Ruotsinkielinen nimi:
God dag, herr Kivi
Englanninkielinen nimi:
Hello, Mr. Kivi
Ohjaus:
Tuotanto:
Näyttelijät
Kristiina Elstelä
kirjastoapulainen Helinä Walén
Markku Huhtamo
nuohooja Leo Virta
Ragni Grönblom
"Sisar"
Antti Litja
ylilääkäri Manninen
Kirsti Otsamo
Liisa, Leon vaimo
Hanna Tarvainen
Elina, Leon tytär
Antti Aro
kahvilan isäntä
Sirkku Grahn
kirjastonhoitaja
Pirjo Leppänen
terapeutti
Pertti Sveholm
kansanopiston rehtori
Raimo Grönberg
taksikuski
Ilkka Moisio
kuulusteleva poliisi
Kati Outinen
kahvilan myyjätär
Ville Piskonen
lännenasuinen poika kadulla
Seppo Rannikko
saksofonisti
Kreditoimattomat näyttelijät
Hellevi Lohikari
Kullervo-kuoron jäsen näytelmäharjoituksissa
Sinikka Manninen
Kullervo-kuoron jäsen näytelmäharjoituksissa
Alpo Moisio
Kullervo-kuoron jäsen näytelmäharjoituksissa
Tuula Moisio
Kullervo-kuoron jäsen näytelmäharjoituksissa
Maila Pakarinen
Kullervo-kuoron jäsen näytelmäharjoituksissa
Maj-Lis Prauda
Kullervo-kuoron jäsen näytelmäharjoituksissa
Armas Ranta
Kullervo-kuoron jäsen näytelmäharjoituksissa
Heljä Sole
Kullervo-kuoron jäsen näytelmäharjoituksissa
Pentti Arminen
Seitsemän veljeksen Simeoni kesäteatterissa
Erkki Hannula
Seitsemän veljeksen Tuomas kesäteatterissa
Jukka Hietakymi
Seitsemän veljeksen Lauri kesäteatterissa
Kalle Kallela
Seitsemän veljeksen Aapo kesäteatterissa
Jari Metsäpelto
Seitsemän veljeksen Eero kesäteatterissa
Leo Salminen (II)
Seitsemän veljeksen Juhani kesäteatterissa
Tapio Virolainen
Seitsemän veljeksen Timo kesäteatterissa
Paavo Liski
Seitsemän veljeksen ohjaaja
Jotaarkka Pennanen
poliisi
Marja-Sisko Aimonen
hoitaja
Jouko Kanninen
hoitaja
Ulla Ollikainen
hoitaja
Kauko Veikkolainen
hoitaja
Aimo Wehman
taustalla seisova potilas
Helmi-Briitta Lajunen
näyttelevä potilas
Marit Peura
tummatukkainen potilas kuorossa
Pertti Nieminen
monologin esittäjä
Sulo Lavonen
näyttelijä
Muut esiintyjät
Kuoro draamaterapiassa: Nummelan "kivikuoro" (Lähde: SKF 9)
Tekijät
Timo Linnasalo
ohjaus
Ilpo Tuomarila
käsikirjoitus
Timo Linnasalo
käsikirjoitus
Tahvo Hirvonen
kuvaus
Juha-Veli Äkräs
kuvaus
(kuvausapulainen
)
Heikki Ortamo
kuvaus
(valaisija
)
Pekka Uotila
kuvaus
(valaisija
)
Torsti Nyholm
kuvaus
(valaisija
)
Anssi Blomstedt
leikkaus
Alvaro Pardo
leikkaus
(leikkausapulainen
)
K. J. Koski
äänitys
Jouko Lumme
äänitys
Paul Jyrälä
äänitys
(äänitysassistentti
)
Heikki Valpola
musiikki
Erkki Saarainen
lavastus
Sari Salmela
puvustus
Johanna Hänninen
puvustus
(puvustajan apulainen
)
Sirkku Katila
puvustus
(puvustajan apulainen
)
Pirjo Paananen
puvustus
(puvustajan apulainen
)
Heikki Takkinen
tuotantopäällikkö
Orvokki Taivalsaari
tuotantosihteeri
Nadja Pyykkö
apulaisohjaaja
Kai Vogt
järjestäjä
Annimari Taivalsaari
