Vuosikymmen 1930 - 1939

Esseet

Kolmekymmenluvun alussa äänielokuva ja yleismaailmallinen talouslama rantautuivat yhtä aikaa Suomeen ja saattoivat suomalaisen elokuvateollisuuden ongelmiin. Alan tulevaisuus oli hetken vaakalaudalla. Vuosikymmenen puolivälissä vaikeudet jäivät kauas taakse. Suomi-Filmi Oy sai kilpailijan uudesta studiosta Oy Suomen Filmiteollisuudesta, ja suomalainen studioelokuva astui kultaisimpaan aikakauteensa. 1930-luvulla syntyi 98 pitkää elokuvaa.
Pantti Mervi
Elokuvaohjaaja ja taidemaalari Kalle Kaarnan (1887-1964) elämäntyö heijasteli oman aikansa vahvaa nationalistista henkeä ja suomalaiskansallisia arvoja. Historialliset draamat, kansanluonteen kuvaukset ja yhteiskunnalliset analyysit olivat aikalaiskriitikkojen arvostaman auteurin ominta aluetta.
Uusitalo Kari
Erkki Karu oli koko 1920-luvun aina 1930-luvun alkuun asti suomalaisen elokuvan kiistaton johtohahmo ja primus motor. Sekä Suomi-Filmin että Oy Suomen Filmiteollisuus -yhtiön perustajiin kuulunut Karu tuotti 37 näytelmäelokuvaa ja noin 160 eripituista dokumenttielokuvaa. Omia ohjauksia syntyi 19, mm. Koskenlaskijan morsian (1923), Nummisuutarit (1923) sekä Nuori luotsi (1928).
Hupaniittu Outi
Gustaf Molin toimi suomalaisella elokuva-alalla syksystä 1921 kuolemaansa asti. Hän kuului alan eturiviin ja hänen merkityksensä oli kaikkea muuta kuin vähäinen. Hän on myös yksi aikakauden unohdetuimpia henkilöitä ja ehdottomasti kaikkein parjatuin. Kuka hän sitten oli ja minkä takia hänet jätetty maininnoiksi sivulauseisiin?
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Hupaniittu Outi
Suomi-Filmi ja Suomen Filmiteollisuus ovat tuttuja kaikille vähänkin vanhaan kotimaiseen elokuvaan perehtyneille, vaikka yhtiöt saattavatkin mennä keskenään sekaisin. Pienempiä yhtiöitä harva pystyy nimeltä mainitsemaan, mutta kun aletaan puhua niiden ohjaajista, etenkin Kalle Kaarna, Teuvo Tulio, Nyrki Tapiovaara muistuvat mieleen, kuuluvathan he arvostetuimpien suomalaisohjaajien joukkoon. Heidän mainettaan nostaa myös se, että merkittävä osa heidän elokuvistaan on kadonnut. Mukana on siis aimo annos mystiikkaa – kyse on kulttielokuvista, joita ei kukaan voi enää nähdä. Mutta millaista oli tehdä näitä pientuotantoja suuryhtiöistä itsenäisenä? Keitä olivat ohjaajat, millaisia ne monet yhtiöt, joissa he toimivat? Mikä oli Komedia-Filmi, entä mikä Sarastus, Aquila-Suomi tai Eloseppo?
Honka-Hallila Ari
1920-luvun lopulla elokuvaäänen tekninen kehitys otti suuria harppauksia. Yhdysvalloissa siirryttiin nopeasti äänielokuvaan, Euroopassa hitaammin. 1930-luvun alkuvuosien aikana äänitekniikka oli levinnyt Suomenkin elokuvateattereihin. Tekniikoista optinen ääni voitti levyäänen. Ongelmaksi muodostui ulkomaisten elokuvien kohdalla vieraskielisyys, mitä osa yleisöstä karsasti, ja niinpä äänielokuvan tulo vahvistikin osaltaan suomalaista elokuvateollisuutta.
Pantti Mervi
Elokuvaohjaaja ja taidemaalari Kalle Kaarnan (1887-1964) elämäntyö heijasteli oman aikansa vahvaa nationalistista henkeä ja suomalaiskansallisia arvoja. Historialliset draamat, kansanluonteen kuvaukset ja yhteiskunnalliset analyysit olivat aikalaiskriitikkojen arvostaman auteurin ominta aluetta.
Uusitalo Kari
Erkki Karu oli koko 1920-luvun aina 1930-luvun alkuun asti suomalaisen elokuvan kiistaton johtohahmo ja primus motor. Sekä Suomi-Filmin että Oy Suomen Filmiteollisuus -yhtiön perustajiin kuulunut Karu tuotti 37 näytelmäelokuvaa ja noin 160 eripituista dokumenttielokuvaa. Omia ohjauksia syntyi 19, mm. Koskenlaskijan morsian (1923), Nummisuutarit (1923) sekä Nuori luotsi (1928).
