Vuosikymmen 1919 - 1929

Esseet

Vuonna 1916 katkennut orastava elokuvatuotanto pääsi käyntiin jälleen itsenäistymisen ja sisällissodan jälkeen vuonna 1919. 1920-luvusta muodostui suomalaisen mykkäelokuvan nousukausi, jota hallitsivat Suomen ensimmäinen ja pitkäikäisin teollinen elokuvayhtiö Suomi-Filmi Oy ja sen rautainen toimitusjohtaja-ohjaaja Erkki Karu. Vuosina 1919–29 Suomessa valmistui 56 pitkää elokuvaa.
Haapala Pertti
Jokaisella yhteiskunnalla on monta kertomusta menneisyydestään. Tapahtumien lopputulos ratkaisee, mikä niistä nousee viralliseksi, enemmän tai vähemmän yhteiseksi muistiksi. Tämä muisti alkaa sittemmin elää omaa elämäänsä. Sitä muokataan koulukirjoissa, historiantutkimuksissa ja taideteoksissa.
Toiviainen Sakari
Teuvo Puro (1884-1956), Suomen Kansallisteatterin pitkäaikainen näyttelijä ja johtaja, teki pitkän uran myös suomalaisessa elokuvassa, lähtien ensimmäisestä kotimaisesta näytelmäelokuvasta Salaviinanpolttajat (1907), jossa hän työskenteli sekä toisena ohjaajana että näyttelijänä, aina 1940-luvun lopulle, jolloin hän esiintyi näyttelijänä elokuvassa Neljästoista vieras (1948).
Soila Tytti
En jämförelse mellan svenska och finska filmindustrin i början av tjugonde århundradet. Mer specifikt anlyseras biopublikens smak och preferenser, tidiga filmernas innehåll och dess koppling till fosterlandet, samt Charles Magnussons roll i svenska filmproduktionens utveckling och recensenternas åsikt om de två ländernas filmutbud.
Pennanen Riikka
Teuvo Puron ohjaamaa Anna-Liisaa (1922) mainostettiin aikanaan kotimaisena taidefilminä, eikä syyttä. Ateneumissa opiskelleen Puron elokuvan näyttämöllepanossa näkyy tulkintani mukaan Suomen kuvataiteen kultakauden vaikutteita. Aikana, jona elokuvaa ei pidetty taidemuotona, Puro pyrki kuvataideviittausten avulla nostamaan Anna-Liisan korkeakulttuurin tasolle.
Pantti Mervi
Elokuvaohjaaja ja taidemaalari Kalle Kaarnan (1887-1964) elämäntyö heijasteli oman aikansa vahvaa nationalistista henkeä ja suomalaiskansallisia arvoja. Historialliset draamat, kansanluonteen kuvaukset ja yhteiskunnalliset analyysit olivat aikalaiskriitikkojen arvostaman auteurin ominta aluetta.
Lundin Kenneth
Suomen armeija oli pääosassa Erkki Karun näytelmäelokuvassa Meidän poikamme (1929). Elokuva oli tapaus ja yksi vuoden katsotuimmista kotimaisista elokuvista. Se syntyi aikana, jolloin armeijan sisäiset suhteet ja asema yhteiskunnassa oli suuren murroksen keskellä.
Uusitalo Kari
Erkki Karu oli koko 1920-luvun aina 1930-luvun alkuun asti suomalaisen elokuvan kiistaton johtohahmo ja primus motor. Sekä Suomi-Filmin että Oy Suomen Filmiteollisuus -yhtiön perustajiin kuulunut Karu tuotti 37 näytelmäelokuvaa ja noin 160 eripituista dokumenttielokuvaa. Omia ohjauksia syntyi 19, mm. Koskenlaskijan morsian (1923), Nummisuutarit (1923) sekä Nuori luotsi (1928).
Hupaniittu Outi
Gustaf Molin toimi suomalaisella elokuva-alalla syksystä 1921 kuolemaansa asti. Hän kuului alan eturiviin ja hänen merkityksensä oli kaikkea muuta kuin vähäinen. Hän on myös yksi aikakauden unohdetuimpia henkilöitä ja ehdottomasti kaikkein parjatuin. Kuka hän sitten oli ja minkä takia hänet jätetty maininnoiksi sivulauseisiin?
Haapala Pertti
Jokaisella yhteiskunnalla on monta kertomusta menneisyydestään. Tapahtumien lopputulos ratkaisee, mikä niistä nousee viralliseksi, enemmän tai vähemmän yhteiseksi muistiksi. Tämä muisti alkaa sittemmin elää omaa elämäänsä. Sitä muokataan koulukirjoissa, historiantutkimuksissa ja taideteoksissa.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Hupaniittu Outi
Suomi-Filmi ja Suomen Filmiteollisuus ovat tuttuja kaikille vähänkin vanhaan kotimaiseen elokuvaan perehtyneille, vaikka yhtiöt saattavatkin mennä keskenään sekaisin. Pienempiä yhtiöitä harva pystyy nimeltä mainitsemaan, mutta kun aletaan puhua niiden ohjaajista, etenkin Kalle Kaarna, Teuvo Tulio, Nyrki Tapiovaara muistuvat mieleen, kuuluvathan he arvostetuimpien suomalaisohjaajien joukkoon. Heidän mainettaan nostaa myös se, että merkittävä osa heidän elokuvistaan on kadonnut. Mukana on siis aimo annos mystiikkaa – kyse on kulttielokuvista, joita ei kukaan voi enää nähdä. Mutta millaista oli tehdä näitä pientuotantoja suuryhtiöistä itsenäisenä? Keitä olivat ohjaajat, millaisia ne monet yhtiöt, joissa he toimivat? Mikä oli Komedia-Filmi, entä mikä Sarastus, Aquila-Suomi tai Eloseppo?
