
Radio Suomi
Markus Turunen, Pekka Vitikka, Päivi Nieminen, Johanna Lahdenperä, Taina Kivistö, Saila Mattila
Amsterdam Ajax
David Endt, Mark Van Leest, Miel Brinkhuis, Daan Wijsman, Rudolp Hulsenbeck
FC Barcelona
Chemi Teres, Rafa Montañez, Xavier Guarte, Maytri Borao
FC Liverpool
Mark Platt, Ian Cotton
FC Lahti
Mika Viljanen, Joonas Sarelius, Ilkka Mäkelä
HJK
Felix Siivonen
Suomen Palloliitto
Sami Terävä, Kimmo J Lipponen
UEFA
Tjerko Van Den Brakel
Canal +
Markus Autero, Riku Kalttonen
Premier League
Dominic Young
Antti Muurinen, Aki Riihilahti, Joonas Kolkka, Henri Toivomäki, Alexander Ring, Berat Sadik
Jari Smedinga, Jari Manni, Jari Dekker, Jari Ewals, Jari Tetteroo, Jari Roomer, Jari Helle, Jari Nick van der Horst, Jari Pluim, Jari Wijfjes, Yari van Herk, Jari Driven, Jari Ophuijsen, Jari Nooitrust, , Jari Cees, Jari Dahmen, Jari Ijpelaar, Jari Ruyken, Jari van der Sluis
ennakkoesitys
kutsuvierasnäytäntö
International Documentary Film Festival Amsterdam / Reflecting Images
DocPoint Tallinn
Göteborg International Film Festival
11mm - The International Football Film Festival
Europe on Screen
YksiKaksiFilmi
Dokumenttielokuvassa käydään arkistoaineistojen, haastattelujen ja pelaajatoverien lausuntojen avulla läpi jalkapalloilija Jari Litmasen (s. 1971) uraa 1980-luvun lopun juniorivuosilta maailman huipulle ja aina 2010-luvulle asti. Myös Litmanen itse kertoo uransa eri vaiheista ja tapaa pelitovereitaan. Arkistonäytteet osoittavat, että häneltä taittuu maalinteko saksipotkulla yhtä lailla 17-vuotiaana tulokkaana kuin 39-vuotiaana konkarina. ”Tärkeintä on se, että hän pelaa jalkapalloa täydestä sydämestään”, sanoo Amsterdam Ajaxin joukkueenjohtaja David Endt. ”Parhaimmillaan Jarin pelaaminen oli kuin jatsia.”
1. puoliaika
Omistaudu täysin sille mitä teet tässä ja nyt. Äläkä kutsu sitä työksi vaan ymmärrä, että kysymyksessä on leikki. – Alan Watts, filosofi
Lahti 10.10.2010: Kiinalainen fani on saapunut varta vasten Litmasen patsaan paljastukseen, jossa Palloliiton puheenjohtaja Sauli Niinistö puhuu ja fanit hoilaavat Litmanen-kannatushuutoa.
Jalkapalloa itsekin harrastaneet isä Olavi ”Mane” ja äiti Liisa Litmanen kertovat poikansa kirjaimellisesti kasvaneen jalkapallokentällä: poika oli kentän laidalla kun vanhemmat pelasivat Lahden Reippaan edustusjoukkueissa, kunnes itse liittyi juniorijoukkueeseen. Jo kouluaikana Litmanen asetti tavoitteekseen ammattilaisuran. Vastavalmistuneesta Lahden jalkapallohallista tuli Litmasen vakioharjoittelupaikka.
Reippaan edustusjoukkueessa Litmanen pelasi 16-vuotiaana ja Suomen maajoukkueessa 18-vuotiaana. Eurooppalaiset suurseurat, mm. espanjalainen FC Barcelona, englantilainen Leeds United ja alankomaalainen PSV, kutsuivat hänet harjoitusvierailuille. Armeijavuodekseen Litmanen siirtyi ensin Helsingin Jalkapalloklubiin ja sieltä Myllykosken Palloon, jossa pelitoverina oli toinen tuleva kansainvälinen huippupelaaja Sami Hyypiä. Vuosi oli Litmaselle raskas, sillä hänen serkkunsa kuoli moottoripyöräonnettomuudessa. Valmentaja Harri Kampmanin ja manageri Heikki Marttisen tukemana Litmanen lähti Alankomaihin suurseura Ajaxin harjoitusleirille 1992.
