Kuvia ja videoita elokuvasta
Näyttelijät
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät:
Kuningas Hussein
(Lähde: SKF 6)
Tekijät
Kreditoimattomat tekijät
urut
Tuotantotiedot
Esitystiedot
Sisältöseloste
Yhdysvaltalainen öljy-yhtiön johtaja Jim Grace matkustaa Jerusalemiin samassa lentokoneessa kuin australialainen rouva Dina Brent ja englantilainen pastori John Smith, joka on innoissaan saadessaan nähdä Pyhän maan. Jim ja John tapaavat ja tutustuvat hotellin terassilla. Kun öljynporauksessa ilmenee vaikeuksia, Jim ostaa maastoauton käydäkseen öljykentällä. John taas hankkii aasin ratsastaakseen Jeesuksen tavoin Öljymäelle.
Dina asuu Irinan, arabilesken, vieraana. Öljykenttää etsivä Jim osuu Irinan talon luo juuri kun Dina on aamu-uinnilla. Irina kutsuu miehen sisään: Jim ja Dina tutustuvat toisiinsa. Jim ajaa Dinan ja Irinan Beetlehemiin, missä he törmäävät Johniin. Jim ja Dina vierailevat pakolaisleirissä: "Heilläkään ei ole sijaa majatalossa", Dina sanoo. Hän kertoo eronneensa miehestään, koska tämä ei halunnut lasta ja hän joutui tekemään abortin.
Jim ja Dina käyvät katsomassa Kuollutta merta. John vie Jimin kaupunkikierrokselle ja puhuu siitä, kuinka Jeesus ajoi rahanvaihtajat temppelistä. John, Jim ja Dina tekevät yhteisen matkan Kiusausten vuorelle, missä paholainen koetteli Jeesusta. Kaikki syventyvät itsetutkiskeluun, pohtivat elämäänsä. Jordan-virralla John heittää pitkään valmistelemansa Pyhä maa -aiheisen käsikirjoituksensa veteen.
Jim käy öljykentällä ja ottaa insinööri Swansonin mukaansa vierailulle naisten luo. Swanson houkuttelee Dinan lähtemään Jimin kanssa maastoautolla Beirutiin. Jim ja Dina viettävät paljon aikaa yhdessä. Heidän keskinäinen kiintymyksensä syvenee, Jim kyselee tunteitaan. Illalla he tanssivat ravintolassa, minkä jälkeen Jim autoajelun aikana tunnustaa rakkautensa ja kosii Dinaa. Yöllä Jim saa puhelinsoiton: öljyä on alkanut tulla, hänen on palattava Jerusalemiin allekirjoittamaan sopimus. Aamulla Jim saa kuulla, että Dina on lähtenyt jo ennen häntä. Jim ajaa yksin takaisin peläten Dinan jättäneen hänet.
Jim tekee lahjoituksen pakolaisten hyväksi. John kertoo hänelle omasta kiusauksestaan: arvokkaasta vanhasta käsikirjoituksesta, joka hänellä oli tilaisuus saada itselleen. Jim käy sisäisen kamppailun Getsemanen puutarhassa. Dina kysyy neuvoa Johnilta, joka kehottaa häntä palaamaan aviomiehensä luo. He käyvät Jeesuksen haudalla ja tapaavat Jimin, joka kertoo tulleensa jättämään hyvästit. Lentokentällä kuningas Hussein haluaa puhua Jimille ja ilmoittaa olevansa tyytyväinen sopimukseen. Myös John ja Dina saapuvat lentokentälle. Dina kertoo palaavansa miehensä luokse ja pyytävänsä anteeksi. Jim jää seuraamaan Dinan koneen lähtöä.
- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.
Lehdistöarvio
Viljo Lampelan "yhden miehen elokuvaa" käsiteltiin ainoastaan pääkaupungin lehdissä ja niissäkin niukin maininnoin. Elokuvaa pidettiin yleisesti hyvin amatöörimäisenä.
