Vuosikymmen 1940 - 1949

Esseet

Sotavuodet 1939–45 merkitsivät elokuvateollisuudelle tuotannollisia vaikeuksia ja repiviä poliittisia ristiriitoja. Täydet salit odottivat kuitenkin jokaista elokuvaa, joka vain valmiiksi saatiin. Läpi 1940-luvun elettiinkin suomalaisen studioelokuvan kukoistuskautta, jota hallitsivat edelleen kaksi suuryhtiötä Oy Suomen Filmiteollisuus ja Suomi-Filmi Oy. Vuosikymmenen mittaan sai ensi-iltansa 177 pitkää elokuvaa.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Lehtisalo Anneli
Suomalainen elämäkertaelokuva on hybridigenre: todellisuudessa eläneitä henkilöitä on yhdistetty eri kerronnan muotoihin, kuten musikaaleihin tai historiallisiin romanttisiin elokuviin. Elämäkertaelokuvien boomit liittyivät yleensä elokuvateollisuuden nousukausiin. Päähenkilöt olivat tyypillisesti kansallissankareiksi nostettuja taiteilijoita, myöhemmin myös populaarikulttuurin edustajia, kansansankareita − roistoja ja julkkiksiakin.
Varjola Markku
Teuvo Tulion elokuvat tuomittiin pitkään roskaksi niiden liioitellun sisällön ja realismia kaihtavan visuaalisuuden vuoksi. Nämä psykoanalyyttiset melodraamat, joissa purkautuvat porvarillisen, patriarkaalisen yhteiskunnan jännitteet ja tukahdetut intohimot, kuitenkin vertautuvat lähemmässä tarkastelussa kansainvälisten ohjaajamestarien töihin.
Toiviainen Sakari
Toisen maailmansodan jälkeen realismi nousi elokuvassa tärkeäksi tyylilajiksi kansainvälisesti. Suomessa todellisuus otettiin haltuun sosiaalisen melodraaman kautta. Ajankohtaisia yhteiskunnallisia ongelmia (mm. sukupuoliroolit, seksuaalisuus, perheen asema, muutto kaupunkeihin) käsiteltiin erityisesti työläisten ja erilaisten marginaaliryhmien kautta.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Laine Kimmo
Kirjailija ja käsikirjoittaja Simo Penttilän sankarihahmoissa yhdistyi kansallinen luonnemytologia älylliseen ja kielelliseen mestaruuteen. Usein yläluokkaiset päähenkilöt liikkuivat sulavasti modernissa suurkaupungissa. Omalaatuisella tavallaan ne työstivät kansallisen yhtenäisyyden kysymystä.
Salmi Hannu
Sotavuosien henkeen kuului isänmaallisuuden ja kansan yhteenkuuluvuuden korostaminen. Sodan jälkeen alkoi taloudellinen nousu, mutta sisäpolitiikassa kuohui. 50-luvulle tultaessa poliittinen tilanne alkoi vakiintua ja Suomi kansainvälistyä.
Lehtisalo Anneli
Suomalainen elämäkertaelokuva on hybridigenre: todellisuudessa eläneitä henkilöitä on yhdistetty eri kerronnan muotoihin, kuten musikaaleihin tai historiallisiin romanttisiin elokuviin. Elämäkertaelokuvien boomit liittyivät yleensä elokuvateollisuuden nousukausiin. Päähenkilöt olivat tyypillisesti kansallissankareiksi nostettuja taiteilijoita, myöhemmin myös populaarikulttuurin edustajia, kansansankareita − roistoja ja julkkiksiakin.
Sihvonen Jukka
Suomisen perheen radioura oli menestyksekäs ja kesti peräti kaksikymmentä vuotta. Kuunnelmasarjan innoittamana T.J. Särkkä ryhtyikin vuonna 1940 valmistelemaan aiheesta elokuvaversiota. Se mikä meni hyvin radiossa ei voinut olla menemättä hyvin myös elokuvateattereissa, varsinkin kun suomalaisella elokuvalla juuri ennen sotia taloudellisen kasvun ohessa oli oma kukoistuskautensa.
