Näyttelijät
Kreditoimattomat näyttelijät
Tekijät
Tekijäkokoonpanot
Tekijäyhtiöt
poliisiasut
Kreditoimattomat tekijät
laulu, syntetisaattori, sähkökitara
basso / Bogart Co.
rummut / Bogart Co.
sähkökitara / Bogart Co.
laulu / Bogart Co.
kosketinsoittimet / Bogart Co.
Tuotantotiedot
Sampo-yhtiöt, Volvo, Chymos Oy, Finnoil, Rautakirja Oy, STS
Esitystiedot
Sisältöseloste
Poliisi tarvitsee salmonellaepidemian vuoksi tilapäistä apuvoimaa. Vaimonsa Justiinan käskystä Pekka Puupää hakee paikkaa ja pääseekin poliisiksi, samoin kuin hänen ruualle perso naapurinsa Pukkila.
Ensimmäisenä työpäivänään miehet saavat Justiinan avulla kiinni vanhoja naisia ryöstävän sukkahousumiehen. Työtoverit Paula ja Virve kutsuvat Pekan ja Pukkilan poliisien majalle illanviettoon, ja Pekka valehtelee vastahakoisesti Justiinalle joutuvansa ylitöihin. Talonmieheksi ryhtynyt Pekan ystävä Pätkä suree, ettei Pekka enää edes huomaa häntä.
Mustasukkainen ylikonstaapeli Pylväinen hälyttää Pekan ja Pukkilan majalta kotikäynnille olemattomaan osoitteeseen. Pukkila putoaa ruusupensaaseen ja joutuu sairaalaan.
Rikolliset Topi ja Väiski saavat tehtäväkseen kidnapata Bogart Co. -yhtyeen laulusolistin Reddie Redfordin sihteereineen, koska korkeat ulkomaiset tahot eivät halua yhtyeen esiintyvän satelliittilähetyksessä. Roistot juhlivat ravintolassa ja päätyvät yöksi putkaan.
Onnistuneen kidnappauksen jälkeen roistot piilottavat Reddien ja sihteerin syrjäiseen mökkiin, mutta ohi kulkeva poikajoukko huomaa roistojen auton ja ilmoittaa poliisille. Pekka ja Pukkila seuraavat Väiskiä mökille löydettyään hänen sytyttimensä auton luota. Pekka jää kiinni, mutta roistot päästävät hänet lähtemään hänen palautettuaan sytyttimen. Pukkila yrittää tehdä ilmoituksen radiopuhelimella, mutta yhteys katkeaa. Pätkä kuulee radiosta Pekan olevan pulassa, löytää vaistonsa ohjaamana perille ja auttaa Pekkaa pidättämään roistot.
Pekka ja Pätkä lähtevät viemään Reddieä ja sihteeriä Bogart Co.:n keikkapaikalle. Saattajien eksyttyä ja bensiinin loputtua Reddie ajaa loppumatkan taksilla mutta kutsuu kuitenkin Pekan ja Pätkän sekä apuun rientäneet Justiinan ja hänen ystävättärensä Vienon lavalle juhlittaviksi.
Nimismies Jyrä kiittää Pekkaa ja Pukkilaa poliisin ja vakuutusyhtiön puolesta ja yrittää turhaan houkutella heitä poliisiopistoon. Lopuksi Pekka, Pätkä, Justiina ja Pukkila juhlistavat seikkailua kuuntelemalla nimikirjoituksin varustettua Bogart Co.:n levyä.
- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
- kidnappaus
- konsertit
- poliisi
- popmusiikki
- rikokset
- toveruus
- ystävyys
Lehdistöarvio
Hannu-Pekka Wettenhovin (Pohjalainen 24.1.1987) arvostelu kuului kokonaisuudessaan näin: "Pekka Puupää poliisina on Visa Mäkisen toinen yritys hyödyntää televisiossa suosittua kansallista menestysaihetta. Tulos on onneton tekele, joka painii samassa sarjassa Ere Kokkosen kuvien (Turhapurot, Liian iso keikka ja Pikkupojat) kanssa. Mäkisen Puupää hakkaa niistä vain Pikkupojat, vaikka ohjaajalla onkin halua ja tahtoa yllin kyllin. Rahanpuute lienee selvin syy heikkoon lopputulokseen."
