Minä ja mieheni morsian (1955)

Ruotsinkielinen nimi:

Min man har en fästmö

Näytä kaikki nimet

Muut nimet:

Me and My Husband's Fiancée (englanninkielinen käännösnimi)

Moi et la fiancée de mon mari (ranskankielinen käännösnimi)

Ich und die Braut meines Mannes (saksankielinen käännösnimi)

Miehelläni on morsian (työnimi)

Mieheni morsian (työnimi)

Ohjaus:

Valentin Vaala

Tuotanto:

Suomi-Filmi Oy

Maa:

Suomi

Laji

pitkä

fiktio

Genre:

komedia

romanttinen komedia

Tiivistelmä:

Valentin Vaalan ohjaama romanttinen komedia Minä ja mieheni morsian (1955) on uudelleenfilmatisointi Vaalan aikaisemmasta ohjauksesta Mieheke (1936). Tukkuliikkeen sihteerin paikan vuoksi siviilisäätynsä valehdellut Tuulikki Tenho (Ruth Johansson) joutuu teeskentelemään, että hän on naimisissa vasta tapaamansa arkkitehdin Yrjö Aaltosen (Erkki Viljos) kanssa. Pariskunnan välille alkaa syttyä romanssi, kun paljastuu, että Yrjö on jo kihloissa ulkomailta Suomeen palaavan tanssijatar Virva Liekin (Leila Lampi) kanssa.

Kuvia ja videoita elokuvasta

Arkkitehti Yrjö Aaltonen (Erkki Viljos) ja Tuulikki Tenho (Ruth Johansson).
Arkkitehti Yrjö Aaltonen (Erkki Viljos) ja hänen morsiamensa, tanssijatar Virva Liekki (Leila Lampi).
Tarmo Perttula (Kurt Ingvall) ja hänen äitinsä Hanna Perttula (Emma Väänänen).
Johtaja Antti Perttula (Reino Valkama).
Ruth Johansson ja Erkki Viljos.
Eemeli Perttula (Aku Korhonen).
Ruth Johansson ja Erkki Viljos.
Reino Valkama ja Leila Lampi.
Reino Valkama, Emma Väänänen ja Kurt Ingvall.
Kurt Ingvall, Ruth Johansson ja Erkki Viljos.
Tanssijatar Virva Liekki (Leila Lampi) ihailijoidensa ympäröimänä. Hänen seurassaan manageri Pierre (Oiva Sala, vas.).
Ruth Johansson, Kurt Ingvall ja Erkki Viljos.
Erkki Viljos ja Ruth Johansson.
Emma Väänänen, Reino Valkama ja Leila Lampi.
Leila Lampi ja Reino Valkama.
Leila Lampi ja Aku Korhonen.
Johtaja Antti Perttula (Reino Valkama), tanssijatar Virva Liekki (Leila Lampi) ja tämän seuraneiti Madame (Saara Ranin).
Oiva Sala, Emma Väänänen, Saara Ranin ja Leila Lampi.
Uutiskuvausta elokuvassa: tanssijatar Virva Liekki (Leila Lampi) esiintyy Perttuloiden tukkuliikkeen 50-vuotisjuhlissa. Mykkä-Arrin takana kuvaajana Suomi-Filmin lyhytelokuvaohjaaja Harry Lewing. Hänestä oikealle näyttelijät Kurt Ingvall ja Reino Valkama, istumassa Emma Väänänen ja Aku Korhonen. Kari Dahlberg suuntaa valonheitintä.
Erkki Viljos ja Ruth Johansson.