Ajaxin valmentaja Louis van Gaal oli lähettämässä Litmasta takaisin kotiin, kunnes nosti hänet keskikentän piilokärjeksi, jossa Litmasen pääsi parhaiten hyödyntämään pelinrakentajan osaamistaan; ensimmäisessä harjoitusottelussaan Litmanen teki myös neljä maalia. Hän kotiutui joukkueeseen ja opetteli maan kielen. Pelipaikan aiemman haltijan, Dennis Bergkampin lähtö joukkueesta avasi Litmaselle tien avauskokoonpanoon: ”Ajaxille sopi täydellisesti, että minä lähdin ja hän tuli”, Bergkamp toteaa. Joukkueen tuolloinen kapteeni Danny Blind vahvistaa: ”Siitä alkoi upea aikakausi sekä joukkueelle että Jarille”.
Ajax voitti maansa Super Cupin 1993-94 ja mestaruuden 1994. Litmanen sanoo pelanneensa hienoimmat pelinsä Ajaxin stadionilla. Joukkueen pelityyli sopi hänelle. Hänet valittiin Alankomaissa vuoden pelaajaksi ja hän nousi Euroopan parhaimpien maalintekijöiden joukkoon. Litmanen antaa kiitosta joukkuetovereilleen ja valmentaja van Gaalille, jotka auttoivat häntä kehittymään. Litmanen teki jatkuvasti myös ylimääräisiä harjoituksia joukkuetreenien jälkeen, mikä teki joukkuetovereihin vaikutuksen – kuten hänen venyttelyharjoituksensa, joihin muut eivät olleet tottuneet.
Litmanen kokee tulleensa hyväksytyksi Alankomaissa sellaisena kuin hän on. Hän viihtyi, ja myös yleisö otti hänet omakseen; 1990-luvulta lähtien maassa on nimetty lähes 1600 lasta Jariksi. Vuonna 2010 Litmanen tapaa Ajaxin stadionilla joukon kaimojaan, osa on parikymppisiä, toiset aivan nuoria; fanit esittelevät Litmanen-kokoelmiansa.
Litmasen kahdesta 1994-95 Mestarien liigan maalista ottelusarjassa italialaista AC Milania vastaan joukkuetoverit puhuvat edelleen ihaillen. Semifinaalissa Ajax kaatoi saksalaisen Bayern Münchenin ja finaalissa uudelleen AC Milanin. Roland de Boer toteaa heidän olleen maailman paras joukkue 1994-96, jolloin Ajax voitti seurajoukkueiden maailmanmestaruuden ja Litmanen Mestarien liigan maalikuninkuuden.
2.puoliaika
Sellaista on jalkapallo. Kaikki riippuu pienistä asioista ja sattumista… - Danny Blind
Mestarien liigan finaalissa 1996 Ajax – Juventus Litmanen teki pelimaalin ja ampui rangaistuslaukauskisassa maalin, mutta Juventus voitti. Litmanen oli herrasmiespelaaja, hän sai vain kerran urallaan punaisen kortin. Litmasen maajoukkueuran kovimpiin pettymyksiin kuuluu vuoden 1997 epäonninen Suomi – Unkari -peli, jossa Unkarin viimeminuutin tasoitus vei Suomelta MM-jatkokarsintapaikan.
Loppuaikoinaan Ajaxissa Litmanen kärsi useista loukkaantumisista; monesti hän joutui turvautumaan fysioterapeutin apuun ja pystyi pelaamaan vain kipulääkkeiden avulla. Litmanen ja Danny Blind pelasivat Ajaxissa tunteellisen jäähyväisottelunsa täpötäydelle kotikatsomolle 1998.
Litmanen siirtyi FC Barcelonaan. Hän kehuu liki 100 000 katsojaa vetävää Barcelonan Camp Nou -stadionia erinomaiseksi, huippupelaaja Xavi puolestaan Litmasta, joka auttoi hänen pelaajauransa nousuun. Xavi kertoo pelaavansa lähes samalla pelityylillä kuin Litmanen. Kausi oli vaikea Barcelonalle ja Litmaselle. Pelit maajoukkueessa sen sijaan kulkivat: Turkki kaatui kotikentällään ja Litmanen teki viimeminuutilla maalin.
2000-luvun alussa Litmanen pelasi Liverpoolissa, minne häntä oli jo kahdesti aiemmin pyydetty. Steve Gerrard nostaa Xavin tavoin esiin Litmasen kyvyn auttaa pelitoveria kehittymään. Suomen MM-karsinnassa Englantia vastaan Litmanen mursi kätensä, mutta pelasi tappioon päättyneen ottelun loppuun. Sairauslomasta tuli kuitenkin pitkä ja sen myötä meni Liverpoolista pelipaikka. Fanit, Gerrard ja Sami Hyypiä ihmettelivät, ettei joukkue peluuttanut Litmasta enempää.
