Kuisma ja Helinä

Kuvia ja videoita elokuvasta

Helinä, Sankolan ottotytär (Elina Pohjanpää).
Kuisma, kasakkapäämies (Kalervo Nissilä).
Elina Pohjanpää.
Isma, Sankolan isäntärenki (Uljas Kandolin).
Sankolan isäntä (Eino Kaipainen) ja Helinä (Elina Pohjanpää).
Eeva-piika (Rauni Luoma) ja Isma (Uljas Kandolin).
Kasakat saapuvat Sankolaan. Ensimmäisen ratsun selässä Kuisma (Kalervo Nissilä).
Mishka (Oke Tuuri).
Miina-piika (Elina Kolehmainen) ja Fedja (Pentti Viljanen).
Kuisma (Kalervo Nissilä) ja Helinä (Elina Pohjanpää).
Elina Pohjanpää ja Kalervo Nissilä.
Elina Pohjanpää ja Uljas Kandolin.
Elina Pohjanpää ja Uljas Kandolin.
Oke Tuuri.
Elina Pohjanpää ja Kalervo Nissilä.
Kalervo Nissilä ja Uljas Kandolin.

Näyttelijät

Elina Pohjanpää

Helinä, Sankolan ottotytär

Kalervo Nissilä

Kuisma, kasakkapäämies

Rauni Luoma

Eeva, Sankolan piika

Elina Kolehmainen

Miina, Sankolan piika

Henny Waljus

Sanni, huutolainen Sankolassa

Rita Elmgren

Darja

Uljas Kandolin

Isma, Sankolan isäntärenki

Oke Tuuri

Mishka, kasakka

Pentti Viljanen

Fedja, kasakka

Eino Kaipainen

Sankolan isäntä

Leo Riuttu

nimismies

Kreditoimattomat näyttelijät

Senni Nieminen

Liimatainen, 1. eukko kirkolla

Fanni Halonen

2. eukko kirkolla

Tauno Lehtonen

1. mies kirkolla

Jussi Piironen

2. mies kirkolla

Marja Rankkala

1. tyttö kirkolla

Orvokki Hellgren

2. tyttö kirkolla

Mirja Tiirikka

3. tyttö kirkolla / tyttö Korpelassa

Lennart Lauramaa

talonpoika maantiellä

Kaarlo Aavajoki

Korpelan isäntä

Veikko Sinisalo

1. poika Korpelassa

Kauko Väyrynen

2. poika Korpelassa

poisleikattu rooli

Kaarlo Saarnio

mustalainen Kubanissa

Matti Aulos

häävieras Kubanissa

Veikko Linna

häävieras Kubanissa

Tekijät

Ilmari Unho ohjaus

Risto Orko tuotantojohto

Eino Heino kuvaus

Armas Laurinen leikkaus

Hugo Ranta äänitys

George de Godzinsky musiikki

Ville Hänninen lavastus

Alexander Saxelin tanssit

Onni Timonen järjestäjä

Kreditoimattomat tekijät

Ilmari Unho

käsikirjoitus

Bure Litonius

puvut

Aarne Kuokkanen

naamiointi

Eine Vatka

kampaaja

Eino Räisänen

studiopäällikkö

Niilo Heino

kamera-assistentti

Aarre Ekholm

kamera-assistentti

Mirja Tiirikka

kuvaussihteeri

Kalervo Nissilä

muusikko

laulu

Auvo Nuotio

muusikko

laulu

Elina Kolehmainen

muusikko

laulu

Pentti Viljanen

muusikko

laulu

Oke Tuuri

muusikko

laulu

Tuotantotiedot

Alkuperäisteos:

Larin-Kyösti: Kuisma ja Helinä. Kuvaus kasakkamajoituksen ajoilta. Kertova runoelma yhdessätoista laulussa. Porvoo: WSOY, 1902. (runoelma)

Väinö Syvänne: Kuisma ja Helinä. (näytelmä, kantaesitys: Helsingin Työväen Teatteri 26.12.1931)

Elokuvan nimet:

Kuisma ja Helinä

virallinen nimi

Kuisma och Helinä

ruotsinkielinen nimi

Kuisma and Helinä

englanninkielinen käännösnimi

Kuisma et Helinä

ranskankielinen käännösnimi

Kuisma und Helinä

saksankielinen käännösnimi

Cossack and the maid, The

englanninkielinen nimi

Tuotanto:

Suomi-Filmi Oy

Tuotantokustannukset:

17 749 866 mk

Valmistumisvuosi:

1951

Esitystiedot

Levittäjät:

Suomi-Filmi Oy

teatterilevitys

1951

Suomi-Filmi Oy

videolevitys

1991

Suomen teatteriensi-ilta:

15.11.1951

Lahti: Ilves

Teatterilevityskopioiden lukumäärä:

8

Muut esitykset:

16.11.1951

Helsinki: Kaleva, Kino-Palatsi; Pori: Kino-Palatsi; Tampere: Ilves, Kino-Palatsi; Turku: Kino-Palatsi

ensi-iltakierros

18.11.1951

Kuopio: Scala

ensi-iltakierros

23.12.1951

Jyväskylä: Elohuvi

ensi-iltakierros

30.12.1951

Oulu: Aula

ensi-iltakierros

19.10.1952

Vaasa: Ritz

ensi-iltakierros

Televisioesitykset:

25.09.1969

MTV1

Katsojamäärä:

700 000

19.07.1995

TV1

20.09.2003

YLE TV2

02.02.2010

YLE TV2

24.08.2012

YLE TV1

13.07.2014

YLE TV1

26.10.2016

Yle TV1

24.10.2018

Yle TV1

Sisältöseloste

Eletään 1880-lukua hämäläisessä maalaiskylässä. Nimismies on kutsunut kasakoita apuun turvatakseen järjestyksen pitäjässään. Sankolan talon ottotytär Helinä ja isäntärenki Isma kuulevat asiasta yhteisellä kirkkomatkalla. Isma on rakastunut Helinään, mutta kun hän vihdoin uskaltautuu tarjoamaan tytölle kihlasormusta, tämä väistää asian. Sankolan muiden naisten lailla Helinä on kiihdyksissään taloon majoittuvista kasakoista. Heidän päällikkönsä Kuisma kiinnittää heti huomionsa Helinään, iloluontoinen Fedja löytää kisailukumppanin Miinasta. Tulojuhlassaan kasakat laulavat ja tanssivat. Helinä tulee ulos kuuntelemaan Kuisman kaihoisaa laulua. Mies puhuttelee häntä ja joutuu vastatusten mustasukkaisen Isman kanssa.

Pyykillä ollessaan Helinä on vaarassa ajautua koskeen, kun Fedja irrottaa pyykkilaiturin rannasta ja poistaa tapin veneestä, jolla Isma kiirehtii apuun. Kuisma pelastaa Helinän uimalla, kahden kesken hän laulaa tytölle ja pyytää tätä tansseihin. Isma varoittaa Kuismaa. Fedja käy aitassa varkaissa ja saa löylytyksen Eevalta, Sankolan piialta, joka puolestaan on rakastunut Ismaan. Rangaistukseksi Kuisma on ruoskivinaan Fedjaa tallissa, mutta kun Isma ja Eeva huomaavat pelleilyn, hän antaa miehelle todellisen selkäsaunan.

Korpelan talossa juhlitaan häitä. Kasakat laulavat, Kuisma pyytää morsiamen tanssiin ja tanssittaa myös muita tyttöjä, viimeksi Helinää. Kasakoiden kunnialaukauksista syntyy yleinen tappelu, jonka seurauksena heidät ajetaan talosta. Hälinän turvin Kuisma ja Helinä lähtevät yhdessä veneellä ja vetäytyvät saareen, missä Kuisman laulu ja lupaukset saavat Helinän antautumaan.