Toiviainen Sakari
Teuvo Puro (1884-1956), Suomen Kansallisteatterin pitkäaikainen näyttelijä ja johtaja, teki pitkän uran myös suomalaisessa elokuvassa, lähtien ensimmäisestä kotimaisesta näytelmäelokuvasta Salaviinanpolttajat (1907), jossa hän työskenteli sekä toisena ohjaajana että näyttelijänä, aina 1940-luvun lopulle, jolloin hän esiintyi näyttelijänä elokuvassa Neljästoista vieras (1948).
Soila Tytti
En jämförelse mellan svenska och finska filmindustrin i början av tjugonde århundradet. Mer specifikt anlyseras biopublikens smak och preferenser, tidiga filmernas innehåll och dess koppling till fosterlandet, samt Charles Magnussons roll i svenska filmproduktionens utveckling och recensenternas åsikt om de två ländernas filmutbud.
Honka-Hallila Ari
1920-luvun lopulla elokuvaäänen tekninen kehitys otti suuria harppauksia. Yhdysvalloissa siirryttiin nopeasti äänielokuvaan, Euroopassa hitaammin. 1930-luvun alkuvuosien aikana äänitekniikka oli levinnyt Suomenkin elokuvateattereihin. Tekniikoista optinen ääni voitti levyäänen. Ongelmaksi muodostui ulkomaisten elokuvien kohdalla vieraskielisyys, mitä osa yleisöstä karsasti, ja niinpä äänielokuvan tulo vahvistikin osaltaan suomalaista elokuvateollisuutta.
Pantti Mervi
Elokuvaohjaaja ja taidemaalari Kalle Kaarnan (1887-1964) elämäntyö heijasteli oman aikansa vahvaa nationalistista henkeä ja suomalaiskansallisia arvoja. Historialliset draamat, kansanluonteen kuvaukset ja yhteiskunnalliset analyysit olivat aikalaiskriitikkojen arvostaman auteurin ominta aluetta.
Uusitalo Kari
Erkki Karu oli koko 1920-luvun aina 1930-luvun alkuun asti suomalaisen elokuvan kiistaton johtohahmo ja primus motor. Sekä Suomi-Filmin että Oy Suomen Filmiteollisuus -yhtiön perustajiin kuulunut Karu tuotti 37 näytelmäelokuvaa ja noin 160 eripituista dokumenttielokuvaa. Omia ohjauksia syntyi 19, mm. Koskenlaskijan morsian (1923), Nummisuutarit (1923) sekä Nuori luotsi (1928).
Hupaniittu Outi
Gustaf Molin toimi suomalaisella elokuva-alalla syksystä 1921 kuolemaansa asti. Hän kuului alan eturiviin ja hänen merkityksensä oli kaikkea muuta kuin vähäinen. Hän on myös yksi aikakauden unohdetuimpia henkilöitä ja ehdottomasti kaikkein parjatuin. Kuka hän sitten oli ja minkä takia hänet jätetty maininnoiksi sivulauseisiin?
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Hupaniittu Outi
Suomi-Filmi ja Suomen Filmiteollisuus ovat tuttuja kaikille vähänkin vanhaan kotimaiseen elokuvaan perehtyneille, vaikka yhtiöt saattavatkin mennä keskenään sekaisin. Pienempiä yhtiöitä harva pystyy nimeltä mainitsemaan, mutta kun aletaan puhua niiden ohjaajista, etenkin Kalle Kaarna, Teuvo Tulio, Nyrki Tapiovaara muistuvat mieleen, kuuluvathan he arvostetuimpien suomalaisohjaajien joukkoon. Heidän mainettaan nostaa myös se, että merkittävä osa heidän elokuvistaan on kadonnut. Mukana on siis aimo annos mystiikkaa – kyse on kulttielokuvista, joita ei kukaan voi enää nähdä. Mutta millaista oli tehdä näitä pientuotantoja suuryhtiöistä itsenäisenä? Keitä olivat ohjaajat, millaisia ne monet yhtiöt, joissa he toimivat? Mikä oli Komedia-Filmi, entä mikä Sarastus, Aquila-Suomi tai Eloseppo?
Honka-Hallila Ari
1920-luvun lopulla elokuvaäänen tekninen kehitys otti suuria harppauksia. Yhdysvalloissa siirryttiin nopeasti äänielokuvaan, Euroopassa hitaammin. 1930-luvun alkuvuosien aikana äänitekniikka oli levinnyt Suomenkin elokuvateattereihin. Tekniikoista optinen ääni voitti levyäänen. Ongelmaksi muodostui ulkomaisten elokuvien kohdalla vieraskielisyys, mitä osa yleisöstä karsasti, ja niinpä äänielokuvan tulo vahvistikin osaltaan suomalaista elokuvateollisuutta.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.
Bacon Henry
Suomen Akatemian rahoittamassa A Transnational history of a Finnish Cinema -projektissa tutkittiin, kuinka läpi suomalaisen elokuvan historian kansallisena pidetty elokuva on kytkeytynyt transnationaaleihin kehityskulkuihin niin teknologian, talouden, tuotannon ja levityksen kuin esteettisten ominaisuuksien ja sisältöjenkin tasoilla – ideologisista suuntauksista puhumattakaan.