Näyttelijät

Ruth Johansson

Tuulikki Tenho

Leila Lampi

Virva Liekki alias Mari-Loviisa Pelkonen

Emma Väänänen

Hanna Perttula

Erkki Viljos

arkkitehti Yrjö Aaltonen

Reino Valkama

johtaja Antti Perttula

Aku Korhonen

Eemeli Perttula

Kurt Ingvall

Tarmo Perttula

Oiva Sala

Pierre, manageri

Helmi Lehosti

taloudenhoitajatar Kyllönen

Leo Riuttu

Finlandia-Filmin johtaja Ormas

Pentti Iivonen

laulusolisti

Erkki Ojanen

kahvilan vahtimestari

Inga Laukka

filmisihteeri

Einari Ketola

laulaja taiteilijakerholla

Saara Ranin

Madame, Virva Liekin seuraneiti

Pirkko Karppi

lelukaupan myyjätär

Sven Relander

hovimestari

Börje Idman

portieri

Mauno Hyvönen

huoltoaseman päivystäjä

Pilvikki Schreck

sihteerin paikanhakija

Kreditoimattomat näyttelijät

Laila Rihte

puhelinkeskuksen hoitaja

Varma Lahtinen

vihainen nainen

Paavo Honkamäki

huumorintajuinen mies

Helvi Aunio

ikäneitokonttoristi

Kerttu Pälvi

ikäneitokonttoristi

Anton Soini

vahtimestari

Armas Jokio

muusikko

Atte Hovimaa

muusikko

Harry Lewing

elokuvaaja

Eeva Aroheimo

Finlandia-Filmin johtajan sihteeri

Tekijät

Valentin Vaala ohjaus

Risto Orko tuotanto

Usko Kemppi käsikirjoitus

Valentin Vaala käsikirjoitus

Eino Heino kuvaus

Urho Jäntti äänitys

Usko Kemppi musiikki

Kaarlo Valkama musiikki (musiikin sovitus )

Erkki Siitonen lavastus

Salme Rossi naamiointi

Eero Etrock assistentti (kamera-assistentti )

Pertti Nyberg assistentti (kamera-assistentti )

Heikki Laakkonen assistentti (äänitysassistentti )

Veikko Äikäs järjestäjä

Jaakko Kuusisto kuvaussihteeri

Siviä Friskberg kampaukset

Kreditoimattomat tekijät

Valentin Vaala

leikkaus

Eino Räisänen

studiopäällikkö

Usko Kemppi

laulujen sanat

Anna-Liisa Pyykkö

muusikko

laulu

Leila Lampi

muusikko

laulu

Einari Ketola

muusikko

laulu

Pentti Iivonen

muusikko

laulu

Tuotantotiedot

Elokuvan nimet:

Minä ja mieheni morsian

virallinen nimi

Min man har en fästmö

ruotsinkielinen nimi

Me and My Husband's Fiancée

englanninkielinen käännösnimi

Moi et la fiancée de mon mari

ranskankielinen käännösnimi

Ich und die Braut meines Mannes

saksankielinen käännösnimi

Miehelläni on morsian

työnimi

Mieheni morsian

työnimi

Tuotanto:

Suomi-Filmi Oy

Tuotantokustannukset:

22 082 084 mk

Valmistumisvuosi:

1955

Esitystiedot

Levittäjät:

Suomi-Filmi Oy

teatterilevitys

1955

Suomi-Filmi Oy

videolevitys

1992 (arvioitu)

VLMedia Oy

DVD-levitys

2018

Suomen teatteriensi-ilta:

24.03.1955

Lahti: Ritz

Teatterilevityskopioiden lukumäärä:

Muut esitykset:

25.03.1955

Helsinki: Kaleva, Ritz; Tampere: Kino-Palatsi; Turku: Kino-Palatsi

ensi-iltakierros

27.03.1955

Pori: Kino-Palatsi; Vaasa: Ritz

ensi-iltakierros

10.04.1955

Kuopio: Scala

ensi-iltakierros

29.04.1955

Jyväskylä: Jyväs-Kino

ensi-iltakierros

10.07.1955

Oulu: Rio

ensi-iltakierros

Televisioesitykset:

02.12.1968

MTV1

Katsojamäärä:

1 490 000

26.03.1980

MTV2

Katsojamäärä:

1 829 000

13.03.1990

YLE TV1

21.05.2003

YLE TV1

08.08.2006

YLE TV2

19.06.2009

YleTeema

20.06.2009

YleTeema

17.07.2009

YleTeema

05.07.2011

YLE TV2

10.12.2013

YLE TV1

05.06.2014

YLE TV1

27.07.2016

Yle TV1

28.12.2017

Yle TV1

Sisältöseloste

Tuulikki Tenho hakee sihteerin paikkaa Perttulan tukkuliikkeestä. Käytännössä valinnan hoitaa "johtokunta" eli johtaja Antti Perttulan vaimo. Tuulikki saa tästä vihjeen Perttulan pojalta Tarmolta, johon hän törmää ulko-ovella ja joka sanoo, että paikan saadakseen naisen on parasta olla naimisissa. Tuulikki noudattaa neuvoa ja saa paikan, mutta rouva Perttula haluaa nähdä aviomiehen, joka lähettää vaimonsa työnhakuun ollessaan itse työttömänä niin kuin Tuulikki on joutunut selittämään.