avustaja
(järjestäjän apulainen
)
Ismo Kanth
avustaja
(järjestäjän apulainen
)
Erja Dammert
harjoittelija
(kuvaussihteeri
)
Heikki Valpola
muusikko
(piano, kitara
)
Matti Rantanen
muusikko
(harmonikka
)
Pekka Witikka
musiikin äänitys
(DeltArt
)
Tom Forsström
jälkiäänitys
(Filmix
)
Tuomo Kattilakoski
miksaus
(Sektio-ääni
)
Antti Kokko
laborointi
(värinmäärittely / Suomi-Filmi
)
Kreditoimattomat tekijät
Torsti Nyholm
rakennusmies
Lauri Kanerva
valokuvat
Tuotantotiedot
Elokuvan nimet:
Päivää, herra Kivi
virallinen nimi
God dag, herr Kivi
ruotsinkielinen nimi
Hello, Mr. Kivi
englanninkielinen nimi
Bonjour, Monsieur Kivi
ranskankielinen käännösnimi
Tag, Herr Kivi
saksankielinen käännösnimi
Tuotanto:
Rahoittaja:
2 006 300 mk
Tuotantokustannukset:
2 779 652 mk
Valmistumisvuosi:
1984
Esitystiedot
Levittäjät:
DVD-levitys
Suomen teatteriensi-ilta:
12.10.1984
Helsinki: Formia 3, Maxim 2, Nordia 3; Jyväskylä: Adams 2; Oulu: Formia 2; Tampere: Nordia; Turku: Cinema 2
Teatterikierroksen katsojaluku:
2 577
Teatterilevityskopioiden lukumäärä:
7
Televisioesitykset:
11.10.1988
YLE TV2
Katsojamäärä:
79 000
Festivaaliosallistuminen:
1985
Drammen, Norja
Palkinnot:
Elokuvatuotannon laatutuki 1984: 100 000 mk.
Viitasaaren elokuvaviikko 1985: Humanismin käsi: Timo Linnasalo.
Sisältöseloste
Helinä Walén on kirjastoapulainen, joka ohjaa kirkonkylän kansanopiston näytelmäkerhossa Aleksis Kiven näytelmää Yö ja päivä. "Päivää, herra Kivi", hän tervehtii harjoituksia sivusta seuraavaa nuohooja Leo Virtaa, nuoruudenrakkauttaan, jota kannustaa aloittamaan kirjoittamisen uudelleen. Leolla on ratsastusta harrastava tytär ja vaimo, jonka mielestä hänen tulisi hoitaa työnsä kunnolla eikä elätellä kirjailijakuvitelmia: "Etkö sinä muista, miten siinä viimeksikin kävi!"
Helinän kanssa asuva, näytelmässä sokeaa Liisaa esittävä "Sisar" kutsuu Helinää kirjastohiireksi ja ennustaa, ettei tämäkään näytelmä koskaan valmistu. Kirjastonhoitaja taas moittii Helinää poissaoloista ja huonosta palvelusta. Leonkin mielestä Helinän täytyy ruveta järkeväksi ja uskoa, ettei hän ole Aleksis vaan Leo. Helinä toivoo Leon kirjoittavan näytelmänsä henkilöiksi sekä oman vaimonsa että Helinän entisen miehen Nilsin.
Sisar ja Leo kohtaavat ravintolassa ja pian he kisailevat alastomina tyhjän opiston näyttämöllä. Helinä käy ylilääkäri Mannisen psykiatrisella vastaanotolla, vaikka hän tämän mielestä voisi jo elää muista riippumatonta elämää.
Leo ajaa taksilla Nurmijärvelle seuraamaan Seitsemän veljeksen harjoituksia. Hän liittyy veljesten joukkoon Tuomakseksi eläytyen, ja ohjaajan udellessa, mitä Leo tietää asiasta, hän sanoo kirjoittaneensa teoksen. Kotiin hänet viedään poliisikyydillä.