Kari Uusitalo (Hyvinkään Sanomat 29.11.1986) moitti elokuvan käsikirjoitusta ja liiallista pituutta mutta suhtautui muuten positiivisemmin: "Elokuvan keskushenkilöt Esko Roine Pekka Puupäänä, Kristiina Elstelä Justiina Pönttö-Puupäänä sekä Jaakko Kallio Pätkänä ovat jo ehtineet luoda roolihahmoistaan itselleen verraten johdonmukaisen näkemyksen. Pekka Puupään savolaishoastelu on hävinnyt pääosan esittäjän myötä, eikä sitä juuri tule ikävä. Visa Mäkisen aikaisemminkin käyttämät kovan tason ammattilaiset Helge Herala ja Seppo Kolehmainen luovat poliisimiehen roolistaan uskottavantuntuisen kuvan, joskin jälkimmäisen muutamat miimit ja lausuttavaksi annetut repliikit olivat sekä tarpeettomia että ilmaisullisesti ylimitoitettuja. Aikaisemmasta pulskistunut Seppo 'Sämpy' Laine Pekka Puupään naapurina ja konstaapelina teki kautta linjan hyvää työtä."
- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Taustaa
Ola Fogelbergin 1920-luvun sarjakuvahahmon Pekka Puupää pohjalta Suomen Filmiteollisuus tuotti vuosina 1953-1960 kaikkiaan 13 Pekka ja Pätkä -elokuvaa. Vuonna 1984 Visa Mäkinen osti Puupää-hahmon elokuvaoikeudet T. J. Särkän perikunnalta. Kannustajana ja idean isänä vaikutti Kari Uusitalo, Suomen elokuvasäätiön pitkäaikainen pääsihteeri, sittemmin Suomen kansallisfilmografian päätoimittaja ja elokuvaneuvos: "Uusitalo on jo vuosia usuttanut minua tekemään Puupää-elokuvaa", Mäkinen kertoi ratkaisustaan, "hän on jopa elokuvan vuosikirjassa muistuttanut huumorini purevan juuri Puupäässä." (Suomen Sosialidemokraatti 8.3.1985).
Huolimatta ensimmäisen Puupää-elokuvansa Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti (1985) vaatimattomasta menestyksestä Mäkinen päätti hyödyntää oikeuksiaan vielä toisessa pitkässä elokuvassa - elokuvien välillä hän lisäksi teki MTV:lle muutamia itsenäisiä Pekka ja Pätkä -ohjelmia, jotka esitettiin kevätkaudella 1986. Ajatus Pekka Puupäästä poliisina lienee yhteydessä 1980-luvun suosittuun Poliisiopisto-elokuvien sarjaan.
Mäkisen ensimmäisessä Puupää-elokuvassa Pekkaa oli esittänyt Mauri Kuosmanen, Pätkää Jaakko Kallio ja Justiinaa Kristiina Elstelä. Uudessa elokuvassa Kallio ja Elstelä jatkoivat samoissa rooleissa, mutta Pekaksi kiinnitettiin Esko Roine (s. 1944), tamperelaisen näyttelijäsuvun edustaja ja Tampereen Teatterin tuleva johtaja, jonka aikaisemmat elokuvatyöt olivat rajoittuneet sivuosiin elokuvissa Rautakauppias Uuno Turhapuro presidentin vävy (1978) ja Niskavuori (1984).
