Vieras mies (1957)

Ruotsinkielinen nimi:

Främlingen

Englanninkielinen nimi:

Stranger, The

Näytä kaikki nimet

Muut nimet:

Étranger, L' (ranskankielinen käännösnimi)

Fremde Mann, Der (saksankielinen nimi)

Strzał na bagnach (puolankielinen nimi)

Vieras mies tuli taloon (työnimi)

Ohjaus:

Hannu Leminen

Tuotanto:

Suomi-Filmi Oy

Maa:

Suomi

Laji

pitkä

fiktio

Genre:

melodraama

Tiivistelmä:

Hannu Lemisen ohjaama melodraama Vieras mies (1957) perustuu Mika Waltarin romaaniin. Kaupungista muuttanut pariskunta hoitaa rapistuvaa maatilaa. Mies Alfred Jönsson (Kaarlo Halttunen) on alkoholisti, siksi vastuu tilasta jää Katriina-vaimolle (Rauni Ikäheimo). Apua hän saa tilan entiseltä omistajalta Hermannilta (Aku Korhonen). Mieheltään lupaa kysymättä vaimo palkkaa rengiksi työmies Aaltosen (Esko Vettenranta). Syntyy kolmiodraama, jonka seurauksena Katriina joutuu epäillyksi taposta.

Tunnistatko elokuvaan liittyviä tekijöitä, esiintyjiä ja kuvauspaikkoja?

Kuvia ja videoita elokuvasta

Metsänkulman Katriina Jönsson (Rauni Ikäheimo) ja renki Jonne Aaltonen (Esko Vettenranta).
Juoppohullu isäntä Alfred Jönsson (Kaarlo Halttunen).
Metsänkulman vanha isäntä Hermanni (Aku Korhonen) suohaudan äärellä. Rooli jäi Aku Korhosen viimeiseksi.
Rauni Ikäheimo ja Esko Vettenranta.
Rauni Ikäheimo, Kaarlo Halttunen ja Aku Korhonen.
Aku Korhonen ja Rauni Ikäheimo.
Esko Vettenranta ja Aku Korhonen.
Rauni Ikäheimo ja Kaarlo Halttunen.
Rauni Ikäheimo, Kaarlo Halttunen ja Esko Vettenranta.
Asevarkaus on tuonut virkavallan Metsäkulman taloon. Pöydän ääressä Jonne Aaltonen (Esko Vettenranta, vas.), Hermanni-isäntä (Aku Korhonen) ja Katriina Jönsson (Rauni Ikäheimo). Taustalla konstaapeli Karhu (Hannes Häyrinen) ja nimismies Bruno Valkjärvi (Martti Kainulainen).
Martti Kainulainen, Kaarlo Halttunen ja Hannes Häyrinen.
Esko Vettenranta ja Kaarlo Halttunen.
Kaarlo Halttunen ja Rauni Ikäheimo.
Rauni Ikäheimo ja Esko Vettenranta.
Nimismies Bruno Valkjärvi (Martti Kainulainen) ja lääkäri (Eero Roine) Hermanni-isännän (Aku Korhonen) sairasvuoteen äärellä.
Rauni Ikäheimo ja Esko Vettenranta.