Tuulikki ei keksi muuta kuin mennä vastapäiseen ravintolaan, jossa Tarmo istuu ystävänsä, arkkitehti Yrjö Aaltosen kanssa. Tarmon kieltäydyttyä kunniasta Tuulikki joutuu rouva Perttulan läsnäollessa valitsemaan "aviomiehekseen" Yrjön, joka mukautuu juoneen ja haluaa Tuulikin vastusteluista huolimatta jatkaa tuttavuussuhdetta. Se onnistuu, kun Tuulikki joutuu esittämään vaimoa rouva Perttulan läsnäollessa ja samalla torjumaan Tarmon lähentymisyrityksiä. Erään ravintolaillan päätteeksi he pakenevat Tarmoa kuutamoajelulle, jolloin Yrjö auton rikkoutumisen varjolla saa houkutelluksi Tuulikin maaseutuasuntoonsa. Yön kuluessa Tuulikki sulaa: molemmat tunnustavat rakkautensa.

Aamulla Yrjö saa kuulla taloudenhoitajattareltaan, että hänen varsinainen morsiamensa, kuuluisa tanssijatar Virva Liekki saapuu aamukoneella. Lentokentällä Virva kuitenkin hylkää nopeasti Yrjön ihailijoidensa ja lehtiväen hyväksi; Virvalle aiotun lounaan Yrjö tarjoaa Tuulikille. Rouva Perttula näkee lehtikuvasta Yrjön ja Virvan tervetuliaissuudelman ja kauhistuu Tuulikin "aviomiehen" petollisuutta. Tuulikki keksii selittää, että Virva on Yrjön sisar. Tällöin rouva Perttula saa idean, että Virva olisi kutsuttava esiintymään yhtiön 50-vuotisjuhliin, jotka ovat pian edessä. Yrjön avustuksella Tuulikki ja Tarmo saavat Virvan suostumuksen, mutta Tuulikki ei paljasta Yrjölle tietävänsä tämän kihlauksesta eikä Yrjökään onnistu puhumaan välejään selviksi kiireisen Virvan kanssa.

Virva ja johtaja Antti Perttula tapaavat Finlandia-Filmin konttorissa, jossa edellisen on määrä sopia koefilmauksesta, jälkimmäisen juhlapäivänsä kuvauksesta. Virva erehtyy pitämään Anttia elokuvayhtiön johtajana eikä mies korjaa väärinkäsitystä, sillä tilanne kehittyy suotuisaksi ja johtaa yhteiseen illalliseen taiteilijakerholla, jossa Virvalla on esiintyminen. Siellä he törmäävät Antin kuopiolaiseen veljeen Eemeliin, joka on asioimassa Helsingissä ja paljastuu Virvan hyväksi tuttavaksi. Virvakin osoittautuu savolaiseksi: tittelit heitetään pois yhteisen ilonpidon tunnelmissa, samalla kun Antti vannottaa Eemelin vaiteliaaksi rouva Perttulan edessä.

Seuraavan illan juhlassa rouva Perttula yllättää Antin ilmoittamalla, että Virva saapuu tilaisuuteen tähtiesiintyjäksi. Antti ja Yrjö huomaavat, että heillä molemmilla on omat syynsä karata: he yrittävät mutta eivät onnistu. Antti piiloutuu huoneeseen, jonne Virva saavuttuaan johdatetaan vaihtamaan vaatteita. Tällä välin Tuulikki juonii Tarmon suutelemaan itseään niin, että rouva Perttula ja Yrjö näkevät heidät.

Yrjö ja Tuulikki selvittävät välinsä ja tekevät sovinnon, mutta kauhistunut rouva Perttula menee entistä enemmän pois tolaltaan yllättäessään Antin Virvan pukuhuoneesta. Kaikkien asianosaisten läsnäollessa Yrjön ja Antin salat saatetaan julki; lisäksi Eemeli paljastaa toimineensa Virvan, savolaisen naapurintytön, suojelijana ja maksaneensa tämän koulutuksen. Sovinto syntyy, juhla jatkuu Virvan esiintymisen ja yhteisymmärryksen merkeissä. Yrjö vie Tuulikin kotiinsa virallisena morsiamena.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Asiasanat:

autoilu
elokuva-ala
elokuvaus
esiintyjät
filmatisointi
flirtti
huijaus
huvit
johtajat
juhlat
rakastuminen
ravintolat
savolaisuus
sihteerit
toimistot
väärinkäsitykset

