Varjoja paratiisissa (1986)
Sisältöseloste
Nikander on entinen teurastaja ja nykyinen roskakuski suuressa jätehuoltofirmassa. Hänen vanhempi työtoverinsa suunnittelee oman yhtiön perustamista ja pyytää Nikanderia työnjohtajaksi. Kotimatkalla Nikander poikkeaa valintamyymälään, jonka kassalla työskentelevä Ilona huomaa hänen loukanneen kätensä ja laittaa siihen siteen.
Nikander lupaa lähteä työtoverinsa yritykseen, jonka mainoslauseeksi tulee "luotettavaa jätehuoltopalvelua vuodesta 1986", mutta tämä saa sairauskohtauksen kesken työvuoron ja kuolee. Illalla Nikander juopottelee ja rähinöi ravintolassa. Putkassa hän tutustuu työttömään Melartiniin, jota hän auttaa saamaan töitä roskakuskina.
Työkierroksella Nikander kohtaa Ilonan ja pyytää häntä ulos. Kun hän vie naisen bingoon, tämä sanoo: "En usko, että tulee onnistumaan". Kotona Nikander pyyhkäisee valmistelemansa juhlakattauksen lattialle.
Koeajalla oleva Ilona irtisanotaan, kun myymälänhoitajan oma tytär tarvitsee töitä. Lähtiessään Ilona nappaa mukaansa kassalippaan. Hän pyytää Nikanderia poistumaan kanssaan kaupungista. Tämä käy lainaamassa Melartinilta rahaa ja siistin paidan ja ajaa merenrantakaupunkiin. "En minä halua kenestäkään mitään. Minä olen Nikander", mies vastaa kun Ilona kysyy illallisella mitä hän haluaa. Kumpikin nukkuu omassa hotellihuoneessaan.
Aamulla Nikander auttaa avaamaan kassalippaan, jonka Ilona sanoo vieneensä vain kostoksi. Hän joutuu poliisikuulusteluun mutta pääsee pois, kun Nikander onnistuu salaa palauttamaan rahat.
Nikander ei löydä Ilonaa, joka on lähtenyt asunnostaan ilmoittamatta olinpaikkaansa, mutta vietettyään yön ulkona nainen tulee Nikanderin luokse ja jää asumaan.
Ilona saa työtä vaatekaupasta, mutta ei pääse Nikanderin kanssa sisään hienoon ravintolaan. Esimies huomauttaa Ilonalle, ettei Nikanderin pitäisi käydä katsomassa häntä liikkeessä. Melartin ja hänen vaimonsa kutsuvat pariskunnan ulos, mutta Ilona ei saavu paikalle. Hän muuttaa pois Nikanderin luota.
Ilona puolustaa Nikanderia ystävättärelleen mutta sanoo, että nyt on liian myöhäistä. Nikander pyytää Ilonaa turhaan mukaansa tapaamaan mielisairaalassa olevaa sisartaan. Ilona viettää esimiehensä kanssa iltaa samassa ravintolassa, johon ei päässyt Nikanderin kanssa sisään, mutta lähtee kesken illan etsimään Nikanderia. Tämä joutuu baarista palatessaan pahoinpidellyksi ja päätyy tajuttomana sairaalaan.
Melartin käy tapaamassa Nikanderia ja kysyy, onko hän soittanut Ilonalle. Nikander lähtee sairaalasta kesken tutkimusten ja menee vaatekauppaan hakemaan Ilonaa. "Taidat olla oikeassa", nainen sanoo, kun mies väittää, ettei tämä selviä yksin. Melartin saattaa pariskunnan Tallinnan laivaan häämatkalle.
- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Lehdistöarvio
"Varjoja Paratiisissa on täsmälleen ja vain sitä mitä se mainoksissaan lupaa", kirjoitti Matti Apunen (Aamulehti 18.10.1986): "roskakuskin ja Valintatalon kassan rakkaustarina. Siinä sen voima. [- -] Varjoja paratiisissa on ehkä juuri siksi onnistunut elokuva, että siinä kaurismäkeläinen perusdilemma, avoin romantiikka ja ironia on löytänyt sopusuhtaisen ratkaisun. Varjoja paratiisissa on Akin rohkein elokuva, joka lupaa tulevaisuudelta paljon."
Helena Ylänen (Helsingin Sanomat 18.10.1986) nimesi elokuvan mestariteokseksi: "Varjoja paratiisissa on mestarillinen siksi, että Kaurismäki on onnistunut kirjoittamaan tarinan, jonka tapahtumat vastaavat hänen teemojaan, hänen omaa etsintäänsä. Hän on edennyt abstraktista elettyyn, tehnyt moraalistaan tarinan. [- -] Samalla tavalla kuin Aki Kaurismäki on onnistunut muuttamaan ajatuksensa lihaksi, hän on myös sulattanut yhteiskunnallisen ja esteettisen näkemyksensä luontevammin eheäksi osaksi tarinan kertomista."
Hannu-Pekka Wettenhovi (Etelä-Saimaa 20.11.1986) moitti elokuvaa Helsinkikeskeiseksi ja älylliseksi: "Tapahtumat ja niiden kuvitus ovat kovin keinotekoisia. Teennäisyys iskee vastaan lähes joka kohtauksessa. Elämä tuntuu kaikonneen tästä filmistä. Se kuvaa rakkautta lähes siihen tyyliin kuin se olisi mahdollista filosofin mielestä kahden puupökkelön välillä. Kaikki toimii hyvin teoriassa aivoissa ajateltuina tapahtumina, mutta todellisuus on kaukana tästä elokuvasta."
Antero Laiho (Turun Päivälehti 29.10.1986) kiitteli elokuvan kuvausta: "Jos on Varjoja paratiisissa sisällöltään yksinkertainen, niin sitä se on myös muodoltaan. Selkeät kuvakompositiot, ilmaiseva, olennaiseen keskittyvä kamera ja harkitusti liikkuva kamera ovat parasta mitä suomalaisessa elokuvassa on pitkään aikaan näkynyt. Näin se todellakin on: Ei tarvitse sählätä salamaleikkauksilla, kieppuvalla kameralla, erikoisilla kuvakulmilla jotta kuvaan saataisiin tehoa, ilmettä ja 'taiteellisuutta'. Riittää kun on taju siitä mitä kuvallinen kerronta viime kädessä on. Kaurismäki ja hänen kuvaajansa Timo Salminen ovat tiukasti oikealla tiellä. Koska on maksalaatikko, makkara ja kananmuna näyttänyt niin herkulliselta kuin Salmisen mehevässä otoksessa."
Erkki Huhtamon (Pohjolan Sanomat 8.12.1986) mielestä Kaurismäen "ihmiskuvaus on käynyt entistä monisyisemmäksi. Matti Pellonpään [- -] kohdalla tapahtuu se ihme, että hän lakkaa äkkiä olemasta 'Pellonpää', hänestä tulee Nikander, roskakuski. Samaa voi sanoa apumiehestä: Saku Kuosmasen suoritukseen eläytyessä ei hetkeksikään tule mieleen, että hän on tunnettu rockmuusikko, julkkis. Ilahduttavinta on silti Kaurismäen naiskuvan kasvu. Kati Outisen koskettavasti tulkitsema Ilona ei enää ole pelkkä naisikoni iänikuisella madonna-huora -akselilla, vaan hahmoon on tullut särmiä, syvyyttä ja itsetietoisuutta."
- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Asiasanat
|