Helinä on tyytymätön opiston näyttelijöihin, ja nämä ilmoittavat suunnitelleensa, että Tapania esittävä Manninen voisi ohjata näytelmän loppuun. Helinä tapaa Alkosta tulevan opiston rehtorin, joka pyytää Helinää ymmärtämään johtokunnan epäilykset, koska Helinä ei ole pitänyt lupaustaan valmistaa kaksi näytelmää vuodessa. Helinä sanoo nauraen ymmärtävänsä ja vie rehtorin juomakassin. Hän kiipeää Sisaren kanssa kukkulalle juomaan viiniä. Leo seuraa sivusta, kuinka poliisi vie tielle makaamaan asettuneen Sisaren. Myös keskellä tietä kulkeva Helinä päätyy poliisiasemalle, mutta vaatimuksistaan huolimatta hän ei pääse selliin.
Helinä löytää asunnon myllerrettynä; Sisar on viety mielisairaalaan, ja Helinäkin hakeutuu hoitoon sillä ehdolla, että saa perustaa oman teatteriryhmän jatkaakseen Yön ja päivän harjoituksia. Myös Leo tuodaan sairaalaan, ja hän saa näytelmässä Tapanin roolin.
Sairaalan terapeutti katsoo, että Leo voitaisiin pian kotiuttaa, Helinään ja Sisareen hän ei sen sijaan saa kontaktia. Manninen uskoo, että he haluavat todellisuudessa tuhota sen onnen, jonka he teatterin haamussa esittävät - löytääkseen arjen ja kärsimyksen.
Leo, Helinä ja Sisar ottavat Mannisen auton ja ajavat ratsastustallille tapaamaan Leon tytärtä, joka lupaa tulla katsomaan esitystä. He jatkavat matkaa autiolle tanssilavalle. Helinä poistuu Leon kanssa metsään todeten iloisesti: "Joskushan sitä on naitava!"
Yö ja päivä esitetään keskellä kirkonkylää. Leon vaimo moittii Mannista idealismista toisten kustannuksella. Ramppikuumeesta kärsivä Helinä tunnustaa näyttämön takana, ettei Nilsiä ollut koskaan olemassakaan, mutta Leo rohkaisee häntä näyttämölle. Näytelmä huipentuu kohtaukseen, jossa Helinän esittämä Liisa saa näkönsä ja Leon esittämän Tapanin. Menestyksekkään esityksen jälkeen Leo, Helinä ja Sisar karkaavat asemalle, asettuvat tyhjään junavaunuun, ja Helinä lausuu: "Päivää, herra Kivi!" Leon tytär katselee liikkeelle lähtevän junan ikkunasta.
- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.
Lehdistöarvio
Erkka Lehtola (Aamulehti 13.10.1984) arvioi Päivää, herra Kiven onnistuvan pyrkimyksessään yhdistää eleetön vaatimattomuus tinkimättömään kunnianhimoon ja lisäksi avautuvan katsojalle "paremmin kuin Linnasalon edellinen kiinnostava elokuva Aikalainen. [- -] Päivää, herra Kivi tutkiskelee varsin merkittäviä asioita, mutta se on epäsuomalaisen epäpateettinen, jopa hauska. Kaikkinainen turha kumu tai saarnaaminen elokuvasta puuttuu. Tämä saattaa oudoksuttaa vaikkapa Mikko Niskasen tai Lauri Törhösen ohjaustyyliin mieltyneitä. Jännitteitä ja dynamiikkaa lisää, että Päivää, herra Kivi on alkuperäistaideteos, ei siis vanhan toistoa tai romaanifilmatisointia."
Tapani Maskulan (Turun Sanomat 14.10.1984, 11.10.1988) mielestä elokuvan tarjoamat perspektiivit poikkeusyksilöiden asemaan, alistumiseen ja kapinaan sekä arkirutiinin ja luovan innostuksen ristiriitoihin olivat hedelmällisiä, mutta "mikäli ne Linnasalon tavoin halutaan nivoa yhteen kaiken kattavaksi kokonaisnäkemykseksi elämänmuotomme hulluudesta, tarvitaan toki tiukempaa tyyliä ja tiiviimpiä kehyksiä. Katsojan kannalta Päivää, herra Kivi on hankala elokuva ymmärrettäväksi, sillä ohjaaja ei paljoakaan vaivaudu selittelemään toden ja fantasian rajoja tai motivoimaan käytettyjen näkökulmien vaihteluita."