E. E. (Esko Elstelä, Päivän Sanomat 19.4.1960) arvioi: "Idea on, miksei, hyvä: kolme modernisti rikkinäistä ihmistä käyskentelee Pyhässä maassa ja sen raamatunhistoriallisessa ilmapiirissä löytää ratkaisun omille pulmilleen. Toteutus vain on joka suhteessa amatöörimäinen. [- -]. Ei näin epätaiteelliselta tuotteelta voi odottaa mitään tehoa, vaikka aatteessa olisi kuinka hyviä ja rakentavia piirteitä."
"Av det material Viljo Lampela presenterar kunde det kanske bli en kort hygglig dokumentärfilm från Palestina - själva 'storyn' kunde man lugnt klara sej utan", päätteli B. P-m (Bengt Pihström, Nya Pressen 19.4.1960). Leila Arpiainen (Helsingin Sanomat 17.4.1960) puuttui myös sisältöön: "Pakolaisvuoden merkeissä olisi toivonut Lampelan tarttuneen paljon laajemmin pakolaisleirien ongelmiin. Nyt sen sijaan vatvotaan täysikasvuisten ihmisten rakkauselämän vaikeuksia naiviudella, joka tekee tämäntapaisessa julistuselokuvassa' erityisen tympeän vaikutuksen."
Myös näytteleminen sai kritiikkiä osakseen. Martti Savo (Modest Savtschenko, Kansan Uutiset 17.4.1960) kirjoitti: "Pyhän maan eksoottiset maisemat ja itse Hänen Majesteettinsa kuningas Hussein (loppumetreillä) eivät pysty missään määrin peittämään sitä täydellistä näyttelemisen taidon puutetta, jota edustavat filmissä mm. Kaija Rahola, Ilmo Launis, Anja Vuorinen, Eero Julin ja ohjaaja-pääosan esittäjä Lampela. Sama koskee tosin myös käsikirjoitusta eivätkä englantilaiset vuoropuheiden lausujat tunnu sen luontevimmilta kuin suomalaiset esiintyjätkään."
I. L-s (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 17.4.1960) arvosteli roolisuorituksia, mutta antoi samalla tunnustusta kauniille värikuvaukselle, Jordanin ja Libanonin puolella kuvatuille maalauksellisille maisemille. Leila Arpiainen oli eri mieltä muiden arvostelijoiden kanssa Kiusausten vuoren näyttelijäsuorituksista: "Yleensähän amatöörien näyttelemistä seuraa aina hieman vaivautuneena. Tässä tapauksessa on kiire ilmeisesti pakottanut improvisoimaan, joten esiintyminen on kutakuinkin luontevaa".
Myönteisimmän vastaanoton Kiusausten vuori sai ennakkoon Kirkko ja Kaupunki -lehdessä. Nimimerkki EKo kirjoitti laajalti elokuvan päähenkilöiden sisäisen maailman, ajatusten ja asenteiden muuttumisesta Pyhällä maalla. EKo päätti esittelynsä seuraavasti: "Mount of Temptation on merkillinen todistuskappale erään suomalaisen elokuvamiehen uskosta elokuvan mahdollisuuksiin ihmisenä olemisen syvimpien totuuksien esiintuojana. Toivottavasti se myös osaltaan on avaamassa muiden tuottajiemme silmät näkemään, että elokuva voi syntyä muistakin kuin kaupallisista näkökohdista lähtien."
- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.
Taustaa
Ryhtyessään vuonna 1954 tekemään kokoillan elokuvaa Kiusausten vuori (1960) tuottaja-ohjaaja Viljo Lampelalla oli takanaan jo lähes parin vuosikymmenen mittainen taival kotimaisen elokuvan palveluksessa. Hän oli esiintynyt kameran edessä pienissä sivutehtävissä, työskennellyt Suomi-Filmissä mm. kaitafilmiosaston hoitajana ja ohjannut sekä tuottanut vuonna 1952 MRA-henkisen näytelmäelokuvan Vastaus. Lisäksi Lampela valmisti vuonna 1952-62 tusinan verran tilauspohjaisia lyhyt- ja dokumenttielokuvia.
