Menneisyyden varjo (1946)

Tekniset tiedot

Värillisyys:	mv
Ääni:	ääni	Äänijärjestelmä:	Aga-Baltic
Kesto:	95 min	Kuvasuhde:	normaali
Laboratorio:	Suomen Filmiteollisuus SF Oy

Musiikki

1. Tanssimusiikki 1
Säv. Harry Bergström
Es. "ravintolaorkesteri" (playback), 1' 50".

2. Tanssimusiikki 2
Säv. Harry Bergström
Es. "ravintolaorkesteri" (playback), 1' 25".

3. Lenan ja Rainerin rakkauden teema
Säv. Harry Bergström
1) Orkesteri (off), 1' 30".
2) Orkesteri (off, radio), 2' 40".

4. Kihlajaisvalssi
Säv. Harry Bergström
1) Orkesteri (off, levysoitin), kahteen kertaan, yht. 6' 40".
2) Orkesteri (off), 0' 20".

5. Hautajaiset ja häät
Säv. Harry Bergström
Orkesteri ja urut (off), 1' 45".

6. Rytmimusiikki
Säv. Harry Bergström
Orkesteri (off, radio), 0' 15".

Huomautuksia:
Tanssimusiikin (nro 1 ja 2) aikana "ravintolayleisö" tanssii. Kihlajaisvalssin aikana tanssivat "kihlajaisvieraat".

Tauno Palo viheltää (100 %) moneen otteeseen, sekä laulaa (100 %), wienervalssin sävelellä, "viiniä, viiniä, viiniä vain", 0' 05".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.

Huomautukset

Menneisyyden varjo, Ville Salmisen kolmas ohjaustyö, perustui toimittaja Esko Miettisen alkuperäisaiheeseen, josta ohjaaja muokkasi kuvauskäsikirjoituksen. Helsingin Sanomien (3.4.1946) mukaan "Alkuperäisessä käsikirjoituksessa kuuluu pääteema olleen selvempi, mutta nytkin, kuten tavallisesti kotimaisia elokuvia tehtäessä, on kiireellä ja hutiloinnilla käsikirjoitusta 'kansanomaistamalla' tehty pahoja." Miettinen oli vapaa toimittaja, joka 1947 muutti Hollywoodiin, missä toimi mm. kymmenkunta vuotta Kinolehden kirjeenvaihtajana.

Menneisyyden varjon tuotti vuonna 1938 perustettu Oy Valio-Filmi Ab, jonka toimitusjohtajaksi ja osakkaaksi oli vuonna 1945 tullut Suomi-Filmin vuosien 1939 - 1945 laboratoriopäällikkö Åke Leppä (1904 - 1955). Ennen Suomi-Filmiin tuloaan Leppä oli työskennellyt pitkään yhdysvaltalaisen Paramount-yhtiön laboratoriossa Pariisissa. Menneisyyden varjo jäi Valio-Filmin ainoaksi omatuotannoksi, ja vuodesta 1945 alkaen yhtiö toi maahan lähinnä ranskalaisia elokuvia. Vuonna 1949 yhtiö siirtyi merikapteeni Lars Nilssonin omistukseen. Ville Salminen puolestaan sai kesällä 1947 kiinnityksen Suomen Filmiteollisuuden ohjaajaksi.

Elokuvan yleisömenestys jäi Helsingissä teatteriesityskertojen mukaan laskien heikoksi, mutta oli maakuntakaupungeissa lähes vuoden keskitasoa.

Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kokoelmissa ei ole elokuvan käsikirjoitusta, ainoastaan viisisivuinen suomenkielinen ja nelisivuinen ruotsinkielinen synopsis sekä suomen- ja ruotsinkielinen dialogilista.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.