Lomalla (2000)
Sisältöseloste
Kultasepänliikkeen myyjä esittelee korujaan salkkumiehelle, kun naamioitu ryöstäjä, Jussi, astuu sisään ja uhkaa aseellaan. Salkkumies lähtee liikkeestä korut mukanaan ja kuulee takaansa laukauksia. Pakoautoa kuljettava pomo ottaa salkkumiehen ja verta vuotavan Jussin kyytiin. Korut annetaan virolaiselle Siirille kaupungin teollisuusalueen autotallissa. Siiri ottaa mukaansa Jussin viedäkseen hänet lääkäriveljensä hoidettavaksi Porvooseen, missä koko joukon on määrä jälleen tavata. Matkalla Jussi ja Siiri suutelevat; Jussi on vain näytellyt haavoittunutta, mutta Jussin pistäytyessä baarissa Siiri karkaa saalis mukanaan. Jussi kuulee televisiouutisista, että poliisi on ampunut tulitaistelussa kaksi muuta ryöstäjää.
12 vuotta myöhemmin Jussi toimii hammaslääkärinä. Jussi, hänen vaimonsa Lena ja heidän kaksi poikaansa matkustavat lomalle Mallorcalle; molempia poikia kutsutaan Teroksi. Hotellissa Jussi tunnistaa kerrossiivoojan Siiriksi. Lompakon unohdukseen vedoten hän palaa pihalta takaisin huoneeseen ja yrittää saada Siiriltä tiedon ryöstösaaliista. Siiri sanoo, ettei sitä enää ole. He tapaavat läheisessä huvilassa, Siiri esittelee Jussille 11-vuotiaan tyttärensä Jennyn ja pyytää miestä tulemaan uudestaan seuraavana iltana.
Lena istuu hotellin ravintolassa, kun sen tarjoilija-kokki Samuli hakee häntä tanssimaan. Lena lähtee Samulin matkaan, kun tämä lupaa näyttää hänelle paikkoja ja jättää Jussin rannalle poikien kanssa sukeltelemaan. Maaseutukahvilan luona Samuli rikkoo Lenan nähden autostaan takaikkunan, ilmoittaa automurrosta poliisille, ja kehuu vakuutuksiensa olevan kunnossa.
Illalla Jussi ja Lena riitelevät, joutuvat käsikähmään ja tipahtavat uima-altaaseen. Lena menee hotelliin ja Jussi käy tapaamassa Siiriä, joka antaa ymmärtää Jussin olevan Jennyn isä.
Seuraavana päivänä Jussi tapaa Siirin hotellihuoneessaan, kun Lena lähtee poikien kanssa ulos. Siiri jatkaa selittelyään, mikä suututtaa Jussin. Rauhoituttuaan Jussi pyytää Siiriä Suomeen, mutta tämä on epäuskoinen. Kun Jussi sanoo tekevänsä vaikka mitä Siirin talousongelmien ratkaisemiseksi, tämä ehdottaa jalokiviryöstöä. Siiri piiloutuu sängyn alle, kun Lena käy hakemassa tavaroitaan ja sanoo lähtevänsä Samulin kanssa veneilemään. Illalla Jussi näkee kuinka Samuli ja Lena suutelevat rannalla. Lena huomaa Jussin, jättää Samulin, mutta hotellissa aviopari pitää loppuyön mykkäkoulua.
Siiri esittelee Jussille ryöstösuunnitelmansa. Jussi, Lena ja lapset lähtevät laivaristeilylle: satamaan saavuttuaan Jussi irrottautuu joukosta, naamioituu ravintolan vessassa ja ryöstää paikallisen jalokiviliikkeen suunnitelman mukaan. Hän vaihtaa vaatteet, piilottaa saaliin turistilaivan vessaan ja palaa perheensä luokse sovittuun aikaan. Myöhemmin Jussi antaa saaliin pussissa Siirille, joka sanoo vievänsä korut läheisellä saarella asuvalle ranskalaiselle ostajalle. Saarella Jussi seuraa Siiriä, mutta kadottaa tämän. Siiri vie veneen ja jättää Jussin saareen.
Lena tapaa Samulin ja jättää vaisut jäähyväiset. Jussi käy Siirin asunnolla ja huomaa sen tyhjäksi. Rantaravintolassa Jussi näkee Jennyn: tämä osoittautuu ruotsalaiseksi lapseksi, jonka kaitsijana Siiri oli toiminut. Jussi nauraa katketakseen lapsen äidin valitukselle lapsenvahdin katoamisesta, sillä ryöstösaalis on edelleen hänellä, minkä Siiri huomaa lentokentällä yrittäessään paeta.
Viimeisenä lomailtana Lena tilittää Jussille heidän huonoa parisuhdettaan ja ehdottaa eroa. Jussi rauhoittaa Lenan ottamalla tämän syliinsä. Lentokentällä Siiri näkee Jussin ja sanoo, että he ovat samanlaisia, pyytää Jussia mukaansa, mutta tämä sanoo menevänsä kotiin.