Litmanen palasi Ajaxiin, mutta vaikka hän itse oli tyytymätön rooliinsa, tuolloinen 18-vuotias pelitoveri Zlatan Ibrahimovicin kiittää Litmasen tukeneen häntä. Yhteistyö Ajaxin kanssa päättyi 2004 ja Litmanen palasi FC Lahteen. Sen jälkeen hän pelasi vielä saksalaisessa Hansa Rostockissa, ruotsalaisessa Malmössä ja englantilaisessa Fulhamissa, mutta toistuvat loukkaantumiset varjostivat uraa ja peliaikaa kertyi vähän. Litmasen asioiden hoitajan, tukijan, ystävän ja isähahmon Heikki Marttisen kuolema oli Litmaselle kova paikka. Heidän yhteistyönsä kesti kaksikymmentä vuotta. Litmanen pelasi viimeisen, 137. maaottelunsa San Marinoa vastaan 2010.
Litmanen valittiin Suomessa vuoden jalkapalloilijaksi yhdeksän kertaa ja Alankomaissa kerran. Ajaxissa hän voitti Alankomaiden mestaruuden viisi kertaa, cupin ja Super Cupin molemmat kolmesti, Mestarien liigan ja Intercontinental Cupin kerran ja UEFA Super Cupin kaksi kertaa. Maaotteluissa hän teki kaikkiaan 32 maalia, Mestarien liigan paras maalintekijä hän oli 1995-96. Valmentaja van Gaalin mukaan Litmanen tulee aina olemaan Ajax-idoli.
Edellä mainittujen henkilöiden lisäksi elokuvassa esiintyvät myös Tommi Kautonen, Gunnar Yliharju, Jukka Vakkila, Roy Hodgson, Edwin van der Saar, Ton Pronk, Frank de Boer, Marc Overmars, Jorg van Lokven, Chananja Hollander, Tuija Karjalainen, Jari-Pekka Keurulainen, Pim van Doed, Carles Puyol, Tuomo Rokka, Richard Möller Nielsen, Jonathan Johansson, Timo Walden, Antti Niemi, Marcus Allbäck ja Stuart Baxter.
Teksti: Suomen kansallisfilmografia / Jorma Junttila 2017
”Kuningas Litmanen kunnioittaa jalkapallotähden saavutuksia kertomalla viihdyttävästi ja terävästi Litmasen uran tärkeimmistä hetkistä lapsuudesta nykypäivään”, arvioi Jarno Lindemark (Etelä-Suomen Sanomat 28.9.2012). ”Kollegoiden lausunnoista syntyy kiinnostava näkökulma Litmasen taitoihin. Litmanen ei ehkä ole koskaan ollut kentän nopein, mutta hänen pelisilmäänsä ylistetään nerokkaaksi. Mukaan on leikattu parhaita paloja vanhoista otteluista. Niitä analysoimalla Litmasen taidot tulevat selviksi sellaisellekin katsojalle, joka ei ole ihan sisällä jalkapallon saloissa.” Lindemark piti joukkuelajin yhteisöllisyyttä dokumentin keskeisenä pointtina. ”Siinä sivussa Koskinen välittää onnistuneesti myös Litmasen persoonallisuuden, hänen herrasmiesmäisyytensä, salatun kiihkeyden, uutteruuden ja itseironian, mikä antaa dokumentillekin elämäniloisen virneen, vaikka tunnelma onkin pikkuisen haikea. Eräällä tapaa kyseessä on muotokuva keski-ikäisen miehen lapsuuden unelmien täyttymisestä ja siitä haikeudesta, mikä voi seurata, kun voimakkaimmat vuodet alkavat olla takanapäin.”