Näyttelijät

Rauni Ikäheimo

Katriina Jönsson

Esko Vettenranta

Jonne Aaltonen

Aku Korhonen

Hermanni-isäntä

Kaarlo Halttunen

insinööri Alfred Jönsson

Hannes Häyrinen

konstaapeli Karhu

Paavo Jännes

kihlakunnantuomari Miemonen

Martti Kainulainen

nimismies Bruno Valkjärvi

Eero Roine

lääkäri

Kullervo Kalske

lääninrikosetsivä Aarne Kangas

Matti Lehtelä

1. jätkä

Oiva Luhtala

2. jätkä

Sylva Rossi

rouva Miemonen

Uljas Kandolin

1. työmies

Eero Viitanen

Sillankorvan isäntä

Kyösti Käyhkö

2. työmies

Martta Suonio

Sillankorvan emäntä

Usko Kantola

3. työmies

Kreditoimattomat näyttelijät

Mai-Brit Heljo

myyjätär

Mervi Jääskeläinen

tyttö

Tekijät

Hannu Leminen ohjaus

Risto Orko tuotanto

Ilmari Unho käsikirjoitus

Erkki Imberg kuvaus

Armas Laurinen leikkaus

Pentti Hämäläinen äänitys

Einar Englund musiikki

Oiva Hovi lavastus

Onni Timonen järjestäjä

Kreditoimattomat tekijät

Sirkka Rauanheimo

naamiointi

Eino Räisänen

studiopäällikkö

Jaakko Lepistö

kamera-assistentti

Jouko Savijärvi

äänitysassistentti

Tuotantotiedot

Alkuperäisteos:

Mika Waltari: Vieras mies tuli taloon. Porvoo: WSOY, 1937. (romaani)
Mika Waltari: Jälkinäytös. Jatko romaaniin Vieras mies tuli taloon. Porvoo: WSOY, 1937. (romaani)

Elokuvan nimet:

Vieras mies

virallinen nimi

Främlingen

ruotsinkielinen nimi

Stranger, The

englanninkielinen nimi

Étranger, L'

ranskankielinen käännösnimi

Fremde Mann, Der

saksankielinen nimi

Strzał na bagnach

puolankielinen nimi

Vieras mies tuli taloon

työnimi

Tuotanto:

Suomi-Filmi Oy

Valmistumisvuosi:

1957

Esitystiedot

Levittäjät:

Suomi-Filmi Oy

teatterilevitys

1957

Suomi-Filmi Oy

videolevitys

1990

VLMedia Oy

DVD-levitys

Suomen teatteriensi-ilta:

08.11.1957

Helsinki: Kaleva, Kino-Palatsi; Tampere: Kino-Palatsi

Teatterilevityskopioiden lukumäärä:

Muut esitykset:

10.11.1957

Scala, Kuopio

ensi-iltakierros

10.11.1957

Ritz, Vaasa

ensi-iltakierros

17.11.1957

Bio-Kuohu ja Rio, Oulu

ensi-iltakierros

20.11.1957

Kino-Palatsi, Turku

ensi-iltakierros

21.11.1957

Kino-Palatsi, Pori

ensi-iltakierros

22.12.1957

Jyväs-Kino, Jyväskylä

ensi-iltakierros

25.12.1957

Ritz, Lahti

ensi-iltakierros

Televisioesitykset:

26.12.1968

MTV2

Katsojamäärä:

350 000

19.11.1979

MTV1

Katsojamäärä:

1 698 000

13.04.1994

TV1

28.08.1999

TV2

17.07.2004

YLE TV2

09.04.2012

YLE TV1

17.04.2014

YLE TV1

05.06.2015

YLE TV1

07.04.2017

Yle TV1

13.03.2019

Yle TV1

Festivaaliosallistuminen:

1958

Karlovy Vary International Film Festival

Karlovy Vary, Tšekkoslovakia

Palkinnot:

Jussit 1958: paras miessivuosa: Aku Korhonen.

Ulkomaanmyynti:

Puola

Sisältöseloste

Metsäkulman emäntä Katriina Jönsson on vaikeuksissa: hänen miehensä Alfred Jönsson on alkoholisti, joka viinan puutteessa on valmis tyytymään "ootekolonkiin" ja joka juovuksissa käy väkivaltaiseksi; syytinkiläisenä oleva vanha isäntä Hermanni ei enää juuri pysty talon töihin. Emäntä on hakenut renkiä lehti-ilmoituksella: eräänä iltana taloon ilmestyy Aaltoseksi esittäytyvä mies, jonka emäntä palkkaa rengiksi huolimatta Alfredin äänekkäistä vastalauseista. Katriina selittää Aaltoselle tilanteen ja esittelee tälle talon työt. Alfred pyytää Aaltosta ostamaan viinaa kaupunkimatkallaan, mutta tämä kieltäytyy. Tilaisuuden tullen Alfred varastaa rahaa Aaltosen lompakosta liittyäkseen kortti- ja ryyppyseurueeseen. Tärvättyään rahat hän suostuu tietyömaalla syömään sontaa saadakseen ryypyn.