Sankolassa Eeva yrittää rauhoittaa Ismaa, joka uhkaa tappaa kasakat ja käydä Mishkan kimppuun. Tämä kuitenkin ojentaa Ismalle pistoolinsa ja kertoo oman tarinansa, joka nähdään takautumana: Mishka ja Kuisma ovat kasvinkumppaneita. Kuisma on rikas, Mishka köyhä, mutta hänellä on kaunis morsian, Darja. Kuisma ja Mishka lyövät hevosistaan vetoa siitä, että Kuisma saa Darjan omakseen kolmessa viikossa. Kun Mishka palaa vartiopalvelusta, Kuisma ja Darja viettävät häitään. Mishka riehaantuu, ratsastaa arolle ja ampuu hevosensa.

Kun Kuisma ja Helinä saapuvat Sankolaan, Isma on vastassa. Hän vetää puukon esiin, mutta Helinä ja Eeva heittäytyvät miesten väliin. Suutuspäissään Isma iskee juopuneen Fedjan maahan. Kuisma määrää Isman ruoskittavaksi, mutta isännän puututtua asiaan tyytyy siihen, että Isma vangitaan ja annetaan oikeuden tuomittavaksi. Isäntä vetoaa nimismieheen tarjoamalla tämän pitkään haluamaa metsäpalstaa pilkkahintaan, jos Isma vapautetaan. Isma on kuitenkin jo ehditty lähettää läänin pääkaupunkiin. On jo syksy. Helinä surkuttelee Isman kohtaloa Kuismalle, joka suuttuu ja läimäyttää tyttöä, mutta pyytää kohta anteeksi. Eeva käy vankilassa tapaamassa Ismaa, joka aikoo lähteä "suuren meren taakse". Eeva kertoo Helinän odottavan lasta ja sujauttaa Ismalle työkalun, jonka avulla tämä voi karata vankilasta.

Kasakat tekevät lähtöä Sankolasta. Miina antaa Fedjalle sormuksen. Isäntä kertoo epätoivoiselle Helinälle, että Kuismalla on vihitty vaimo Kubanissa. Isma ilmestyy taloon vankikarkurina ja käy miekka kädessään Kuisman kimppuun. Helinä yrittää tulla miesten väliin, mutta Kuisma ampuu Ismaa. Mishka ehtii ennen lähtöään sanoa Ismalle kostavansa ja tappavansa Kuisman. Helinä yrittää turhaan pidätellä Kuismaa lähtemästä, juoksee kasakoiden perään ja yrittää tavoittaa heidät soutamalla järven poikki. Keskellä järveä hän huutaa rantatietä pitkin ratsastavalle Kuismalle, kaatuu veneestä ja hukkuu. Kuisma kääntyy katsomaan ja jatkaa matkaansa. Sankolassa Isma kuolee Eeva vierellään, Helinän nimi huulillaan.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Asiasanat:

1880-luku
aseet
filmatisointi
häät
isännät
kansanmusiikki
kasakat
kuritus
kuolema
maatilat
maaseutu
mustasukkaisuus
nimismiehet
pidättäminen
rakkaus
rengit
seksuaalinen käyttäytyminen
tanssiaiset
tappelut
vangit
vankilat
väkivalta

Lehdistöarvio

Kuisman ja Helinän uudelleenlämmitys koettiin "ainepulan merkkinä" (E. T-la eli Eugen Terttula, Suomen Sosialidemokraatti 18.11.1951), pettymyksenä, jopa epäonnistumisena. O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 21.11.1951) numeroi heikkoudet kuuteen kohtaan, joista ensimmäisenä hän otti esiin toteutuksen perusratkaisun: "Kuisman ja Helinän teho piilee sen balladimaisuudessa, tunteikkaassa, romanttisessa, synkeässä sisällössä. Ohjaaja Ilmari Unho oli luopunut tältä linjalta ja yrittänyt käsitellä aihetta arkisemman rakkaustarinan puitteissa, mistä oli seurauksena, ettei alkuperäisestä jäänyt juuri mitään jäljelle ja koko juttu muuttui perin banaaliksi ja paljastui auttamattomasti peräti vanhettuneeksi ja avuttomaksi."