MRA-liike, Moral Re-Armament ("Moraalinen varustautuminen") oli saanut alkunsa vuonna 1938 Isossa-Britanniassa. Liike tähtäsi rotujen, yhteiskuntaluokkien, kansojen ja yksilöiden välisten kuilujen poistamiseen ja ihmiskunnan yhdistämiseen. Viljo Lampela kuului liikkeen näkyviin hahmoihin Suomessa.
Kiusausten vuoren idealismissa on yhtäläisyyksiä Vastauksen tematiikkaan. Elokuvassa heijastuu lisäksi tekijän uskonnollinen pohjavire - kolmen nykyaikaisen ihmisen kokemukset yhdessä ja erikseen saavat kunkin perusasennoitumisen elämäänsä ja kanssaihmisiin ratkaisevasti muuttumaan muutaman Palestiinassa vietetyn viikon aikana.
Elokuvassa oli mukana vain yksi ammattilaisesiintyjä, Viljo Lampelan puoliso Kaija Rahola. Ilmo Launis on tunnettua kulttuurisukua, helsinkiläinen pappismies ja Pyhän maan tuntija. Eero Julin on diplomi-insinööri, matkatoimiston johtaja ja Pyhän maan matkojen järjestäjä, Anja Vuorinen hänen vaimonsa. Pienessä välähdyksessä esiintyy elokuvassa Jordanian nuori kuningas Hussein. Myös tuottaja-ohjaaja esitti yhtä päärooleista.
Kuvausten jälkeen kesti rahoitusvaikeuksien vuoksi vielä nelisen vuotta, ennen kuin työ lopullisesti valmistui. Värimenetelmänä oli Eastmancolor ja laboratoriotyöt tehtiin Kööpenhaminassa. Jos Kiusausten vuoren jatkotyöstö olisi voitu toteuttaa heti kuvausten päätyttyä, siitä olisi tullut Suomen ensimmäinen kokoillan värillinen näytelmäelokuva. Kun esityskopiot oli valmistettu, jäivät kuva- ja ääninegatiivit säilytettäviksi A/S Nordisk Filmteknik -laboratorioon Kööpenhaminaan. Niitä sieltä tuottajan toivomuksesta tiedusteltaessa syksyllä 1989 saatiin Suomen elokuva-arkistoon vastaus, että kyseinen materiaali, sekä joukko Viljo Lampelan valmistamien lyhytelokuvien negatiiveja, oli tuhottu vuonna 1975. Tuhoamispäätöstä ennen oli laboratorio ilmoituksensa mukaisesti eri vuosina useilla kirjeillä pyytänyt toimintaohjeita tuottajalta niitä koskaan saamatta.
Kiusausten vuori tehtiin kokonaisuudessaan englanninkielisenä mahdollisesti maailmanlaajuista levikkiä ajatellen. Suomen lisäksi elokuva lienee kuitenkin esitetty vain Yhdysvalloissa YK:n päämajassa New Yorkissa kansainvälisen pakolaisvuoden toimikunnalle sekä 20th Century Foxin pääjohtajan Spyros P. Skourasin Long Islandin kodissa. Suomessa Kiusausten vuori nähtiin pääsiäisviikolla 1960 Helsingissä, muissa kaupungeissa sitä ei ole esitetty.
Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutin kokoelmissa ei ole elokuvan käsikirjoitusta.
- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.
Musiikki
Huomautuksia:
Teostolla ei ole merkintöjä elokuvaan synkronisoidusta musiikista. Sen tekijöinä ovat Jaakko Salo orkestereineen sekä Tampereen Tuomiokirkon urkuri Heikki Seppälä, joka itse soittaa elokuvaa varten säveltämänsä urkumusiikin. Aito arabialainen musiikki on Jordanian radion aineistoa. Jaakko Salon orkesterin osuus on äänitetty Helsingissä Kulttuuritalossa, urkumusiikki Tampereen Tuomiokirkossa sekä Helsingin Suurkirkossa ja Johanneksen kirkossa. Urkumusiikki säestää kohtauksia, joissa ollaan Raamatun historiallisilla paikoilla.
- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.