Poliisit ilmestyvät taloon tiedustelemaan työmaalta varastettua kivääriä. Syyllinen on Alfred, joka on piilottanut aseen tallinvintille ja tähtäilee sillä Aaltosta ja Katriinaa ikkunasta. Katriina on lukinnut huoneensa oven, mutta Alfred saa avaimen haltuunsa: kun mies yöllä yrittää Katriinan sänkyyn, nainen kieltää tätä koskemasta itseensä ja viettää loppuyön ulkona. Aaltonen valvoo myös ja ottaa Alfredilta avaimen pois. Seuraavana päivänä perunanistutuksessa Aaltonen kertoo olleensa kahdeksan vuotta tehtaassa työssä ja vihanneensa sitä. Hän paljastaa Katriinalle esiintyvänsä väärällä nimellä: hänellä on vaimo ja 7-vuotias lapsi, jotka hän kertoo jättäneensä ottaen mukaansa vain repun ja hatun.

Sunnuntaina Katriina ja Aaltonen tekevät yhteisen kävelyretken pitkin niittyjä ja vainioita. Aaltonen kertoo kestäneensä avioliittoaan lapsen tähden, kunnes paljastui että lapsen isä on toinen mies. Alfred näkee Katriinan ja Aaltosen käsi kädessä, hän käy vaimonsa kimppuun, mutta Aaltonen lyö hänet maahan. Alfred vannoo kostoa.

Katriina ja Aaltonen lähtevät syrjäiselle niitylle heinätöihin: rakkaus syttyy ja he viettävät yön yhdessä. Palatessaan taloon he saavat kuulla, että Alfred on murtanut Katriinan lipaston, ottanut rahat ja ryhtynyt juopottelemaan. Hermanni ja Aaltonen hakevat miehen väkisin pois ryyppyseurueesta. Hermanni, joka tuntee kuolemansa lähestyvän, antaa Aaltoselle hautajaisiinsa varaamansa rahat, jottei taloon tarvitsisi ottaa velkaa. Vanhuksen tila huononee ja hän joutuu vuoteenomaksi. Katriina käy kirkolla puhumassa nimismiehelle, että Alfred pitäisi saada hoitoon.

Alfred valmistaa haudan suolampeen. Hän seuraa Aaltosta metsään kiväärin kanssa ja ampuu tämän. Hermanni havahtuu sairasvuoteeltaan, saa naapuritalon kautta sanan nimismiehelle ja vaipuu tajuttomuuteen.

Alfred on kadonnut. Nimismies tutkii tappopaikkaa, löytää kirveestä ja talon hevosrattaista verta ja pyytää paikalle lääninrikosetsivän sekä jälkikoiran. Koira seuraa jälkiä suolammelle. Nimismies kuulustelee Katriinaa, epäilee naisen salaavan jotakin ja pidättää tämän. Katriina tunnustaa tappaneensa Alfredin ja upottaneensa ruumiin suolampeen, niin kuin jäljet osoittavat. Samaan aikaan tulee tieto Hermannin, avaintodistajan kuolemasta.

Oikeudenkäynnissä Katriina sanoo olevansa raskaana ja muuttaa kertomustaan: hän ei tappanut Alfredia, mutta tuntee olevansa syyllinen, koska sydämessään toivoi miehen kuolemaa. Aiemmalla tunnustuksellaan hän oli halunnut suojella Hermannia, jonka hän oli luullut surmanneen Alfredin. Alfredin ruumis on löytynyt ja ruumiinavauksessa hänen on todettu kuolleen vatsaan alhaaltapäin osuneeseen kiväärinluotiin. Takautumana nähdään Katriinan käsitys siitä mitä todella tapahtui: Alfred kuoli yrittäessään survoa veristä puseroa lampeen kiväärillä, joka laukesi vahingossa.

