Suomen Filmiteollisuus SF Oy

Yhtiön nimet: 
Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Toimiala: 
elokuvavalmistamo
Maa:
Suomi (FI)
Perustettu:
16.01.1934
Lakannut:
14.05.1971
Yrityshistoria:

Oy Suomen Filmiteollisuus on ollut maan kautta aikojen suurin näytelmäelokuvien valmistamo. Yhtiö perustettiin Helsingissä 1933 ja sen toiminta päättyi vuonna 1965. Yhtiön perustaja oli Erkki Karu (1887-1935). Hänen kuoltuaan yhtiön johtoon astui vuonna 1935 T.J. Särkkä (1890-1975). SF tuotti kaikkiaan 238 kokoillan elokuvaa ja yli 300 lyhytelokuvaa.

Suomi-Filmi Oy:n perustajan, toimitusjohtajan ja pääohjaajan Erkki Karun taival yhtiössä katkesi elokuussa 1933 voittamattomiin erimielisyyksiin hänen ja pankin valvontaan joutuneen johtokunnan välillä. Tämän ratkaisemattoman ristiriidan seurauksena Erkki Karu perusti 31.10.1933 varatuomari Niilo Lahtisen ja professori Viljo Ylöstalon kanssa Oy Suomen Filmiteollisuus (SF) -nimisen elokuvavalmistamon, vaatimattomalla 30 000 markan osakepääomalla (150 osaketta à 200 mk). Valtioneuvosto vahvisti sen yhtiöjärjestyksen 2.12.1933, ja Kaupparekisteriin uusi yritys merkittiin 16.1.1934. Seuraavan kesäkuun 6. päivänä sekä Lahtinen että Ylöstalo jättivät paikkansa yhtiön johtokunnassa ja heidän tilalleen valittiin fil. maisteri T(oivo) J(almari) Särkkä ja elokuvaaja Eino Kari. Eino Kari vaihtui 25.6.1935 Onni J. Salovaaraksi.

Erkki Karu kuoli yllättäen joulukuussa 1935. Ennen kuolemaansa hän ehti ohjata uudelle yhtiölleen kolme elokuvaa, joista menestyksekkäimmiksi osoittautuivat komediat Syntipukki ja Roinilan talossa.

Karun kuoleman jälkeen pidetyssä ylimääräisessä yhtiökokouksessa 4.1.1936 yhtiön osakkeet jaettiin siten, että Salovaaran osakkeet lunastettiin yhtiölle, minkä jälkeen T.J. Särkälle tuli 148 osaketta ja hänen vaimolleen Margarita Särkälle sekä Erkki Karun leskelle Elli Karulle kummallekin yksi osake. Ylimääräisessä yhtiökokouksessa 4.2.1936 johtokunnan puheenjohtajaksi ja yhtiön toimitusjohtajaksi tuli T.J. Särkkä ja johtokunnan varsinaisiksi jäseniksi rouvat Elli Karu ja Margarita Särkkä. SF:stä oli tullut yksiselitteinen perheyhtiö.

Ylimääräisessä yhtiökokouksessa 23.12.1936 SF:n osakkeiden nimellisarvo korotettiin 300 markkaan. Seuraavan vuonna osakkeiden määrä nostettiin 900 kappaleeseen ja seuraavana vuonna 1938 vielä 1900 kappaleeseen. Johtokunta täydennettiin 23.6.1960 siten, että T.J. Särkän vävy, varatuomari Mikko Waltari kutsuttiin varsinaiseksi ja hänen vaimonsa Irma Waltari (o.s. Särkkä) varajäseneksi. Mikko Waltari sai myös prokuristin valtuudet. Ylimääräisessä yhtiökokouksessa 16.10.1963 Elli Karu luopui johtokunnan jäsenyydestä ja osakkeistaan. Osakkeet jakautuivat tämän jälkeen seuraavasti: T.J. Särkkä 1897 kpl, Margarita Särkkä 2 kpl, Toivo Waltari (Mikko ja Irma Waltarin poika) 1 kpl. Toivo Waltari siirtyi 25.10.1963 johtokunnan varsinaiseksi jäseneksi Margarita Särkän tilalle, ja 26.3.1963 mainoselokuvaohjaaja Jaakko Ukkonen varajäseneksi Irma Waltarin tilalle.

Uuden toimitusjohtajan T.J. Särkän määrätietoisella johdolla Oy Suomen Filmiteollisuus kasvoi kahdessa vuodessa maan suurimmaksi näytelmäelokuvien valmistamoksi. Tämä johtoasema sillä säilyi aina vuoteen 1963 saakka; vilkkaimpia vuosina toistakymmentä ensi-iltaa - huippuvuonna 1954 jopa 14! Yhtiön palveluksessa oli kolmen vuosikymmenen mittaan eri yhteyksissä kaikkiaan 23 ohjaajaa, ensikertalaisohjaajia heistä peräti 16. Ensimmäisen elokuvansa ohjasi yhtiössä mm. 1939 Jorma Nortimo, 1940 Ossi Elstelä, 1941 Hannu Leminen, 1943 Edvin Laine, 1949 Matti Kassila, 1953 Armand Lohikoski, 1954 William Markus, 1961 Åke Lindman ja 1962 Mikko Niskanen. Yhtiöllä oli myös Suomen ensimmäiset naispuoliset pitkän elokuvan ohjaajat: Glory Leppänen 1936 ja Ansa Ikonen 1944. SF:n muita ohjaajia olivat mm. Wilho Ilmari, Orvo Saarikivi, Ville Salminen, Jack Witikka ja Aarne Tarkas.