Toisessa kohdassa O. V-jä tähdensi, että "balladimaisuus oli yllättävästi säilytetty Kuisman lepertelevissä, hunajaisissa vuorosanoissa Helinälle": "ne menettelevät balladissa, mutta realistisessa ympäristössä ne muuttuivat koomillisiksi ja tappoivat kaiken tunnelman alkuunsa". Samaan asiaan kiinnitti huomiota myös E. T-la: "Kuisma laususkelee elokuvassa mitä teennäisimpiä kvasirunollisia vuodatuksia, jotka aluksi hymyilyttävät, lopuksi tuskastuttavat. Tämänlaatuinen sanahelinä ei menettele nykyaikaisessa elokuvassa, jos se teatterilavalla vielä joten kuten puolustaakin paikkaansa. Ohjaajan korvan olisi pitänyt tämä ehdottomasti kuulla."

Myönteisinä puolina O. V-jä koki Kubanin kohtaukset, "joissa väreili balladin tuntua", George de Godzinskyn "kauniisti ja kevyesti soivan" musiikin ja Eino Heinon kuvauksen. Myös P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 18.11.1951) kiitti kuvausta, mutta valitti että "jokin jarruttava raskaus vaivaa nykyisin Ilmari Unhon ohjaustyötä vielä pahemmin kuin ennen [- -]. Monet kohtaukset vaikuttavat lisäksi kovin järjestetyiltä ja eräät henkilösijoitukset ovat väärinlaskettuja. "

"Suuri työ on tehty, laaja koneisto pidetty kalliita viikkoja käynnissä, ja tulos on sitten tässä", päivitteli Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 23/1951). "Nuori vasta-alkaja Elina Pohjanpää [- -] oli saanut hoitaakseen Helinän lyyrillisen tyttöosan, ja hän teki sen tavalla, joka oli enemmän kuin lupaus. [- -] Kalervo Nissilä yritti parastaan, mutta kuinka ihmeessä hän olisi pystynyt saamaan henkeä sellaisiin lapsellisiin, teennäisiin, ylen runollisiin vuodatuksiin, joita hänen piti vuorosanoinaan esittää. [- -] Mutta miksi käydä luettelemaan eri henkilöitä, kun kaikista täytyy sanoa samaa: heidän työtään sitoi käsikirjoituksen teennäinen, jollakin tavalla harrastelijanomainen taso, johon ohjaaja ei ollut jaksanut puhaltaa elävää henkeä."

J. A. E. (Jerker A. Eriksson, Nya Pressen 20.11.1951) yritti löytää myönteistä näkökulmaa: "Filmen om Kuismas och Helinäs sommarfagra men tragiska kärlekssaga kunde man definiera som traditionernas och detaljarbetets seger över måttligheten och äktheten. Medan filmens yttre form är tilltalande med finstämda naturscenerier och pietetsfulla miljöporträtt är innehållet tygellöst romantiskt, ställvis direkt pekoralistiskt och ibland skrattretande dramatiskt."

Martti Savo (Modest Savtschenko, Työkansan Sanomat 20.11.1951) ja Elsa Sohlberg (Taiteen Maailma 2/1952) paheksuivat kuvaa, jonka Kuisma ja Helinä antaa venäläisistä. "Filmissä ei puhuta mitään historiallisista tosiseikoista. Filmi ei ole suinkaan tähdätty tsaarivaltaa ja sortotoimenpiteiden todellisia syyllisiä vastaan. Se on tähdätty suoraan ja yksinomaan kasakoita ja täten suoranaisesti Venäjän kansaa vastaan. Kaikki AKS:n ja Ajan Suunnan tunnetut irvokkaat määrittelyt, joilla meillä vuosikymmeniä on kuvailtu venäläisiä likaisena, epärehellisenä ja varastelevana päiväuneksijakansana, ovat mukana tässä filmissä. Vain 'ryssä'-sana puuttuu" (Martti Savo).