Mäkisen ensimmäisen Puupää-elokuvan oli kirjoittanut tv-viihteen kokenut ammattilainen Ismo Sajakorpi, nyt käsikirjoittajana esiintyi ensikertalainen Antero Viljanen - tosin niin Viljanen kuin Esko Roinekin olivat olleet mukana jo Mäkisen Puupää -tv-ohjelmissa. Elokuvan käsikirjoitusta Viljanen teki hotellihuoneessa sitä mukaa kun kuvaukset etenivät ja hänen tekstiään käytettiin lähinnä runkona, lopullista käsikirjoitusta ei ole. Näyttelijät improvisoivat runsaasti, esim. Esko Roineen vetoketjukohtaus kehiteltiin vasta kuvauspaikalla. Keijo Mäkinen (s. 1944), jota Visa Mäkinen oli käyttänyt kuvaajana vuodesta 1983 lähtien ja pääkuvaajana jo Yön saalistajissa (1984), ei ole ohjaajan sukulainen eikä porilainen: päätoimisesti Keijo Mäkinen on 1970-luvulta lähtien työskennellyt Suomen elokuva-arkiston filmiosastolla arkistoavustajana ja filmiteknikkona. Porin nuorisotalo lavastettiin poliisilaitoksen eri osastoiksi, muuten kuvaukset pyrittiin pitämään Visa Mäkisen kotitalon läheisyydessä.
Porilainen iskelmäntekijä Matti T. Tuominen (1947-1999) sävelsi nimilaulun ja taustamusiikkia Visa Mäkisen molempiin Puupää-elokuviin. Kolmikko Esko Roine, Jaakko Kallio & Kristiina Elstelä esiintyi myös äänilevyillä, esim. Visa Mäkisen tuottamilla joululaulu- sekä Puupää-nimikkolevyillä (mm. Naurun napakymppi - Pekka Puupää, 1985), sekä iltamatyyppisissä tilaisuuksissa. Elokuva sisältää dokumentaarista aineistoa ajan suositusta pop-yhtyeestä Bogart Co. (alku- ja lopputeksteissä kirjoitusasu Bogart. c.o.), kuvia yhtyeen keikkabussista ja Kirjurinluodon livekonsertista, jota Yleisradio tallensi samanaikaisesti.
Myöskään Pekka Puupää poliisina ei menestynyt elokuvateattereissa, mutta MTV:n neliosaisena sarjana heinä-elokuussa 1988 se keräsi keskimäärin yli puoli miljoonaa katsojaa.
- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Musiikki
1. Pekka Puupää / "Pekka ja Pätkä"
Säv., san. ja sov. Matti T. Tuominen
Matti T. Tuominen, laulu ja syntetisaattori (off, alkutekstit), 2' 10".
Levytys:
"Pekka ja Pätkä" [= Matti T. Tuominen]; Visa Mäkinen VM P-K, 1985.
Naurun napakymppi - Pekka Puupää [Visa Production], Matti T. Tuominen; Curly Records VMLP-835, 1985.
2. Dry Your Tears Away
Säv. ja san. Esa Mäkelä, sov. Bogart Co.
Bogart Co. (off), 2' 30".
Levytys:
Bogart Co.; Lighthouse LHLP-101, 1985.
3. 24 Hours
Säv. ja san. Esa Mäkelä, sov. Bogart Co.
Es. Bogart Co. (100 %), 2' 50".
Levytys:
Bogart Co.; Lighthouse LHLP-101, 1985.
4. Teenage Love
Säv. Veijo Mäki, san. Esa Mäkelä, sov. Bogart Co.
Bogart Co. (off, äänilevy, lopputekstit), 0' 50".
Levytys:
Bogart Co.; Lighthouse LHLP-101, 1985.
Huomautuksia:
Pekka Puupää -laulussa laulajan ääntä on muunnettu soittamalla ääninauhaa nopeutetusti. Laulun teema toistuu taustamusiikissa instrumentaaliversiona.
- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Tarkastus- ja tekniset tiedot
Tarkastustiedot
Filmi-Posti