Lehdistöarvio

Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 28.3.1955): "Valentin Vaalan elokuvien aiheenvalinnassa on viime vuosina pyrkinyt olemaan elämän vierautta, todellisuudesta pakoa siinä määrin, että hänen elokuviensa tunnelma jää kalseaksi ja eteeriseksi. Tällainen elokuva on myös Minä ja mieheni morsian, jonka puolivillainen seurapiiriympäristö on tyhjää täynnä - lukuunottamatta rahaa, jota se myös on täynnä. Tästä seurasta puuttuu kokonaan kotoisuus ja sydämellisyys."

Nevalaisen arvio sai tukea muilta kirjoittajilta. "Useimmat henkilöt jäävät vaille sitä taustaa ja pohjaa, kotiaan ja asuntoaan, mitä vasten nähtynä oikein vasta heihin tutustuisimme", totesi Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 27.3.1955). Myös Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 7/1955) puuttui asiaan. "Tämä teatterimaisesti tapahtumapaikkojen keskittäminen on muuten oikein pysyvä vaiva kotimaisessa elokuvassa. [- -]. Pienissä tarkasti havaituissa ja herkästi kuvatuissa miljöönäkymissähän on aivan herkullisesti tulkitseva ja kertova voima. Olemme nähneet sen ulkolaisissa elokuvissa, miksei sellainen taitaja kuin Vaala vaivaudu tälle tielle?" Kivitie kyseli.

Käsikirjoituksen ja ohjauksen komediallisuus herätti monenlaisia mielipiteitä. "Vaikka elokuvassa nauretaankin diivoille ja johtajien rouville, filmi ei ole silti mikään satiiri, eikä myös ole sellaisenaan mikään hyvä komedia. Siitä puuttuu tarkoitus", huomautti T. S-o (Tomira Savtschenko, Työkansan Sanomat 27.3.1955). "Flere scener är roliga, det är situationskomik, effektfullt och rutinerat utformad", kirjoitti puolestaan B. P. (Bengt Pihström, Nya Pressen 26.3.1955). "Skildringen av det merkantila societetsparet är också i övrigt roande, speciellt är hustrun tagen på kornet med sitt nationella patos och sin välklädda puritanism. Här är filmen roligast, därför att den här är mest nationell", mainitsi G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 27.3.1955).

Yleisesti Vaalan ohjaus todettiin ammattimaisen rutinoiduksi, mutta persoonattomaksi. Myös kuvaus sai samantapaisia arvioita. Juha Nevalainen olisi suonut kuvaaja Eino Heinolle enemmän "aikaa ja harkintaa taiteellisen detaljityön synnyttämiseen". Mielipiteet näyttelijöistä hajaantuivat jonkin verran. Leo Nordberg (Uusi Suomi 27.3.1955) piti henkilövalintaa epäonnistuneena. Hänen mukaansa elokuvassa oli "ehdottomasti liian monta heikosti suullisen sanottavansa hallitsevaa henkilöä". "Komedian esittäminen nautittavasti edellyttää tottuneita ja taitavia näyttelijöitä, mutta juuri niitä puuttuu päätehtävistä [- -]", huomautti myös O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 28.3.1955). Talaskivi katsoi Ruth Johanssonin ja Leila Lammen elokuvan tärkeimmiksi valteiksi ja ihasteli erityisesti Lammen uskallusta jopa satiiriin.

T. S-o havaitsi Erkki Viljoksen liian kaavamaiseksi salonkisankarin osaansa. Usko Kempin ja Kaarlo Valkaman iskelmät arvioi Paula Talaskivi rytmikkäiksi, mutta liian äiteliksi sanoituksiltaan. Nordbergin mielestä musiikki soi konemaisesti ja se esitettiin heikosti.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Taustaa

Suomi-Filmin näytelmäelokuvatuotannossa oli 1950-luvun puolivälin jälkeen havaittavissa kaksi päälinjaa: toisaalta vanhojen aiheiden uudelleenfilmaus, toisaalta sota-aikaan ja sen jälkiseurauksiin liittyvien teemojen käsitteleminen.

Minä ja mieheni morsian (1955) kuuluu edelliseen ryhmään. Lähtökohtana oli yhtiön tuottama ja Valentin Vaalan ohjaama komedia Mieheke (1936), joka oli aikoinaan ollut kohtalainen yleisömenestys.