Koivunen Anu
1940-luvulla Lea Joutseno, Valentin Vaala sekä Kersti Bergroth (nimimerkillä Tet) tekivät Suomi-Filmille komedioita, joissa keskushenkilönä on nuori, sanavalmis ja aktiivinen nainen. Moderniin kaupunkiympäristöön sijoittuvat elokuvat kuvasivat ennen kaikkea sosiaalisia suhteita sekä naisen ja miehen muuttuvia rooleja.
Toiviainen Sakari
1940-luku oli naiselokuvan ja romanttisen melodraaman kulta-aikaa. Elokuvissa Valkoiset ruusut ja Vain sinulle suuri rakkaus on patriarkaatin ikeen alla elävien naispäähenkilöiden olemassaolon polttopiste. He uhraavat sen edessä koko elämänsä. Elokuvat voi nähdä myös identiteettitarinoina, jotka sisältävät selviytymisstrategioita aikakauden naiskatsojille.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Lehtisalo Anneli
Suomalainen elämäkertaelokuva on hybridigenre: todellisuudessa eläneitä henkilöitä on yhdistetty eri kerronnan muotoihin, kuten musikaaleihin tai historiallisiin romanttisiin elokuviin. Elämäkertaelokuvien boomit liittyivät yleensä elokuvateollisuuden nousukausiin. Päähenkilöt olivat tyypillisesti kansallissankareiksi nostettuja taiteilijoita, myöhemmin myös populaarikulttuurin edustajia, kansansankareita − roistoja ja julkkiksiakin.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Lehtisalo Anneli
Suomalainen elämäkertaelokuva on hybridigenre: todellisuudessa eläneitä henkilöitä on yhdistetty eri kerronnan muotoihin, kuten musikaaleihin tai historiallisiin romanttisiin elokuviin. Elämäkertaelokuvien boomit liittyivät yleensä elokuvateollisuuden nousukausiin. Päähenkilöt olivat tyypillisesti kansallissankareiksi nostettuja taiteilijoita, myöhemmin myös populaarikulttuurin edustajia, kansansankareita − roistoja ja julkkiksiakin.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Lehtisalo Anneli
Suomalainen elämäkertaelokuva on hybridigenre: todellisuudessa eläneitä henkilöitä on yhdistetty eri kerronnan muotoihin, kuten musikaaleihin tai historiallisiin romanttisiin elokuviin. Elämäkertaelokuvien boomit liittyivät yleensä elokuvateollisuuden nousukausiin. Päähenkilöt olivat tyypillisesti kansallissankareiksi nostettuja taiteilijoita, myöhemmin myös populaarikulttuurin edustajia, kansansankareita − roistoja ja julkkiksiakin.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Lehtisalo Anneli
Suomalainen elämäkertaelokuva on hybridigenre: todellisuudessa eläneitä henkilöitä on yhdistetty eri kerronnan muotoihin, kuten musikaaleihin tai historiallisiin romanttisiin elokuviin. Elämäkertaelokuvien boomit liittyivät yleensä elokuvateollisuuden nousukausiin. Päähenkilöt olivat tyypillisesti kansallissankareiksi nostettuja taiteilijoita, myöhemmin myös populaarikulttuurin edustajia, kansansankareita − roistoja ja julkkiksiakin.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Lehtisalo Anneli
Suomalainen elämäkertaelokuva on hybridigenre: todellisuudessa eläneitä henkilöitä on yhdistetty eri kerronnan muotoihin, kuten musikaaleihin tai historiallisiin romanttisiin elokuviin. Elämäkertaelokuvien boomit liittyivät yleensä elokuvateollisuuden nousukausiin. Päähenkilöt olivat tyypillisesti kansallissankareiksi nostettuja taiteilijoita, myöhemmin myös populaarikulttuurin edustajia, kansansankareita − roistoja ja julkkiksiakin.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Lehtisalo Anneli
Suomalainen elämäkertaelokuva on hybridigenre: todellisuudessa eläneitä henkilöitä on yhdistetty eri kerronnan muotoihin, kuten musikaaleihin tai historiallisiin romanttisiin elokuviin. Elämäkertaelokuvien boomit liittyivät yleensä elokuvateollisuuden nousukausiin. Päähenkilöt olivat tyypillisesti kansallissankareiksi nostettuja taiteilijoita, myöhemmin myös populaarikulttuurin edustajia, kansansankareita − roistoja ja julkkiksiakin.