Veli-Pekka Lehtosen (Helsingin Sanomat Nyt-liite 28.9.2012) mielestä dokumentti olisi voinut olla parempikin. ”Kuningas Litmanen on syntynyt Litmasen kanssa yhteistyössä, ja se näkyy: tunnelma on elokuvassa lähes koko ajan myötäkarvainen ja kiva.” Koskisen perinteinen kerrontatapa ei Lehtosen mukaan pyrkinyt suurempaan yhteenvetoon. ”Yksityishenkilö Litmasesta kuulemme vähän. Litmanen on ollut julkisuudessa melko koskematon, sillä lajin pr-koneisto on vetänyt medialle rajoja. Dokumentissa rajat ovat vähän tavallista kauempana. Litmasen kotiovea ei avata, mutta nyt paljastuu, että Litmanen on normijulkisuuden ulkopuolella leikkisä ja vitsikäs.” Mieleenpainuvimpia yksityiselämän tapahtumia ovat kahden tärkeän läheisen kuolemat. ”Muisteluiden aikana dokumentti päästää katsojan Litmasen iholle. Samaa henkii dokumentin kohta, jossa Litmanen sanoo, että Hollannissa hän sai olla oma itsensä. Litmanen on siis halunnut pois kotoa, Lahdesta ja Suomesta tullakseen onnelliseksi!”
Myös Hans Sundström (Hufvudstadsbladet 28.9.2012) pani merkille vapautuneemman alankomaalaisen Litmasen. ”Beträffande Holland noterar man än en gång en lustig liten detalj som man även märkt tidigare. Den timide och rentav något reserverade Litmanen uppvisar ett helt annat kroppsspråk och temperament när han smidigt kommunicerar på holländska.”
Anssi Juntto (Kaleva 28.9.2012) kummeksui dokumentin jakamista kahteen puoliaikaan, menestyksen leimaamaan alkupuoliskoon ja vastoinkäymisten sävyttämään, alakuloisempaan loppupuoliskoon. ”Puoliaikajako toki istuu Litmasen tapaukseen, mutta se on harhaanjohtava. Jää kuva, että peli on hävitty. Kyse on kuitenkin kaikkien aikojen suomalaisfutaajasta. Muutenkin sirpaleisen kronologian sijaan olisi kaivannut enemmän rohkeita painotuksia. Mitään uutta ja mullistavaa Kuningas Litmasella ei ole tarjota. Vaikka Litmanen kertaa uraansa kameran edessä valtaosan ajasta, jää hän ihmisenä edelleen varsin etäiseksi. Perhettä ei tuoda esille sen enempää kuin aiemminkaan.”
Jarmo Valkola (Keskisuomalainen 28.9.2012) piti perhe-elämän rajaamista dokumentista hyvänä ratkaisuna, ”[- -] sillä sen sijaan, että valkokangas olisi täyttynyt yksityiselämän mukavista pikku hetkistä, päästään nyt porautumaan jalkapalloilijan todellisuuden olennaisiin johtolankoihin. Koskisen dokumentissa on kiistämättömät ansionsa. Se on hyvin rytmitetty ja kuvittaa monipuolisesti Litin taivalta hahmottaen oivan kuvauksen niistä saavutuksista, jotka Litmasen kohdalle osuivat. Teoksen dramaturgiassa on vivahteikkuutta, intiimiyttä ja aitoa henkilötason lähestymistä. Kuningas Litmanen välittää meille kuvan poikkeuksellisen tunnollisesta harjoittelijasta, joka vielä normaalien harjoituskertojen jälkeen jäi viheriölle ampumaan maaliharjoitteita.”
Elokuvaohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja Arto Koskinen (synt. 1962 Alatorniolla) valmistui Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen käsikirjoitus- ja ohjauslinjalta vuonna 1993. Hän on ohjannut useita lyhyitä dokumenttielokuvia, kuten Henkinen arkkitehtuuri (1989), Ennätystentekijät (1993), Mitäs me salamaniskemät (1996), Haudattu tuntemattomana (1996), Me valehtelijat (1996), Kuka oli Felix Kersten? (1998) ja Joki taivaalla (2004). Lisäksi hänen ohjaustöihinsä kuuluu fiktiivisiä lyhytelokuvia, joista Sukellus (1989) palkittiin Firenzessä ja Kesän viimeinen päivä (1992) sai Sources-Script development -palkinnon Lyypekin festivaaleilla 1994. Koskisen ohjaamia lyhytfiktioita ovat myös mm. Avaruuden musta kivi (1994), Aivan tavallinen pankkirosvo (1995) ja Piilopaikka kahdelle (2005).
Arto Koskinen toimi vuosina 1997-1999 Lapin läänin elokuvasihteerinä. Vuodesta 1999 alkaen hän on toiminut Tampereen ammattikorkeakoulun Taiteen ja viestinnän osastolla käsikirjoituksen ja ohjauksen lehtorina. Ensimmäisenä pitkänä näytelmäelokuvanaan hän ohjasi elokuvan Kahlekuningas (2002).