Hupaniittu Outi
Gustaf Molin toimi suomalaisella elokuva-alalla syksystä 1921 kuolemaansa asti. Hän kuului alan eturiviin ja hänen merkityksensä oli kaikkea muuta kuin vähäinen. Hän on myös yksi aikakauden unohdetuimpia henkilöitä ja ehdottomasti kaikkein parjatuin. Kuka hän sitten oli ja minkä takia hänet jätetty maininnoiksi sivulauseisiin?
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Lehtisalo Anneli
Suomalainen elämäkertaelokuva on hybridigenre: todellisuudessa eläneitä henkilöitä on yhdistetty eri kerronnan muotoihin, kuten musikaaleihin tai historiallisiin romanttisiin elokuviin. Elämäkertaelokuvien boomit liittyivät yleensä elokuvateollisuuden nousukausiin. Päähenkilöt olivat tyypillisesti kansallissankareiksi nostettuja taiteilijoita, myöhemmin myös populaarikulttuurin edustajia, kansansankareita − roistoja ja julkkiksiakin.
Hupaniittu Outi
Suomi-Filmi ja Suomen Filmiteollisuus ovat tuttuja kaikille vähänkin vanhaan kotimaiseen elokuvaan perehtyneille, vaikka yhtiöt saattavatkin mennä keskenään sekaisin. Pienempiä yhtiöitä harva pystyy nimeltä mainitsemaan, mutta kun aletaan puhua niiden ohjaajista, etenkin Kalle Kaarna, Teuvo Tulio, Nyrki Tapiovaara muistuvat mieleen, kuuluvathan he arvostetuimpien suomalaisohjaajien joukkoon. Heidän mainettaan nostaa myös se, että merkittävä osa heidän elokuvistaan on kadonnut. Mukana on siis aimo annos mystiikkaa – kyse on kulttielokuvista, joita ei kukaan voi enää nähdä. Mutta millaista oli tehdä näitä pientuotantoja suuryhtiöistä itsenäisenä? Keitä olivat ohjaajat, millaisia ne monet yhtiöt, joissa he toimivat? Mikä oli Komedia-Filmi, entä mikä Sarastus, Aquila-Suomi tai Eloseppo?
Laine Kimmo
Tuottaja-ohjaaja T.J. Särkän suurmieskuvassa esteettinen yhdistyi taloudelliseen ja ideologiseen, taiteilija talousmieheen ja valtiomieheen. Särkän johtaman Suomen Filmiteollisuuden, SF:n, elokuvissa ylevät kansallisen identiteetin ja yhtenäisyyden teemat olivat alituisessa jännitteessä kaupallisten arvojen kanssa.
Varjola Markku
Elokuva vei mennessään nuoren Valentin Ivanoffin (Vaala), joka löysi ystävän ja hengenheimolaisen koulutoveristaan Theodor Tugaista (myöh. Teuvo Tulio). Vaalan ja hänen ensimmäisen tähtensä Tugain varhaiset teokset ammensivat vaikuttimensa ulkomaisesta populaarielokuvasta, mitä 1920-luvun suomalaisessa kulttuuri-ilmastossa vierastettiin.
Kassila Matti
Mika Waltarin pienoisromaanin Vieras mies tuli taloon (1937) ja sen jatko-osan Jälkinäytös (1938) aihe oli otollinen filmatisoitavaksi: kyseessä on jylhä kohtalodraama veriteosta ja sen puinnista. Wilho Ilmarin vaikuttavassa elokuvassa Waltari toimi itse käsikirjoittajana. 19 vuotta myöhemmin Hannu Leminen ja Ilmari Unho laativat käsikirjoituksen Lemisen ohjaamaan, epäonnistuneeseen uusintaversioon, joka vei tarinaa romanttiseen suuntaan.