Elsa Sohlberg puolestaan kirjoitti: "Emmekä yhtään ihmettele vaikka syksyllä maassamme vieraillut neuvostovenäläinen kirjailija Sofronov kauhistui nähdessään tämän elokuvan, jossa kasakat oli luonnehdittu suoranaisiksi roistoiksi. Toinen toistaan luihumman ja ilkeämmän näköisiä tyyppejä he olivat, pieniä huonoryhtisiä ja muutamissa otteissaan melkein kuin eläimen asteella olevia [- -] Historiallinen totuus on, että kasakat ovat harjoittaneet julmuutta ja raakuutta meidänkin maassamme menneinä vuosisatoina, mutta nythän oli kysymys liikuttavasta rakkausdraamasta, jossa olisi ollut aihetta paljon hienompaan kuvaukseen kuin mitä tämä edellä kerrottuine tökeryyksineen oli."

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Taustaa

Vuoden 1951 ensi-iltojen joukossa oli kaksi uudelleenfilmatisointia: Fennada-Filmin Tukkijoella oli sovitettu elokuvaksi jo kahdesti aikaisemmin ja Suomi-Filmin Kuisma ja Helinä kertaalleen vuonna 1932. Ohjaajana tuolloin oli Kalle Kaarna ja elokuvan nimiosissa nähtiin Tauno Palo - silloin vielä Tauno Brännäsin nimellä - ja Iris Knape-Jäderholm. Elokuvan tuotti lyhytikäiseksi jäänyt Sarastus Oy. Suomi-Filmi suunnitteli Kuisman ja Helinän uudelleenfilmausta alunperin jo kesällä 1939 - ohjaajaksi mainittiin tällöin Risto Orko.

Ensimmäinen Kuisma ja Helinä -elokuva perustui Larin-Kyöstin samannimiseen kertovaan runoelmaan vuodelta 1902. Uusi versio hyödynsi myös Väinö Syvänteen 1931 ensi-iltansa saanutta, runoelman pohjalta kirjoittamaa näytelmää. Elokuvakäsikirjoituksen teki ohjaaja Ilmari Unho itse. Sitä ennen oli jo valmistunut K. Myllykallion laatima käsikirjoitus Helinä, joka niin ikään pohjaa sekä runoelmaan että näytelmään. Unhon versio poikkeaa kuitenkin Myllykallion sovituksesta ja Larin-Kyöstin alkuperäisteoksesta. Larin-Kyöstin yksitoista-lauluinen runoelma, alaotsikoltaan "Kertomus kasakkamajoituksen ajoilta", päättyy siten, että kuumehoureinen Helinä hukuttautuu railoon. Syvänteen näytelmässä taas Mishka ampuu Kuisman, ja Helinä ja Isma jäävät henkiin. Vuoden 1932 elokuvaversiossa Helinä aikoo kesäisenä yönä kuumehoureissaan hukuttautua virtaan, mutta Isma pelastaa ja vie Helinän takaisin heidän yhteiseen kotiinsa.

Helinän osa oli Elina Pohjanpään toinen valkokangasrooli - aikaisemmin hänet oli nähty tyttökoulun oppilaana elokuvassa Amor hoi! (1950).

Larin-Kyöstiltä (Karl Gustaf Larson) on filmattu myös näytelmä Ulkosaarelaiset vuonna 1938 sekä osittain hänen runoonsa Valkea neitsyt perustuva Risti ja liekki vuonna 1957.

Kuisman ja Helinän yleisömenestys oli jonkin verran vuoden keskitasoa heikompi.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Musiikki

1. "Aamun tuuli pilvet poistaa päiväkullan tieltä - -"
Säv. George de Godzinsky, san. Väinö Syvänne
Es. Elina Pohjanpää, laulu (playback, tunnistamaton laulajatar ja orkesteri), 1' 00".

2. "Aron tuuli viestin mulle armaaltani toi - -"
Säv. George de Godzinsky, san. Väinö Syvänne
Kalervo Nissilä ja mieskuoro, laulu, ja orkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 3' 00".

3. "Musta ratsu liekkiharja alla kun on kasakan - -"
Säv. George de Godzinsky, san. Väinö Syvänne
Es. "kasakat", laulu (playback, Auvo Nuotio, laulu, mieskuoro ja orkesteri), 0' 20".

4. "Ethän Vashka naiseen luota, petollinen onpi tuo - -"
Säv. George de Godzinsky, san. Väinö Syvänne
Es. Oke Tuuri, laulu ja balalaikka (playback, balalaikkasäestys), kahteen otteeseen, yht. 1' 30".

