Nuoruus vauhdissa (1961)

Sisältöseloste

Lasse loikoilee lukien nurmikolla ja tulee samalla luoneeksi uuden iskelmän. Hän tapaa naapurin Lailan ja pyytää tyttöä keittämään itselleen siskonmakkarasoppaa. Anjukka Reinonen ilmestyy autokorjaamolle tapaamaan Lassen veljeä Ramia ja kutsuu tämän illalla ajelulle avoautossaan. Lasse ja Laila saavat aterialle vieraakseen balettimestari Arvidyn. Myös Rami palaa työstä ja käy pöytään.

Anjukan isä, johtaja Reinonen kehittelee uusia mainosideoita ohjaajansa kanssa. He vierailevat rouva Hilkkalan muotisalongissa, jossa Laila työskentelee. Salaa veljeltään Lasse esiintyy tanssilavalla Erkki Ertaman orkesterin laulusolistina. Asia paljastuu, kun Anjukka ajaa Ramin seurassa paikalle. Tyttö ehdottaa Lasselle sopimusta televisiomainoksessa. Myös Laila pääsee esittämään oman laulunumeron samassa ohjelmassa; salongissa työskentelevä Sandra kutsuu mukaan entisen kumppaninsa Arvidyn. Rami puolestaan haaveilee osanotosta moottoripyöräkilpailuihin: Anjukka yrittää saada isänsä ostamaan Ramille uuden pyörän. Laila on rakastunut Ramiin ja seuraa surullisena pojan ja Anjukan seurustelua; hänen toivonsa herää, kun Rami kutsuu hänet kanssaan elokuviin. Pian Rami saa uuden moottoripyörän Anjukan isän lahjoituksena.

Reimax-TV-mainoksen ohjelma alkaa Anjukan kuuluttamana. Ensin Sandra ja Arvidy esittävät sketsin, sitten Lasse laulaa oman iskelmänsä ja Laila tulkitsee Tulipunaruusut: molemmat huomataan seuraavan päivän lehdissä nousevina tähtinä. Anjukka alkaa osoittaa mielenkiintoa Lassea kohtaan, Rami vapautuu kokonaan Lailan seuraan. Arvidy puolestaan vie Sandran ajelulle vanhalla autollaan ja johtaja Reinonen ryhtyy seurustelemaan rouva Hilkkalan kanssa.

Kaikki kokoontuvat Ruissalon ajoihin, jotka Reinonen televisioi. Rami osallistuu kilpailuun uudella pyörällään ja voittaa sen. Reinonen järjestää juhlat, joissa hän yrittää kihlata Ramia ja Anjukkaa, mutta tyttö haluaa Lassen ja Rami Lailan. Kaikki parit saavat toisensa. Lasse laulaa lopuksi iskelmänsä, kaikki yhtyvät tanssiin.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Lehdistöarvio

Yrjö Kemppi (Ilta-Sanomat 18.2.1961) kiitti elokuvan ohjausta, kuvausta, näyttelijäntyötä ja värienkäyttöä. "Nuoruus vauhdissa on värielokuva ja sellaisena paras meillä tähän mennessä valmistettu. Sovcolor esittäytyy harvinaisen vivahteikkaana, pehmeäsävyisenä ja värit oikein toistavana. Punaista ja vihreää tuskin pystytäänkään kauniimmin saamaan esiin. Reijo Lås'in ja Yrjö Aaltosen kamerat ovat tallettaneet tuoreutta ja valppaasti liikkuvaa kuvaa."

Myös Hufvudstadsbladetin G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 19.2.1961) pani merkille onnistuneen värikuvauksen, mutta totesi lakonisesti: "Mycket mer kan inte noteras på pluskontot."

Useilta päivälehtikriitikoilta Nuoruus vauhdissa sai tylyn vastaanoton. Heikki Eteläpään (Uusi Suomi 19.2.1961) mielestä elokuva oli "heppoinen, löyhänlainen ja huumorista jokseenkin vapaa huvinäytelmän tekele". [- -]. "Mehu ja aromi puuttuu tyystin, repliikit ovat sellaisia, ettei niihin millään lahjoilla voi sanottavasti saada ns. elämää. [- -]. Heikon käsikirjoituksen kanssa painiskellessaan on osaava Vaala turvautunut viisaana miehenä vauhtiin [- -]. Tilanteet vaihtelevat tosiaankin hyvin eloisasti, ja päätösnumerona olevaan Ruissalon ajojen kuvaukseen on saatu mukavanlaisesti sekä menon ripeyttä että jännitystäkin."

Risto Hannula (Ylioppilaslehti 3.3.1961) kirjoitti: "Laulu- ja tanssikohtausten soveltaminen 'juonen' puitteisiin tapahtuu kautta linjan avuttomasti. Tanssien koreografian kömpelyys ei ole aivan vailla vertoja - lavastusten tökeryys on varteenotettava kilpailija. Vilpitön osanottoni Rami Sarmastolle, joka joutuu debytoimaan näin kauheissa puitteissa: nekään eivät estä häntä osaltaan muistuttamasta siitä, ettei kotimaisen elokuvan 'kriisi' ainakaan näyttelijöistä johdu."

Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 19.2.1961) totesi elokuvan musiikista: "Lasse Liemolalla ja luontevan sympaattisella Laila Kinnusella on omalla iskelmäalallaan ihailijoita riittämiin, mutta tällä kertaa suurin osa lauluista on mielestäni kovin keskinkertaista - vain vauhtilaulu ja muutama vanha melodia ovat iloksi korvalle."

I. L-s (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 20.2.1961) ei pitänyt sen paremmin elokuvan iskelmistä kuin iskelmälaulajien näyttelemisestäkään, mutta löysi siitä sentään jotakin hyvää: "Jos katsoja pystyisi tukkimaan korvansa olisi elokuva hauska. Senni Niemisen sydämellinen viattomuus, Rami Sarmaston kesäisellä maantiellä viilettävä moottoripyörä ja punainen pusero sekä viisaasti valitut väriyhdistelmät puvuissa ja sisustuksissa tekevät elokuvasta miellyttävää katseltavaa."

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.