Kotona Lena pakkaa laukkunsa ja jättää Jussin ja lapset. Jussi eroaa työstään, hankkii uuden ja hienon purjeveneen. Lena löytää kotoa Jussin ja lasten romanttisen viestin ja kiirehtii taksilla satamaan. Pari sopii riitansa laiturilla.
Vuonna 2003 perhe lomailee Santo Domingossa. Jussi, Lena ja pojat istuvat katukahvilassa, jossa tarjoilijana työskentelee - Siiri.
- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Lehdistöarvio
Reijo Noukan (Aamulehti 1.12.2000) mielestä "Venla Mäkelän käsikirjoitus tarjoaa aitoa naisnäkökulmaa Aleksi Mäkelän maskuliiniseen maailmankuvaan. Outi Mäenpää on mainio motkottava äiti, joka luulee Mallorcan lomasta tulevan onnellisen perheloman, mutta joutuukin yllättäen vieraan miehen viettelemäksi. Aviomies Jussi heiluu Siirin kanssa, mutta hän yrittää kyllä myös olla poikansa huolehtiva isä. Lomalla-elokuvan viehätys on sen viitteellisyydessä ja siinä, ettei katsojakaan tiedä, puhuuko Siiri totta. Tarina jättää aukkoja kerrontaan ja porsaanreikiä sen logiikkaan, mikä on kaksiteräinen miekka. Toisaalta tarina luottaa katsojan kuvittelukykyyn, toisaalta uskottavuus jää ilmaan."
Tapani Maskulan (Turun Sanomat 2.12.2000) mukaan "Aleksi Mäkelä haluaisi varmaan olla Suomen jenkkimäisin ohjaaja, mutta onnistuminen antaa yhä odottaa itseään. Vaikka hänen elokuvansa perustuvatkin pelkille kliseille, niillekin pitäisi osoittaa jokin selkeä suunta ja määrätty merkitys. [- -] Turhia selittelyjä karttava asetelma on toki tuttu lukuisista film noirin pikkuklassikoista (Elämän ja kuoleman leikki, Arpi), mutta ilmaisu tempaa mukaansa ja virittää kutkuttavia toiveita tiukasti rytmitetystä rikosjutusta. Johdannon jälkeen Lomalla haaskaa kaikki panoksensa harakoille. Arvessakin (1948) gangsteri kyllä naamioituu hammaslääkäriksi (yhteensattuma?), mutta säilyttää loppuun asti rikollisen luonteensa. Mäkelä sen sijaan uskottelee näin rajun tyypin talttuvan kotihiireksi ja sietävän mukisematta pikkuporvarilllisen ydinperheen kahleet. [- -] Lomalla on surkea ohilyönti, todistaen vain miten heppoisilla eväillä meillä filmit yhä kelpuutetaan tuotantoon."
Tero Vainion (Kaleva 3.12.2000) mielestä "Lomalla yrittää olla samalla kertaa paitsi veijaritarina myös arjenmakuinen avioliittokuvaus, mutta näin heiveröisen käsikirjoituksen ja ohjauksen turvin yhtälö on mahdoton. Tavallisen puhekielen jäljittely ja yritykset oikeiden luonnekuvien hahmottamiseen (tämä epäkiitollinen tehtävä jää lähes kokonaan Outi Mäenpään harteille) eivät ilman ohjaajan tyylillistä kokonaisnäkemystä aiheuta tuota kuuluisaa realismin illuusiota, vain väkinäisyyttä. Kohtaukset seuraavat jäsentymättömästi toisiaan, ja siellä täällä dramaturgiset aksentit seisovat kuin päivänvarjo drinkissä. Punaisen langan puuttuessa Lomalla herää henkiin vain hetkittäin, ja sitten ollaan taas jossain muualla. [- -] Kaikin puolin vähäpätöisen, kansallisia ennakkoluuloja pönkittävän (virolaiset huijaavat jne.) elokuvan ankkurina toimii Samuli Edelmannin pienehkö sivuosa, miehessä kun yksinkertaisesti on sitä niin sanottua fotogeneettisyyttä."
Pertti Lumirae (Demari 1.12.2000) vertaili moneen suuntaan: "Häjyihin verrattuna Lomalla (2000) on ilmiselvä pettymys. Venla Mäkelän kirjoittama filmi polkee kovin tuttuja latuja ja elokuvan viihtellinen laskelmallisuus on käsinkosketeltavaa. Verrattakoon vaikka Risto Jarvan elokuvaa Loma ja Aleksi Mäkelän Lomalla-filmiä toisiinsa: edellinen vetää kaikilla tavoin pidemmän korren esimerkkinä vaikka siitä, kuinka viihde voi olla viihdyttävää."
- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Asiasanat
|