Katriina vapautetaan syytteestä. Hän palaa Metsäkulmalle aloittamaan uutta elämää.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Asiasanat:

ahkeruus
alkoholismi
aseet
ehtoollinen
emännät
filmatisointi
isännät
jumalanpalvelus
karjanhoito
kotieläimet
kuolema
käräjät
laiskuus
maatalous
maatilat
murha
nimismiehet
oikeudenkäynti
perheväkivalta
poliisit (ammatit)
rengit
romanssit (ihmissuhteet)
tappo
uskottomuus

Lehdistöarvio

Vieras mies sai arvostelijoilta lähes kauttaaltaan myönteisen vastaanoton. Leo Nordberg (Uusi Suomi 10.11.1957): "Ilmari Unhon laatima käsikirjoitus tuo Vieraan miehen tragedian esiin selvänä ja pääpiirteiltään moitteettomasti analysoituna kokonaisuutena, jossa kuitenkin ilmenee puutteellisuutena ajoittainen epäfilmaattisuus aiheen käsittelyssä. Elokuvan onni on, että sen ohjaajana esiintyy Hannu Lemisen kaltainen osaava ja ilmaisuvälineensä hyvin tunteva henkilö. Yhdessä kuvaajansa Erkki Imbergin kanssa Leminen onnistuneesti 'paikkaa' skenarioon jääneitä filmillisiä aukkoja notkistaen samalla juonimateriaalia juoksevampaan muotoon."

"[- -] tarinassa on kaksi vaihetta: hätäilemätön, mutta tiivis neljän ihmisen draama muuttuu elokuvan loppupuolelle päästäessä rytmiltään iskeväksi, asialliseksi käräjäpöytäkirjaksi", kiteytti Heikki Eteläpää (Ilta-Sanomat 12.11.1957) ja huomautti: "Harvassa elokuvassa meillä on saatu luoduksi näin ehjä ja juureva kosketus jokapäiväiseen työhön. Sitä työtä tehdään tosiaankin koko ajan ja sillä tavalla, että se tuntuu todelta - ei ole kysymys koristeellisista pikku askareista 'pääasian' lomassa, vaan oleellisesta osasta Metsäkulman talon arkista oloa [- -]."

Näyttelijöistä huomattiin erityisesti Rauni Ikäheimo, Aku Korhonen ja Kaarlo Halttunen. "Rauni Ikäheimolla on Katriinana keskeisin osa ja hänen suorituksensa myös painuu syvimmin mieleen", kirjoitti Olavi Henriksson (Maakansa 10.11.1957). Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 10.11.1957) arvioi roolisuorituksia: Aku Korhonen antaa "[- -] hienon näytteen siitä, miten tehokkaaksi kypsä viisas taiteilija saa atmosfäärin ympärilleen, jos hänelle annetaan oma rauha toteuttaa osansa omassa tyylissään ja rytmissään. [- -] Kaarlo Halttunen puolestaan löytää sadistiseksi käyneelle patologiselle alkoholistilleen runsain mitoin oikeaa ilmettä, rauhatonta hermoa ja myös sellaisia maireilevan vetoavia väläytyksiä, jotka kuuluvat tyypillisenä tautikuvaan".

Markku Tuuli (Katso 47/1979) totesi vuonna 1979 Vieraan miehen televisioesityksen yhteydessä: "Lemisen mahtipontiset, monesti liiankin alleviivaavat luontosymbolit tuntuvat nyt parikymmentä vuotta filmin valmistuksen jälkeen pelkästään nautittavilta, sillä elokuvaa on mahdoton ottaa turhan vakavasti. Niinpä kun Leminen kuvaa emännän sydämen romanttista sykintää vellovan suon pulputuksella tai siirtyy humalaisen isännän kuorsauksesta suoraan sikalaan, puhumattakaan uskomattomasta vertauksesta seksuaalisia toiveita hautovan emännän rinnastamisesta hautovaan kanaan, saa Vieras mies hämmästyttävää, parodisesti värittynyttä melodramaattista vetoa. Peltokuvien kukkiva luonto romantiikan herättäjänä, saunan hikiset tunnelmat seksuaalisten patoutumien kerääjinä ovat varmasti elokuvan tekoaikana tuntuneet alleviivaavilta, mutta nykyään filmiä katsoessa ei voi kuin tyytyväisenä myhäillä maalaisromantiikan ylitsepursuavasta käytöstä."

