Ralf Rubinin ja Osmo Ilmarin ohjaama Kesäyön lapset (1955) on kansanrunoon perustuva, kahteen jaksoon jaettu melodraama. Ensimmäisessä jaksossa Kiikan Antti (Kauko Helovirta) viettelee tytön (Helinä Tevi), mutta viettää pian kuitenkin häitä toisen kanssa. 20 vuotta myöhemmin tapahtuvassa toisessa jaksossa poika (Pentti Kaartinen) ihastuu juhannustansseissa Kiikan tyttäreen (Airi Honkaniemi), mistä tumma tyttö (Anja Grå) on mustasukkainen.

Tunnistatko elokuvaan liittyviä tekijöitä, esiintyjiä ja kuvauspaikkoja?

Kuvia ja videoita elokuvasta

Pentti Kaartinen ja Airi Honkaniemi.
Helinä Tevi ja Kauko Helovirta.

Näyttelijät

Helinä Tevi

tyttö

Kauko Helovirta

Kiikan Antti

Airi Honkaniemi

Kiikan tytär

Pentti Kaartinen

poika

Anja Grå

tumma tyttö

Einari Kirjavainen

kioskinpitäjä

Valentina Hietala

kioskinpitäjän apulainen

Pertti Kaija

koomillinen poika

Leila Lehtonen

tyttö tanssilavalla

Kreditoimattomat näyttelijät

Mauno Hyvönen

kertoja

Mai-Brit Heljo

ääni

Tekijät

Ralf Rubin ohjaus

Osmo Ilmari ohjaus

Ralf Rubin käsikirjoitus

Osmo Ilmari käsikirjoitus

Heimo Palander kuvaus

Ossi Skurnik kuvaus

Heimo Palander leikkaus

Ossi Skurnik leikkaus

Evan Englund äänitys

Kalevi Hartti musiikki

Pentti Kaartinen laulujen sanat

Pentti Kaartinen musiikin sävellys (musiikkikappale Lavan reunalla )

Erkki Ertama musiikkiassistentti

Kreditoimattomat tekijät

Ralf Rubin

tuottaja

Leila Lehtonen

kuvaussihteeri

Dave Liebkind

kamera-assistentti

Pentti Kaartinen

muusikko

laulu

Tuotantotiedot

Elokuvan nimet:

Kesäyön lapset

virallinen nimi

Midsommarnattens barn

ruotsinkielinen nimi

Children of the Summer Night

englanninkielinen käännösnimi

Enfants d'une nuit d'été, Les

ranskankielinen käännösnimi

Kinder der Sommernacht

saksankielinen käännösnimi

Tuotanto:

Allotria Filmi Oy

Valmistumisvuosi:

1955

Esitystiedot

Levittäjät:

Kansan Elokuva Oy

teatterilevitys

1955

Suomen teatteriensi-ilta:

28.01.1955

Turku: Olympia

Teatterilevityskopioiden lukumäärä:

Muut esitykset:

04.02.1955

Helsinki: Allotria, Edison

ensi-iltakierros

04.03.1955

Oulu: Bio Kiistola

ensi-iltakierros

27.03.1955

Vaasa: Rio

ensi-iltakierros

24.04.1955

Jyväskylä: Salome

ensi-iltakierros

23.06.1955

Kuopio: Scala

ensi-iltakierros

19.10.1955

Pori: Kino

ensi-iltakierros

Televisioesitykset:

24.06.2005

YleTeema [TV-arkisto: Harvinaisia juhannusherkkuja]

22.02.2012

YLE TV1

29.07.2014

YLE TV1

22.06.2016

Yle TV1

Sisältöseloste

Kiikan hurjaluontoinen isäntä Antti viettelee eräänä kesäpäivänä tytön, jonka hän tapaa uimassa alastomana. Pian Antti viettää häitä toisen morsiamen kanssa, kesäinen tyttö seuraa katkerana sivusta. Metsästysretkellä Antti tapaa jälleen tytön, joka kertoo olevansa raskaana, mutta sanoo, ettei Antti saa koskaan tietää, onko hän lapsen isä.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin kylän nuoret kokoontuvat juhannustansseihin. Vaalea poika ja tumma tyttö ovat yhdessä, mutta Kiikan tyttären saapuminen saa pojan kääntämään huomionsa tähän. Tumma tyttö kokee saaneensa kilpailijan ja vihjailee pojalle, että tämä muistaisi paikkansa, koska ei edes tunne isäänsä.