Särkkä itse - ohjaajana Toivo Särkkä - ohjasi kaikkiaan 49 elokuvaa, niistä ensimmäiset 11 yhdessä Yrjö Norran kanssa. Särkän sydäntä lähellä olivat erityisesti menneitä aikakausia elävöittävät epookkielokuvat (mm. Helmikuun manifesti 1939, Runon kuningas ja muuttolintu 1940, Kulkurin valssi 1941, Ballaadi 1944, Naiskohtaloita 1947, Katupeilin takana 1949, Tanssi yli hautojen 1950, "1918" 1957, Ihana seikkailu 1962). Yrjö Norran itsenäisesti ohjaama oli mm. musiikkielokuva SF-Paraati (1940).

Yleisönsuosioltaan parhaaksi SF-elokuvaksi osoittautui Edvin Laineen 1955 ohjaama Tuntematon sotilas - elokuvateatterikierroksella katsojia 2,8 miljoonaa. Särkän Kulkurin valssi keräsi 1,4 miljoonaa kävijää, Ville Salmisen Kaunis Veera (1950) noin 900 000 henkeä. Hyviä yleisömenestyksiä olivat myös Särkän ja Norran sotilasfarssi Rykmentin murheenkryyni (1938) sekä Särkän romanttinen Kaivopuiston kaunis Regina (1941). Yhtiön tuottamia sarjaelokuvia olivat Särkän ja Orvo Saarikiven 1941-59 ohjaamat kuusi Suomisen perhe -elokuvaa sekä 13 Pekka ja Pätkä -elokuvaa 1953-60; niistä yksitoista ohjasi Armand Lohikoski. Ensikertalaisohjaajien esikoiselokuvista merkittävin oli Mikko Niskasen Pojat (1962).

Suomen Filmiteollisuus valmisti toimintansa aikana 236 näytelmäelokuvaa ja myös kaksi pitkää dokumenttielokuvaa (Suomen Suurkisat 1947, Työn ja kisan kädenlyönti) sekä 323 lyhytelokuvaa, joista 55 oli SF-Katsauksia. Pitkien elokuvien tuotannon päätyttyä näyttelijälakon seurauksena SF valmisti vuosina 1963-65 lähes 300 lyhyttä mainoselokuvaa, tuotantopäällikkönä Jaakko Ukkonen.

Yhtiössä elokuvaajina työskentelivät eri yhteyksissä mm. Eino Kari, Theodor Luts, Marius Raichi, Armas Hirvonen, Felix Forsman, Kalle Peronkoski, Olavi Tuomi, Pentti Unho, Osmo Harkimo, Pentti Valkeala ja Kauno Laine, leikkaajina Armas Vallasvuo ja Elmer Lahti, lavastajina mm. Karl Fager ja Aarre Koivisto, musiikin säveltäjinä mm. Martti Similä, Heikki Aaltoila ja Toivo Kärki, äänittäjinä mm. Pertti Kuusela, Kurt Vilja, Yrjö Saari, Taisto Lindegren ja Björn Korander ja puvustonhoitajana Fiinu Autio. Vakiokäsikirjoittajia olivat Särkän itsensä ohella Mika Waltari, Toivo Kauppinen (Topias), Juha Nevalainen, Reino Helismaa ja Aarne Tarkas.

Kuvausstudiot sijaitsivat aluksi Fredrikinkatu 54:ssä, vuodesta 1938 myös Haagan Työväentalossa ja vuodesta 1940 Kansakoulukadun ja Kansakoulukujan kulmatalossa. Vuosina 1944-45 sisustettiin uudet avarat studiotilat Liisankatu 14:ään. Studiopäällikkönä toimi mm. Alf Salin.

Yhtiön ensimmäiset toimihenkilöt olivat Erkki Karun ohella konttoripäällikkö Aili Kari ja vuokraamon päällikkö Waldemar Järvinen. Ensimmäinen konttori sijaitsi Kluuvikatu 8:ssa ja vuodesta 1935 Heikinkatu 20:ssä. Vuonna 1940 SF:n pääkonttori muutti Mikonkatu 15:n uudisrakennuksen ylimpään kerrokseen. Yhtiöllä oli oma elokuvalaboratorio vuodesta 1938. Vuosina 1943-65 SF:llä oli eri yhteyksissä myös seitsemän elokuvateatteria, niistä 1950-luvun puolivälistä alkaen neljä Helsingin esikaupunkialueella.

Vuonna 1963 Suomen Filmiteollisuus myi Yleisradiolle televisio-oikeudet kaikkiin ennen vuonna 1962 valmistamiinsa 220 näytelmäelokuvaan; kauppasumma oli 1,32 miljoonaa mk. Kaupan aiheuttama raskas jälkiverotus sai yhtiön lopettamaan kaiken toimintansa ja hakeutumaan konkurssiin joulukuussa 1965. Varat osoittautuvat velkoja suuremmiksi ja Mikko Waltarin laatima valitus myös kumosi verotuspäätöksen, mutta yhtiön toimintaa ei enää käynnistetty uudelleen. Mikko Waltarin kirjallisen ilmoituksen perusteella SF:n toiminta merkittiin 14.5.1971 lakanneeksi. Markku Pölösen ja Satu Sadinkankaan vuonna 2005 perustamalla Suomen Filmiteollisuus Oy:llä on T.J. Särkän yhtiön kanssa yhteistä vain toiminimi ja kahdeksankulmainen logo.

Kari Uusitalo
14.5.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Peter von Bagh: SF-tarina 1-6. Yleisradio, TV-2, 1991.

Suomen kansallisfilmografia 1-7. Helsinki: Edita ym. 1989-1996.

Kari Uusitalo: Meidän poikamme Erkki Karu ja hänen aikakautensa. Helsinki: Valtion Painatuskeskus 1988.

Kari Uusitalo: T.J. Särkkä Legenda jo eläessään. HelsinkI: WSOY 1975.