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Taustaa

Mika Waltarin WSOY:n pienoisromaanikilpailun voittanut Vieras mies tuli taloon filmattiin tuoreeltaan 1938, ohjaajana Wilho Ilmari ja tuotantoyhtiönä Suomen Filmiteollisuus. Kaksi vuosikymmentä romaanin ilmestymisen jälkeen Hannu Leminen ohjasi aiheesta uuden version Suomi-Filmille. Molemmissa versioissa otetaan huomioon myös romaanin jatko-osan, Jälkinäytöksen, oikeudenkäyntitapahtumat. Vanhaa isäntää esitti kummassakin elokuvassa Aku Korhonen. Tämä rooli, josta hänet palkittiin Jussi-patsaalla 1958, jäi silloin jo sairaan näyttelijän viimeiseksi valkokangastyöksi.

Nimismies Valkjärven osaan ajateltiin aluksi Veikko Sinisaloa, mutta roolin sai ensikertalainen Martti Kainulainen. Kaarlo Halttusen sijaisnäyttelijänä suolampikohtauksen lähikuvassa, missä lampeen upotetusta isännästä näkyy vain käsi, käytettiin sukeltajaa. Alkuteksteissä on lavastaja Oiva Hovista tehty erheellisesti (kuvanveistäjä) Mikko Hovi. Sama virhe toistui neljä vuotta myöhemmin saman yhtiön elokuvassa Pikku Pietarin piha. Esko Vettenrannan sukunimi on kirjoitettu W:llä.

Vieraassa miehessä on käytetty tunnelmallisten luontojaksojen yhteydessä otteita Hannu Lemisen vuonna 1954 ensi-iltansa saaneesta elokuvasta Morsiusseppele.

Vieras mies oli Hannu Lemisen 28. elokuva ja jäi hänen viimeisekseen. Lemisen suhteet Suomi-Filmin johtoon olivat kiristyneet jo aikaisemmin ja katkesivat tämän elokuvan jälkeen kokonaan. Lähtöä joudutti Vieraan miehen heikoksi jäänyt yleisömenestys. Lemisen seuraavaksi ohjaustyöksi aiotun, Erkki Koivusalon käsikirjoitukseen pohjautuvan elokuvan, jonka työnimenä oli "Mies, joka katosi", valmistelut jäivät kesken. Aiheen toteutti Toivo Särkkä Suomen Filmiteollisuudessa seuraavana vuonna nimellä Kovaa peliä Pohjolassa. Leminen itse siirtyi vastaperustetun Mainos-Television palvelukseen.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Tarkastus- ja tekniset tiedot

Tarkastustiedot

Tarkastuselin:

VET

Tunnistenumero:

7403

Päätöspäivä:

05.11.1957

Formaatti:

35 mm

Pituus:

2870 m

Kesto:

105 min

Veroluokka:

Ikäraja:

K16

Tarkastamolaji:

Näytelmä 1

Osalukumäärä:

Tunnistenumero:

T-07403

Päätöspäivä:

04.06.1990

Formaatti:

video

Pituus:

2870 m

Kesto:

100'43"

Ikäraja:

K16

Tarkastamolaji:

Näytelmä 1

Tarkastuttajat:

Suomi-Filmi Oy

Tekniset tiedot

Värillisyys:

Ääni:

ääni

Äänijärjestelmä:

Aga-Baltic

Kuvasuhde:

1,37:1

Kesto:

105 min

Pituus:

2870 m