Honka-Hallila Ari
1920-luvun lopulla elokuvaäänen tekninen kehitys otti suuria harppauksia. Yhdysvalloissa siirryttiin nopeasti äänielokuvaan, Euroopassa hitaammin. 1930-luvun alkuvuosien aikana äänitekniikka oli levinnyt Suomenkin elokuvateattereihin. Tekniikoista optinen ääni voitti levyäänen. Ongelmaksi muodostui ulkomaisten elokuvien kohdalla vieraskielisyys, mitä osa yleisöstä karsasti, ja niinpä äänielokuvan tulo vahvistikin osaltaan suomalaista elokuvateollisuutta.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Lehtisalo Anneli
Suomalainen elämäkertaelokuva on hybridigenre: todellisuudessa eläneitä henkilöitä on yhdistetty eri kerronnan muotoihin, kuten musikaaleihin tai historiallisiin romanttisiin elokuviin. Elämäkertaelokuvien boomit liittyivät yleensä elokuvateollisuuden nousukausiin. Päähenkilöt olivat tyypillisesti kansallissankareiksi nostettuja taiteilijoita, myöhemmin myös populaarikulttuurin edustajia, kansansankareita − roistoja ja julkkiksiakin.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Lehtisalo Anneli
Suomalainen elämäkertaelokuva on hybridigenre: todellisuudessa eläneitä henkilöitä on yhdistetty eri kerronnan muotoihin, kuten musikaaleihin tai historiallisiin romanttisiin elokuviin. Elämäkertaelokuvien boomit liittyivät yleensä elokuvateollisuuden nousukausiin. Päähenkilöt olivat tyypillisesti kansallissankareiksi nostettuja taiteilijoita, myöhemmin myös populaarikulttuurin edustajia, kansansankareita − roistoja ja julkkiksiakin.
Kassila Matti
Mika Waltarin pienoisromaanin Vieras mies tuli taloon (1937) ja sen jatko-osan Jälkinäytös (1938) aihe oli otollinen filmatisoitavaksi: kyseessä on jylhä kohtalodraama veriteosta ja sen puinnista. Wilho Ilmarin vaikuttavassa elokuvassa Waltari toimi itse käsikirjoittajana. 19 vuotta myöhemmin Hannu Leminen ja Ilmari Unho laativat käsikirjoituksen Lemisen ohjaamaan, epäonnistuneeseen uusintaversioon, joka vei tarinaa romanttiseen suuntaan.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Lehtisalo Anneli
Suomalainen elämäkertaelokuva on hybridigenre: todellisuudessa eläneitä henkilöitä on yhdistetty eri kerronnan muotoihin, kuten musikaaleihin tai historiallisiin romanttisiin elokuviin. Elämäkertaelokuvien boomit liittyivät yleensä elokuvateollisuuden nousukausiin. Päähenkilöt olivat tyypillisesti kansallissankareiksi nostettuja taiteilijoita, myöhemmin myös populaarikulttuurin edustajia, kansansankareita − roistoja ja julkkiksiakin.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Lehtisalo Anneli
Suomalainen elämäkertaelokuva on hybridigenre: todellisuudessa eläneitä henkilöitä on yhdistetty eri kerronnan muotoihin, kuten musikaaleihin tai historiallisiin romanttisiin elokuviin. Elämäkertaelokuvien boomit liittyivät yleensä elokuvateollisuuden nousukausiin. Päähenkilöt olivat tyypillisesti kansallissankareiksi nostettuja taiteilijoita, myöhemmin myös populaarikulttuurin edustajia, kansansankareita − roistoja ja julkkiksiakin.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Lehtisalo Anneli
Suomalainen elämäkertaelokuva on hybridigenre: todellisuudessa eläneitä henkilöitä on yhdistetty eri kerronnan muotoihin, kuten musikaaleihin tai historiallisiin romanttisiin elokuviin. Elämäkertaelokuvien boomit liittyivät yleensä elokuvateollisuuden nousukausiin. Päähenkilöt olivat tyypillisesti kansallissankareiksi nostettuja taiteilijoita, myöhemmin myös populaarikulttuurin edustajia, kansansankareita − roistoja ja julkkiksiakin.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Lehtisalo Anneli
Suomalainen elämäkertaelokuva on hybridigenre: todellisuudessa eläneitä henkilöitä on yhdistetty eri kerronnan muotoihin, kuten musikaaleihin tai historiallisiin romanttisiin elokuviin. Elämäkertaelokuvien boomit liittyivät yleensä elokuvateollisuuden nousukausiin. Päähenkilöt olivat tyypillisesti kansallissankareiksi nostettuja taiteilijoita, myöhemmin myös populaarikulttuurin edustajia, kansansankareita − roistoja ja julkkiksiakin.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Lehtisalo Anneli
Suomalainen elämäkertaelokuva on hybridigenre: todellisuudessa eläneitä henkilöitä on yhdistetty eri kerronnan muotoihin, kuten musikaaleihin tai historiallisiin romanttisiin elokuviin. Elämäkertaelokuvien boomit liittyivät yleensä elokuvateollisuuden nousukausiin. Päähenkilöt olivat tyypillisesti kansallissankareiksi nostettuja taiteilijoita, myöhemmin myös populaarikulttuurin edustajia, kansansankareita − roistoja ja julkkiksiakin.