Sokkotanssi (1998)
Sisältöseloste
Kouluikäinen Jontti viettää kesälomaa saaristossa vanhempiensa kanssa. Hänestä on mukavaa vakoilla isäänsä, kun tämä tekee omia asioitaan. Hän näkee isän ja äidin rakastelevan veneessä.
Seuraavana keväänä Jontti on mustasukkainen vastasyntyneelle siskolleen Vienolle. Jontti saa ikäistänsä seuraa, kun samaan taloon muuttaa Länki äitinsä kanssa. Jontti käy isänsä kanssa radioliikkeessä. Hän seuraa naapuritalon tyttöä, Eijaa, ja pääsee tämän kotiin jätepaperin keruun varjolla. Eijan äiti jättää tytölle elokuvarahaa. Jonttikin menee elokuviin ja näkee siellä isänsä Ripan, jonka olkapäähän radioliikkeen myyjä Inkun nojailee.
Jontti yrittää päästä isänsä kyytiin, mutta tämä lahjoo pojan pois, sillä hänellä on tapaaminen Inkun kanssa. Jontti menee Inkun asuntoon ja kutsuu isäänsä, joka karkaa ulos ikkunasta. Pakoa seurannut Jontti esittäytyy Inkulle.
Koulussa Länki saa jälki-istuntoa. Opettaja määrää hänet pesemään voimistelusalin lattian hammasharjalla ja menee itse suihkuun. Pojat ovat laittaneet shampoopulloon karvanpoistoainetta ja vaahdotuksen jälkeen Länki katkaisee veden. Opettajasta tulee kalju.
Pojat viettävät vapaa-aikaansa hylätyssä talossa, kunnes opettaja ilmestyy paikalle ja sanoo ilmoittaneensa talon omistajille luvattomista vuokralaisista. Pojat etsiytyvät hylättyyn laivaan, jossa asuu Himanen, entinen merimies.
Länki varastaa rakennustyömaalta dynamiittia ja yrittää räjäyttää opettajan, mutta panos räjähtääkin Längen käsissä: tämä loukkaantuu vakavasti, menettää jalkateränsä ja lopettaa koulunkäynnin. Ripan seurustelu Inkun kanssa on kantautunut vaimon korviin ja polkupyöräonnettomuuden vuoksi sairaalaan joutunut Ripa saa kuulla kunniansa. Jontti kertoo, että Ripa ei kuitenkaan lopettanut Inkun luona käymistä.
Kaupunkiin saapuu kiertävä parturi, ”hiusterapeutti” Ilmari Lätti, joka pitää pakettiautossaan vastaanottoa kylän naisille. Jontti seuraa salaa auton tapahtumia ja antaa Inkulle Lätin alennuskupongin. Ripa yllättää Inkun Lätin luona ja vie tämän mukanaan, vaikka kampaus on kesken. Ripan vaimo näkee tapahtuman ikkunasta.
Ripa muuttaa kotoaan. Jontti seuraa, kuinka isä lähtee tavaroineen Inkun luokse Kokkolaan.
Vapun Jontti, Länki ja Pikkis viettävät yhdessä. Pikkis on varastanut isältään viinaa ja pojat harjoittelevat tupakanpolttoa ja juomista. Humalaiset pojat riitaantuvat: Länki polttaa kostoksi Pikkiksen moottoripyörän. Äiti huomaa juopottelun ja antaa Jontille viikon kotiarestia. Jontti karkaa kotoaan ja hyppää salaa kaupungista lähtevän Lätin kyytiin. Lätti huomaa salamatkustajan. Äiti tekee ilmoituksen katoamisesta poliisille.
Länki yrittää saada väärennetyillä papinkirjoilla ja Himasen suosituksella pestiä laivalle, mutta kapteeni nauraa hänet ulos. Länki uhkaa Himasta pistoolilla, mutta tämä ottaa aseen pois ja heittää sen mereen. Pistooli jää kuitenkin tukkilautalle. Längen yrittäessä tavoittaa sitä hän liukastuu ja hukkuu lautan alle.
Poliisit tutkivat Lätin auton, löytävät sieltä Jontin ja tuovat pojan isän työmaalle kartanoon. Jontti yllättää isänsä ja Inkun alastomina ja sanoo tulleensa hakemaan isänsä takaisin kotiin. Isä suuttuu ja lyö Jonttia, joka karkaa paikalta, vaikka isä yrittää saada häntä palaamaan.
Jontti palaa kotikaupunkiinsa ja tapaa Eijan, jonka kanssa menee elokuviin. Jontin äiti hakee karkulaisen kesken näytöksen. Jontti kertoo, että Längen takki löytyi rannasta. Opettajan mielestä Jumalan tahto oli toteutunut.
Jontti kertoo, että isä oli tullut kesällä käymään, mutta äiti ei päästänyt häntä kesämökille. Isä oli sen jälkeen katkaissut jalkansa ja rakastunut sairaanhoitajaan, jonka kanssa oli mennyt Espanjassa naimisiin. Kesälomalla Jontti muistelee Länkeä kirjoittaessaan Eijalle rakkauskirjettä.
- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Lehdistöarvio
Antti Lindqvist (TV-maailma 5/1999) luonnehti elokuvaa myönteisesti: "Ennenkin lapsuuden pihamailla kameraa kuljetellut Matti Ijäs näyttää taas kerran taituruutensa psykologisen tragikomedian tekijänä. Sokkotanssi on 1960-luvun alkuvuosiin sijoittuva, koskettavan kaihoisa kuvaus kahden noin yhdeksänvuotiaan pojanklopin ystävyydestä ja erilaisuudesta maailman suurten salaisuuksien äärellä. [--] Sokkotanssi ei valloita melko tavallisella tarinallaan, vaan pienillä, elämää suuremmilla yksityiskohdillaan, joissa ilot ja surut ovat läsnä yhtäaikaa. Ijäksen luoma todellisuus on loppujen lopuksi melko julma, kun joka kulman takana vaanii kuolema tai vähintäänkin kepponen. [--] Asetelmissa on oman kokemuksen tuntua, samantapaista eletyn oloa kuin François Truffaut'n klassikossa 400 kepposta."
Jarmo Valkola (Keskisuomalainen 12.3.1999) arvioi elokuvan eri elementtejä: Sokkotanssin kerronnallinen viehätys pohjautuu Ijäksen kykyyn muunnella erilaisia elementtejä keskenään. Tapakomediallisen kokonaisnäkemyksen kautta luonnehditaan henkilöiden välisiä dramaattisia kytkentöjä. Asetelmat ovat selkeitä niin kuvauksellisen tekniikan, henkilökuvien kuin miljöönkäytönkin suhteen. Sokkotanssi on puhtaan estetiikan sävyttämää kerrontaa. Ijäksen kuvasommittelu havainnollistaa hänen ihmisyyttä kunnioittavaa tematiikkaansa. Tilanteiden jatkuvuus nousee vaistomaisesta tarkkailusta tilallisten ja ajallisten elementtien suhteen. Tässä suhteessa Sokkotanssi on erinomaisen aito ja kohteensa tavoittava luomus, kuluvan elokuvakevään todellinen helmi."
Hannu Massisen (Etelä-Suomen Sanomat 9.11.1999) mielestä "Sokkotanssi on viisaasti ja väkevästi ohjattu tragedia, johon Ijäksen tyyliin sopii myös ironisia ja koomisia aineksia. Filmin kohtaukset ovat keskittyneitä ja koskettavia. Vaivattomuus, jolla Ijäs on tunkeutunut avioeroon ja lapsia ympäröivään risaiseen maailmaan, huokuu otoksista. Ijäs tuntuu löytäneen persoonallisen tien poikien ajatusmaailmaan ja tapahtumiin. [- -] Kari Sohlbergin erinomaisen kuvauksen myötä filmistä kasvaa elämänmakuinen ja kaikessa karheudessaan hienosti tehty ja ajateltu teos, joka kestää myös kansainvälisen vertailun."
Raimo Turunen (Karjalainen 5.5.1999) löysi myös kotoisia vertauskohtia: "Sokkotanssi on jälleen erinomaista ajankuvaa Suomen lähihistoriasta, joka on kiintoisaa antia myös mm. Markku Pölösen elokuvissa. Se on uuden suomalaisen elokuvan vahvoja puolia, johon on satsattu ja joka hallitaan. Ja nimenomaan ajankuvassa välittyy maan ja alueen erityispiirteet ja kulttuuri, jotka tällä hetkellä esim. Euroopassa kiinnostavat. Matti Ijäs kääntää ajalle tyypilliset näkymät ja tapahtumaympäristöt osaksi elokuvan sisältöä ja tarinaa niin etteivät ne jää pelkäksi itsetarkoitukseksi tai rekvisiitaksi. [- -] Elokuvan aiheen kannalta katkerimman ja kirpaisevimman roolin tekee Sulevi Peltola kansakoulun opettajana, joka edustaa pojille esivaltaa sekä ylempiä tavoitteita ja ideaaleja."
Tapani Maskula (Turun Sanomat 12.3.1999) tunnusti elokuvan ansiot: "Sokkotanssin tragikoominen ironia on intiimin puhuttelevaa. Kovien arvojen ankeiden olosuhteiden vastapainoksi Matti Ijäs kuuluttaa yhteisvastuuta ja sydämellisyyttä ihmisten asenteisiin. Televisiosta tuttujen lyhytfilmiensä hiomalla tekniikalla hän hallitsee hienosti katkelmallisen rakenteen siirtyen joustavasti karusta keittiörealismista elämän järjettömyyttä tyylikkäästi kärjistäviin sattumuksiin. Lievä asetelmallisuus tosin verottaa isolla valkokankaalla joidenkin otosten visuaalista sommittelua, aikuismaiset repliikit kuulostavat joskus pikkuvanhoilta poikien suussa ja jotkut taustaroolit jäävät irrallisiksi karikatyyreiksi. Aiheensa oikein mitoittanut Sokkotanssi on silti kaunis ja hauska elokuva vailla teennäisen mielistelyn makua."
Tarmo Poussulta (Ilta-Sanomat 12.3.1999) tulivat kriittisimmät kommentit: "Nuorten päähenkilöidensä kanssa Ijäs ei onnistu yhtä hyvin. Jonttia esittävän Walter Gröhnin puhuttavaksi hän on kirjoittanut kaunokirjallisia ja lapsen suussa teennäisiltä maistuvia monologeja. Hän saa myös yllättävän vähän irti poikien ystävyydestä, jonka pitäisi olla elokuvan keskeisin juonne."
- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Asiasanat
|
|