5. "Viinitarhaan päivä paistaa, armas siellä ahkeroi - -"
Säv. George de Godzinsky, san. Väinö Syvänne
Es. Kalervo Nissilä, laulu ja balalaikka (playback, mieskuoro-, harmonikka- ja balalaikkaorkesterisäestys), 2' 50".

6. "Heinä huojuu tuulosessa, kulta metsänreunaa kulkee - -"
Säv. George de Godzinsky, san. Väinö Syvänne
1) Es. Elina Pohjanpää, laulu (playback, tunnistamaton laulajatar, orkesterisäestys), 0' 45".
2) Es. Kalervo Nissilä, laulu ja balalaikka (playback, orkesterisäestys), 0' 35".

7. "Vot pikku Miinushkaisein, sua paljon lemmin - daa - -"
Säv. George de Godzinsky, san. Väinö Syvänne
Es. Elina Kolehmainen ja Pentti Viljanen, laulu (playback, orkesterisäestys), 0' 30".

8. "Kaukana on kotikulta, armas silmin välkkyvin - -"
Säv. George de Godzinsky, san. Väinö Syvänne
Es. "kasakat", laulu, balalaikat ja harmonikka (playback, mieskuoro ja orkesteri), kahteen kertaan, yht. 3' 35".

9. "Yksin kuljen maailmalla, vailla yhtään ystävää - -"
Säv. George de Godzinsky, san. Väinö Syvänne
1) Es. Kalervo Nissilä, laulu (playback, orkesterisäestys), 1' 30".
2) Es. Kalervo Nissilä, laulu ja balalaikka (100 %), 0' 45".

10. "Aromeren rantamilla kasvoi kukka kaunoisin - -"
Säv. George de Godzinsky, san. Väinö Syvänne
1) Es. Oke Tuuri, laulu ja balalaikka (playback, tunnistamaton laulaja, orkesterisäestys), kahteen otteeseen, yht. 2' 05".
2) Es. Kalervo Nissilä ja Oke Tuuri, laulu (playback, Kalervo Nissilä ja tunnistamaton mies, laulu, orkesterisäestys), 1' 00".

11. "Vot pikku heivykäisein ostan sulle sormuksen - -"
Säv. George de Godzinsky, san. Väinö Syvänne
Es. Elina Kolehmainen ja Pentti Viljanen, laulu (playback, orkesterisäestys), 0' 40".

Huomautuksia:
Laulujen numero 5 ja 8 aikana "kasakat" tanssivat ripaskaa ja jälkimmäisessä Kalervo Nissilä tanssittaa "kylän naisia". Elina Kolehmainen ja Pentti Viljanen tanssivat keskenään laulun numero 7 aikana.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Tarkastus- ja tekniset tiedot

Tarkastustiedot

Tarkastuselin:

VET

Tunnistenumero:

3784

Päätöspäivä:

13.11.1951

Formaatti:

35 mm

Pituus:

2500 m

Veroluokka:

VV

Ikäraja:

K

Tarkastamolaji:

Näytelmä 1

Osalukumäärä:

5

Tunnistenumero:

T-03784

Päätöspäivä:

04.04.1991

Formaatti:

video

Pituus:

2500 m

Kesto:

87'44"

Ikäraja:

K16

Tarkastamolaji:

Näytelmä 1

Osalukumäärä:

1

Tarkastuttajat:

Suomi-Filmi Oy

Tekniset tiedot

Värillisyys:

mv

Ääni:

ääni

Äänijärjestelmä:

Aga-Baltic

Kuvasuhde:

1,37:1

Kesto:

91 min

Pituus:

2500 m

Kansallisfilmografia

Kuisma ja Helinä (1951)

Laji

Kuvia ja videoita elokuvasta

Näyttelijät

Kreditoimattomat näyttelijät

Tekijät

Kreditoimattomat tekijät

Tuotantotiedot

Esitystiedot

Sisältöseloste

Lehdistöarvio

Taustaa

Musiikki

Tarkastus- ja tekniset tiedot

Tarkastustiedot

Tekniset tiedot