Poika hakee Kiikan tyttären tanssiin: he tuntevat vetoa toisiinsa, keinuvat yhdessä ja lähtevät veneellä yhdessä. Tumman tytön seuratessa mustasukkaisena rannalla he soutelevat, laskevat saaren rantaan, kävelevät metsässä, lopulta syleilevät ja makaavat yhdessä. Tumma tyttö ui heidän perässään saareen ja kertoo kaikkien tietävän, että he ovat veli ja sisar.

Ukkosmyrskyn puhjetessa poika ja Kiikan tytär palaavat veneellä, kumpikin on epätoivoinen. Poika heittää airot menemään ja jättää veneen virran vietäväksi: molemmat hukkuvat koskeen. Tansseista palaavat nuoret löytävät sillan luota puoliksi veden täyttämän veneen. Tumma tyttö tunnustaa tekonsa ja jää yksin rannalle nyyhkyttämään.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Asiasanat:

filmatisointi
hukkuminen
häät
insesti
juhannus
kokot
kosket
lavatanssit
mustasukkaisuus
myrskyt
rakkaus
raskaus
seksuaalinen käyttäytyminen
ukkonen
veneet

Lehdistöarvio

"Hieman häpeillen ilmestyy ohjelmistoon tämä kotimainen filmipannukakku, jonka olemassaolo voidaan sumeilematta lukea yhdeksi suomalaisen elokuvan mustimmista synneistä." L. N-rg:n (Leo Nordberg, Uusi Suomi 6.2.1955) arvio oli tyypillinen lausunto Kesäyön lapsista. G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 7.2.1955) nimitti Kansan Elokuvaa päämääriltään ja keinoiltaan epävarmimmaksi tuottajayhtiöksemme ja itse elokuvaa avuttomaksi.

Jo teoksen käsikirjoitus havaittiin melko mitättömäksi. "Filmen består av två delar utan närmare sammanhang, men man har sökt göra det hela mystiskt genom s.k. nyckelrepliker som emellanåt är till ytterlighet larviga", totesi B. P. (Bengt Pihström, Nya Pressen 7.2.1955). "Selostava taustapuhe ja vuorosanat samoin kuin eräiltä osiltaan luonteet ja aihe ovat alkuosassa, joka on Osmo Ilmarin käsialaa, kuin tökerösti lainattua Linnankoskea", huomautti yjdr (Ywe Jalander, Vapaa Sana 6.2.1955).

R-T. T. (Ilta-Sanomat 5.2.1955) havaitsi pääasialliseksi virheeksi juonen riittämättömyyden. "Muistamme aikaisemmin nähneemme samasta aiheesta tehdyn lyhytelokuvan, joka nopealla loppuratkaisun kehittelyllään ja runollisella maisemankuvauksellaan tempasi katsojan mukaansa. [- -]. Nyt aihetta on venytetty tarpeettomasti, tekijät herkuttelevat joillakin tanssilavakohtauksilla loputtomasti, niin että katsoja kyllästyy", R-T. T. kirjoitti.

Nimimerkki yjdr kiinnitti huomiota kuvaukseen. "Tuntuu usein siltä kuin kuva vain säestäisi selostajaa tai musiikkia. [- -]. Merkityksettömiä kuvia on liikaa ja siirtymiset kuvasta toiseen ovat alkeellisia, esim. 'pyyhkäisyjä' käytetään liian usein. Kuvat eivät liity elimellisesti toisiinsa, eikä mistään rytmistä voi puhua leikkauksen yhteydessä." Hän ihmetteli myös kameran toistuvaa vinoasettelua.

Näyttelijöistä ei useissa arvosteluissa kirjoitettu lainkaan. Asennetta selittänee lainaus B. P:n palstalta: "Att nämna någon av skådespelarna är överflödigt, de har inte ens haft tillfälle att vara naturliga [- -]." Edelliselle antoi taustaa Varjostin (Risto Varjonen, Ylioppilaslehti 11.2.1955): "Filmin naishenkilöillä oli miltei kautta linjan vaikeasti tukahdutettava halu piipertää alastomana uimaan ja sen jälkeen jonkun mieshenkilön ihailtavaksi." "Ikävä kertoa, mutta ensi-iltayleisö nauroi ääneen monille hyvin vakavaksi tarkoitetuille kohtauksille", paljasti R-T. T.

Elokuvan parhaimmaksi anniksi nosti B. P. Kalevi Hartin musiikin. Nimimerkki yjdr muistutti Hartin tehtävän vaikeudesta: "Hän joutuu usein musiikillaan ilmentämään tunnelmia, joihin ei kuvassa ole edes viitattu ja joita käsikirjoitus ei pysty liittämään kokonaisuuteen."