Koskinen ohjasi ensimmäisen pitkän, teatterilevityksen saaneen dokumenttielokuvansa Kuningas Litmanen vuonna 2012 Mika Kaurismäen tuottamana. Elokuvassa käydään läpi 41-vuotiaan Jari Litmasen 25 vuotta kestänyttä uraa jalkapalloilijana. Kuningas on suomalaisen jalkapallokansan antama lempinimi Litmaselle, kaikkien aikojen parhaalle, maailmankuululle suomalaiselle ammattipelaajalle.
Litmanen oli syntynyt vuonna 1971 Lahdessa. Jo hänen isänsä Olavi Litmanen pelasi Lahden Reippaassa ja maajoukkueessakin. Myös Jari Litmanen on Reippaan kasvatti. Ensimmäisen SM-ottelunsa Litmanen pelasi 16-vuotiaana Reippaassa vuonna 1987. Ulkomailla Litmanen on edustanut hollantilaista Ajaxia, espanjalaista Barcelonaa, englantilaista Liverpoolia ja saksalaista Rostockia, ruotsalaista Malmötä ja englantilaista Fulhamia. Elokuvassa on mukana FC Lahden putoaminen Veikkausliigasta, patsaaseen liittyvät episodit sekä mestaruus HJK:ssä.
Iltalehden haastattelussa 7.10.2010 Litmanen kertoi tuntevansa Kuningas Litmasen tuottaja Mika Kaurismäen tuotannon näytelmäelokuvista dokumenttielokuviin ja olevansa Kaurismäen fani. Kaurismäki kertoi motiiveistaan tehdä elokuva: ”Jari Litmasen merkitys suomalaiselle urheilulle on valtava. Olen työskennellyt vuosia ulkomailla ja siellä huomaa, miten arvostettu maailmantähti Jari Litmanen on.” Uutispäivä Demarissa 7.10.2010 hän lisäsi: ”Meitä yhdistää sellainenkin yksityiskohta, että myös minä olen aikoinaan pelannut jalkapalloa Lahden Reippaan nappulakoulussa.”
Itsekin jalkapalloa ikämiessarjassa harrastava elokuvan ohjaaja Koskinen kertoi Keskisuomalaisessa 24.9.2012: ”Se, mikä tekee Jarista ainutlaatuisen huippujalkapalloilijoiden joukossa, on hänen herkkyytensä ja aitoutensa. Se hänen järkähtämätön stoalaisuutensa on tietynlainen maski, jolla hän on suojellut itseään. Jari Litmanen on yksi herkimpiä ihmisiä, joita olen tavannut. Toisaalta suurin yllätys oli, että hän on melkoinen veijari ja jekkuilija.”
Aamulehden haastattelussa 29.5.2012 tuottaja Kaurismäki kertoi että elokuvaa varten on haastateltu noin 40-50 henkilöä. Suurena haasteena on ollut seuloa arkistomateriaalista kaikkein olennaisin. Dokumentissa kuullaan Litmasen perhettä ja vanhoja pelitovereita, kuten Dennis Bergkampia ja Sami Hyypiää. Litmanen-muistojaan kertovat mm. FC Barcelonan Xavi ja Puyol, Englannin maajoukkueen kapteeni Steven Gerrard ja ruotsalainen Zlatan Ibrahimovic.
Dokumentissa käy ilmi mm. miten kansainvälinen huippupelaaja Litmanen innoitti 1990-luvulla hollantilaisperheitä kastamaan poikavauvojaan Jareiksi.
Arto Koskisen haastattelun 17.11.2017 mukaan elokuvaa kuvattiin syksystä 2010 toukokuuhun 2012 noin 25 kuvauspäivän ajan mm. Lahdessa, Helsingissä, Amsterdamissa, Barcelonassa, Manchesterissä ja Liverpoolissa Litmasen tärkeimmillä kotikentillä. Kamerakalustona oli Arri Amira -digikamera. Yleisradio oli hankkeessa mukana arkistomateriaaliensa kanssa.
Äänittäjä Arttu Hokkasen nimen tilalla on lopputeksteissä väärä nimi Arttu Luukkonen.
Elokuva Kuningas Litmanen sai Suomen teatterikierroksellaan 29 239 katsojaa.
Seuraavaksi Koskinen ohjasi pitkän dokumenttielokuvan Nokia Mobile - Matkapuhelimen tarina (2016).
Teksti: Suomen kansallisfilmografia / Juha Seitajärvi 2017