"Nyt kun toista sataa vuotta liian myöhässä on jälleen ajankohtaista puhua Aleksis Kivestä, on oman aikansa tuomitsema kirjailija joutunut suoranaisen irvokkaan ryöstöviljelyn kohteeksi", kommentoi Timo Huttunen (Kansan Tahto 16.10.1984) kirjailijan juhlavuoden antia. "Kaikki puhuvat hänestä, mutta kukaan ei sano mitään, paitsi Timo Linnasalo, joka kaiken tyhjyyttään soivan juhlahumun keskellä etsii meidän aikamme aleksis kiveä, ihmisiä, jotka yhteisön painostuksessa yrittävät koota minänsä kappaleita ja etsivät vapauttaan elokuvassa Päivää, herra Kivi. [- -] Päivää, herra Kivi on traagisesta perusvireestään huolimatta vapauttava ja koskettava, mutta myös kysymyksiä kirvoitteleva kokemus, joka yhdessä Aikalaisen kanssa osoittaa että tämä vuosi on Orwellin ja Kiven ohella ja ennen kaikkea Linnasalon."
Erkki Savolainen (Savon Sanomat 14.10.1984) piti Linnasalon uutuutta ratkaisevasti näyttelijöiden elokuvana: "Kristiina Elstelässä luova hulluus on hurjassa kukassa, roolitulkinta on uhmakas ja voitollinen loppuun asti. Markku Huhtamon pehmeämpi synkkyys henkilöi niin kiviläisyyttä kuin suomalaista nykymiestäkin ahdingossaan. Litjan ylilääkärissä on nopeita nappiin osuvia oivalluksia. Kirsti Otsamo nuohoojan tympeytyneenä vaimona vie nyt johdonmukaisesti roolia, joka on varsin vastakkainen Isolle Vaaleelle, näyttelijä esittää asteikkonsa uusia puolia."
- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.
Taustaa
Dostojevski-sovituksen Aikalainen ohella Timo Linnasalo sai vuonna 1984 ensi-iltaan myös elokuvansa Päivää, herra Kivi, joka valmistui Aleksis Kiven syntymän 150-vuotismuiston merkeissä. Vakiokäsikirjoittajansa Ilpo Tuomarilan kanssa Linnasalo oli kehitellyt aihetta kolmen vuoden aikana lukuisissa käsikirjoitusversioissa. Vaikean aiheen muokkaus jatkui vielä kuvaus- ja leikkausvaiheessa.
"Päivää, herra Kivi haluaa kysyä, kuka voisi olla aikamme Aleksis Kivi", tekijät pohjustivat lehdistöesitteessään. "Päivää, herra Kivi kysyy myös miksi olla Kivi; onko Aleksilla meille ja ajallemme jotain annettavaa? Päivää, herra Kivi käsittelee liian monen ihmisen itseltään kieltämää, aikamme kärjistämää ihmisen perusongelmaa: elämän tarkoitusta ja päämäärää. Helinä ja Leo lähtevät pitkälle tielle löytääkseen vastauksen, vaikka mielisairaalan kautta. Löytyykö se Aleksis Kiven Yöstä ja päivästä? Vai miksi kirjastoapulainen nimittää nuohoojaa itsepäisesti Aleksis Kiveksi."
Kristiina Elstelä (s. 1943) oli esiintynyt elokuvissa 1960-luvulta, Markku Huhtamo (s. 1946) 1970-luvulta lähtien, mutta molemmille Päivää, herra Kivi merkitsi ensimmäistä varsinaista pääosaa. Päivää, herra Kivi palkittiin laatutuella ja Humanismin kädellä, mutta yleisömenestys jäi vaatimattomaksi. Linnasalon ura jatkui 1990-luvulla elokuvilla Viiva Vinita (1991) ja Eros ja Psykhe (1998): edellinen perustui Ilpo Tuomarilan monologitekstiin ja jälkimmäinen Eeva-Liisa Mannerin näytelmään, jotka molemmat Linnasalo oli ohjannut näyttämölle 1980-luvun lopulla.
- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.
Musiikki
1. Kuorolaulu
Säv., san. ja sov. Heikki Valpola
1) Es. Kullervo-kuoro, laulu (playback), viiteen kertaan, yht. 5' 20".
2) Es. Nummelan "kivikuoro", laulu (playback ja off), neljään kertaan, yht. 3' 10".
2. "Alkumusiikki"
Säv. ja sov. Heikki Valpola
Heikki Valpola, piano (off), 1' 45".
3. La Cumparsita / Tropiikin yö
Säv. Gerardo H. Matos Rodriguez
Es. Kristiina Elstelä, laulu (100 %), 0' 30".
4. "Parveke"
Säv. ja sov. Heikki Valpola
Matti Rantanen, harmonikka, ja Heikki Valpola, piano (off), 0' 35".
5. Don't Fall / "Siskon levy"
Säv. ja sov. Heikki Valpola, san. Ilpo Tuomarila
1) Ragni Grönblom, laulu, Sojuz-84 (off, levysoitin), kahteen kertaan, yht. 0' 55".
2) Es. Ragni Grönblom, laulu (playback, Sojuz-84), 0' 45".
6. Oravanlaulu
Säv. Kalervo Tuukkanen, san. Aleksis Kivi
1) Es. Kristiina Elstelä, Markku Huhtamo ja Hanna Tarvainen, vihellys (playback), 1' 00".
2) Es. Raimo Grönberg ja Markku Huhtamo, laulu (100 %), kahdessa osassa, yht. 1' 10".
7. "Silta"
Säv. ja sov. Heikki Valpola
Heikki Valpola, piano (off), 1' 10".
8. "Pano"
Säv. ja sov. Heikki Valpola
Heikki Valpola, piano (off), 0' 40".
9. "Yksin"
Säv. ja sov. Heikki Valpola
Matti Rantanen, harmonikka, ja Heikki Valpola, piano (off), 2' 00".
10. "Taabor"
Säv. ja sov. Heikki Valpola
Heikki Valpola, piano (off), 1' 35".
11. Pianomusiikkia
Säv. ja sov. Heikki Valpola
Heikki Valpola, piano (off), neljään kertaan, yht. 6' 45".
12. Harmonikka- ja pianomusiikkia
Säv. ja sov. Heikki Valpola
Matti Rantanen, harmonikka, ja Heikki Valpola, piano (off), 1' 10".
13. Kaksi kuninkaan lasta / Kaksi kuninkaallista
Säv. ja san. trad.
1) Es. Kristiina Elstelä, laulu (100 %), 1' 00".
2) Es. Kristiina Elstelä ja Ragni Grönblom, laulu (100 %), 2' 00".
14. Hochzeitsmarsch / Häämarssi näytelmästä A Midsummer Night's Dream / Kesäyön unelma
Säv. Felix Mendelssohn-Bartholdy
Es. Kristiina Elstelä, hyräily (100 %), 0' 15".
15. Saksofoni-improvisaatio
Säv. ja sov. Seppo Rannikko
Es. Seppo Rannikko, saksofoni (100 %), 0' 35".
16. Kitaramusiikkia
Säv. ja sov. Heikki Valpola
Es. Ragni Grönblom, kitara (irtoääni, Heikki Valpola, kitara), 0' 25".
Huomautuksia:
Musiikkiteokset 11, 12 ja 16 ovat Heikki Valpolan aiemmin esiintyvien teosten variaatioita, joita ei ole Teostolle ilmoitettu.
Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan
Tarkastus- ja tekniset tiedot
Tarkastustiedot
Tarkastuselin:
VET
Tunnistenumero:
25072
Päätöspäivä:
09.10.1984
Formaatti:
35 mm
Pituus:
2405 m
Kesto:
88 min
Veroluokka:
10 %
Ikäraja:
K12
Osalukumäärä:
5
Tekniset tiedot
Värillisyys:
väri
Ääni:
ääni
Kuvasuhde:
1,66:1
Kesto:
88 min
Pituus:
2405 m