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Taustaa

Ralf Rubinin itsenäisenä yrittäjänä ideoimat kokoillan elokuvat Kasvot kuvastimessa (1953) ja Pessi ja Illusia (1954) eivät olleet yleisömenestyksiä.

Tästä huolimatta niiden levittäjä Kansan Elokuva hyväksyi kesällä 1954 tuotanto-ohjelmaansa Rubinin Kesäyön lapset, jonka käsikirjoitus perustui Kantelettaren kansanrunoon Kiikan lapset. Tästä Ralf Rubinin yhteistyökumppani, kuvaaja ja leikkaaja Ossi Skurnik oli jo vuonna 1948 tehnyt kymmenminuuttisen lyhytelokuvan.

Valtion elokuvatarkastamolle jättämässään kirjeessä Kansan Elokuva perusteli Kesäyön lasten juonirakennelmaa seuraavasti: "Kehitelmän moraali esteettisen linjan selventämiseksi ovat käsikirjoituksen laatijat kuitenkin laventaneet sen pohjaa ottamalla traagillisen loppuratkaisun pohjamotivoinniksi kansanrunouden myös tunteman ajatuksen isäin pahojen tekojen kostamisesta lapsille; tällöin tarjoutuu selvä loogillinen silta tapahtumista Kiikan Antin nuoruudessa 20 vuotta myöhemmin esitettyyn episodiin."

Ossi Skurnik on jälkeenpäin tarjonnut arkisempaa selitystä: leikkausvaiheessa elokuva osoittautui liian lyhyeksi ja tarinaa oli jatkettava alkupäästä. Loppupäästä sitä ei voitu tehdä, koska molemmat päähenkilöt olivat saaneet surmansa. Pidennetyssä muodossaankin Kesäyön lapset oli vain 66 minuutin mittainen. Lisäyksen ohjasi kesällä 1954 Osmo Lampinen, joka käytti salanimeä Osmo Ilmari, ja kuvasi Heimo Palander.

Kesäyön lasten yleisömenestys oli vähäinen huolimatta tarinan alkuun erikoissyötiksi sijoitetusta kohtauksesta, jossa alaston tyttö nousee järvestä kohti kameraa. Elokuva jäi Ralf Rubinin viimeiseksi. Kesäyön lapsia ei esitetty lainkaan Tampereella eikä Lahdessa.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Musiikki

1. Venetsiana
Säv. Kalevi Hartti, san. Pekka Korpi, sov. Kalevi Hartti
"Melody-Trio", laulu, ja Kalevi Hartin yhtye (off), 0' 50".
Levytys:
"Melody-Trio" ja Kalevi Hartin yhtye; Triola T-4041, 14.2.1952.

2. Lavan reunalla
Säv. Pentti Kaartinen, san. Pentti Kaartinen, sov. Kalevi Hartti
Es. Pentti Kaartinen, laulu ja kitara, ja tanssiyhtye (playback), 1' 08".

3. "Keinu keinumme kesäinen, vauhdin annamme laulaen - -"
säv. Kalevi Hartti, san. Pentti Kaartinen, sov. Kalevi Hartti
1) Es. tunnistamaton esiintyjä, harmonikka (playback), 1' 06".
2) Es. Pentti Kaartinen ja Airi Honkaniemi, laulu, ja tanssiyhtye (playback), 2' 22".

4. "Nyt järvi, jonka lainehilla kanssas soutelen, paikka on mulle muistojen, menneiden lapsuusvuosien - -"
Säv. Kalevi Hartti, san. Pentti Kaartinen, sov. Kalevi Hartti
Es. Pentti Kaartinen, laulu, ja tanssiyhtye (playback), 2' 37".

Huomautuksia:
Elokuvassa on runsaasti harmonikalla soitettua nimeämätöntä tanssimusiikkia.

Numeroiden 3 ja 4 teemat soivat taustana.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Tarkastus- ja tekniset tiedot

Tarkastustiedot

Tarkastuselin:

VET

Tunnistenumero:

5398

Päätöspäivä:

04.01.1955

Formaatti:

35 mm

Pituus:

1800 m

Veroluokka:

15 %

Ikäraja:

K16

Osalukumäärä:

Tarkastuselin:

VET

Tunnistenumero:

5398

Päätöspäivä:

23.05.1958

Formaatti:

35 mm

Pituus:

1800 m

Kesto:

66'

Veroluokka:

Ikäraja:

K16

Osalukumäärä:

Tekniset tiedot

Värillisyys:

Ääni:

ääni

Äänijärjestelmä:

Evan Englund

Kuvasuhde:

1,37:1

Kesto:

66 min

Pituus:

1800 m