Kansallisfilmografian soveltama painotuspistejärjestelmä

Suomi hyväksyi vuonna 1995 eurooppalaisen yleissopimuksen elokuvien yhteistuotannosta. Sopimuksessa noudatetaan painotuspisteperiaatetta, jossa eri tekijöille ja osa-alueille annetaan pisteitä, jotka lasketaan yhteen. Mikäli elokuva saa vähintään 15 pistettä 19:sta mahdollisesta, elokuva luetaan eurooppalaiseksi.

Kansallisfilmografian soveltama pistetaulukko ottaa mukaan lisää muuttujia, antaa enemmän painoa tuotanto- ja rahoitustahoille ja huomioi elokuvassa puhuttavan kielen, mutta samalla se väljentää kriteereitä: puolet maksimimäärästä eli 15/30 pistettä riittää elokuvan sisällyttämiseen Kansallisfilmografiaan.

Kuten eurooppalaisessa yhteistuotantosopimuksessa myös Kansallisfilmografiassa varataan mahdollisuus joustoon: harkinnan mukaan filmografiaan voidaan sisällyttää myös elokuvia, jotka jäävät vaadittavan pisterajan alapuolelle. Päämääränä on kuitenkin välttää tai ainakin minimoida subjektiivisia valintoja. Kaikkea tulkintaa ei tietenkään voida karsia: ensinnäkin painotuspisteytys edustaa jo itsessään vain yhtä, esimerkiksi ohjaajan ja käsikirjoittajan roolia korostavaa elokuvallista ajattelua. Toiseksi kutakin osatekijää saatetaan joutua punnitsemaan erikseen, esim. ketkä näyttelijöistä lasketaan pääosanesittäjiksi. (Laine, Kimmo: Mitä kaikkea on kansallinen elokuva? Suomen kansallisfilmografia 10. Helsinki: Edita - Suomen elokuva-arkisto, 2002.)

Taulukko: Kansallisfilmografian soveltama painotuspistejärjestelmä

Suomalaiset elementit	Painotuspisteet
Tuotanto:
Tuotantoyhtiö	5
Osatuotanto	3
Rahoitus / tuotantotuki	1
Tuotantoryhmä:
Ohjaaja	3
Käsikirjoittaja	3
Kuvaaja	1
Säveltäjä	1
Lavastaja	1
Leikkaaja	1
Äänisuunnittelija	1
Pukusuunnittelija	1
Esittävä ryhmä (näyttelijät & esiintyjät):
Pääosat	3
Sivuosat	2
Esiintyminen	1
Muut tekijät:
Studio tai kuvauspaikka	1
Jälkituotantopaikka	1
Kieli (suomi tai ruotsi)	1
Yhteensä	30