Roolinimet on uudessa versiossa vaihdettu lähes kauttaaltaan. Tukkuliikkeen omistaja Markkulasta ja hänen perheestään on tullut Perttuloita, Virma Suokumasta Virva Liekki, Irmeli Venes on vaihtunut Tuulikki Tenhoksi ja Reino Lahtinen Yrjö Aaltoseksi. Viimeksi mainittu on sisäpiirin pila, joka viittaa Suomi-Filmin lyhytkuvaosaston samannimiseen, hieman originelliin kuvaajaan ja ohjaajaan. Vuoden 1936 versio sisälsi kohtauksen Suomi-Filmin studiolta, missä Risto Orko esitti itseään. Vuoden 1955 versiossa Suomi-Filmi on vaihtunut Finlandia-Filmiksi ja yhtiön johtaja Ormakseksi, jota näyttelee Leo Riuttu. Ormaksen sihteerinä näyttelee Risto Orkon tuolloinen sihteeri Eeva Aroheimo.

Leila Lampi oli vuonna 1950 esiintynyt Fernandelin vastanäyttelijänä ranskalaisessa komediassa Boniface somnambule. Minä ja mieheni morsian jäi hänen ainoaksi roolikseen suomalaisessa elokuvassa.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Musiikki

1. Elämä on seikkailua
Säv. Usko Kemppi, san. Usko Kemppi, sov. Kaarlo Valkama
1) Es. Pentti Iivonen, laulu, ja viihdeorkesteri (playback), 1' 10".
2) Es. Ruth Johansson ja Erkki Viljos, laulu, ja viihdeorkesteri (playback/ Anna-Liisa Pyykkö), kahteen kertaan, yht. 1' 14".
3) Es. Leila Lampi, laulu, viihdeorkesteri (playback), 1' 12".
Levytys:
Anna-Liisa Pyykkö ja Triola-orkesteri; Triola T-4157, 1954.

2. "Minä odotin niin kauan - -"
Säv. ja san. tuntematon
Es. Paavo Honkamäki, laulu (100 %), 0' 05".

3. Yllämme hiljaisuus
Säv. Usko Kemppi, san. Usko Kemppi, sov. Kaarlo Valkama
Es. Ruth Johansson, laulu ja Erkki Viljos, piano ja laulu (playback/ Anna-Liisa Pyykkö), 1 '09"
Levytys:
Anna-Liisa Pyykkö ja Triola-orkesteri; Triola T-4157, 1954.

4. "Taikauskoinen ken meist' ei ois', vaik' ei sitä myöntäiskään - - "
Säv. Usko Kemppi, san. Usko Kemppi, sov. Kaarlo Valkama
Es. Ruth Johansson ja Erkki Viljos, laulu, ja viihdeorkesteri (playback/ Anna-Liisa Pyykkö), 1' 19".

5. "Olé - olé, torero, pitää olla tulta, verta - -"
Säv. Usko Kemppi, san. Usko Kemppi, sov. Kaarlo Valkama
Es. Leila Lampi, laulu ja kastanjetit, ja tanssiyhtye (playback), 0' 30".

6. Leikkikalu Pariisista
Säv. ja san. Usko Kemppi, sov. Kaarlo Valkama
Es. Leila Lampi, laulu, ja tanssiyhtye (playback), 1' 31".
Levytys:
Leila Lampi; Triola T-4158, 1954.

7. Meidän talon jenkka
Säv. ja san. Usko Kemppi, sov. Kaarlo Valkama
Es. Einari Ketola, laulu, ja tanssiyhtye (playback), 0' 50".
Levytys:
Einari Ketola; Triola T-4158, 1954.

Huomautuksia:
Elämä on seikkailua ja Leikkikalu Pariisista teemat soivat taustana.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Tarkastus- ja tekniset tiedot

Tarkastustiedot

Tarkastuselin:

VET

Tunnistenumero:

5532

Päätöspäivä:

10.03.1955

Formaatti:

35 mm

Pituus:

2450 m

Veroluokka:

15 %

Ikäraja:

K 16

Osalukumäärä:

Tekniset tiedot

Värillisyys:

Ääni:

ääni

Äänijärjestelmä:

Aga-Baltic

Kuvasuhde:

1,37:1

Kesto:

89 min

Pituus:

2450 m