Kosti Koski

Etunimet: 
Kosti Johannes
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
03.11.1905
Syntymäpaikka: 
Tampere
Kuolinaika: 
25.09.1944

Biografia

Näyttelijä

Kosti Kosken elokuvanäyttelijänurasta on tunnistettu vain osasuoritus Risto Orkon ohjaamassa kartanoelokuvassa Siltalan pehtoori (1934). Koski näytteli paroni Axel Silfversköldiä, joka oli kartanon omistajan Lilli Lindin (Hanna Taini) serkku. Ennen elokuvaa Koski näytteli Suomen Kansallisteatterissa ja Kotkan Näyttämöllä.

Kosken teatteriurasta on Ilona-esitystietokannasta löytynyt sen verran tietoa, että vuosina 1929–30 hän näytteli kahdeksassa näytelmässä Suomen Kansallisteatterissa, mm. Jääkärin morsiamessa (1929, jääkärihevosmies Suvela) ja Kerjäläisoopperassa (1930, Ede, Macheathin miehiä). Suvelan rooli on vain ensimmäisessä Jääkärin morsiamen elokuvaversiossa (1931), ei toisessa (1938).

Kotkan teattereiden historiassaan (1958) Verneri Veistäjä mainitsee, että Kosti Koski tuli iltanäyttelijäksi Kotkan Näyttämölle kaudella 1932–33. Nimitystä iltanäyttelijä käytettiin ennen vanhaan sellaisesta näyttelijästä, joka päivätyönsä vuoksi saattoi harjoitella vain iltaisin. Ilmeisesti jo seuraavalla kaudella Koskesta tuli vakituinen näyttelijä. Hän kyllä muovasi tyyppejä ja pystyi laulamaankin, mutta osoittautui rakastajanosissa avuttomaksi.

Suomen kansallisfilmografian (osa 2, 1995) ja myös Veistäjän teatterihistorian mukaan Toivo Pekkasen Sisarukset-näytelmä esitettiin 9.12.1933 Kotkan Näyttämön 15-vuotisjuhlanäytäntönä. Emmiä näytteli Elina Kolehmainen, Erkkiä Eino Kaipainen ja lehtori Einolaa Kosti Koski. Veistäjä mainitsee, että näytelmää esitettiin 1934 teatteripäivillä Helsingissä.

Kysymyksessä olivat 26.–29.3.1934 järjestetyt teatteripäivät, joilla Kotkan Näyttämö esitti Sisarukset Koiton Näyttämöllä 27.3. Helsingin Sanomat ei arvioinut esitystä, vaan viittasi Kotkan-ensi-illasta julkaisemaansa kritiikkiin.

Sen sijaan Uudessa Suomessa oli laajahko, mutta varauksellinen arvostelu esityksestä. Kriitikko kirjoitti: ”Einolan osan esittäjä Kosti Koski kantaa lähinnä vastuun siitä, että osan tarjoamia mahdollisuuksia ei riittävästi hyväksikäytetty.”

Olisiko teatteristakin kiinnostunut Risto Orko ”bongannut” Kosken tuoreeltaan Siltalan pehtooriin, jota oli määrä filmata kesällä ja syksyllä 1934?

Risto Orkon ohjaamassa elokuvassa Kosken esittämä paroni Silfversköld ja paronitar (Vappu Elo) kuuluvat Siltalan kartanossa vierailulla olevaan seurueeseen ja arvatenkin kartanon sisäpiiriin. Siltalan uusi pehtori (Jalmari Rinne) ja paroni osoittautuvatkin opiskelutovereiksi, mistä sukeutuu yllätyksellisiä käänteitä. Valentin Vaalan ohjaamassa Siltalan pehtoorin toisessa versiossa (1953) Silfversköldejä esittivät Leo Riuttu ja Toini Vartiainen.

Pekkasen Sisarukset-näytelmän pohjalta Jorma Nortimo ohjasi elokuvan Syyllisiäkö? (1938). Siinä Emmiä näytteli Kaisu Leppänen, Erkkiä Eino Kaipainen niin kuin Kotkan näytelmässäkin ja lehtori Einolaa Joel Rinne

Yhtä vähin äänin kuin Kosti Koski ehkäpä syksyllä 1932 tuli Kotkan Näyttämölle hän vuoden parin kuluttua häipyi teatterista – minne – sitä ei Veistäjä kerro tai tiedä, vaikka hän yleensä muualle siirtyvistä näyttelijöistä mainitsee uuden teatterin. Ei teatterihistorioista eikä myöskään koulumatrikkeleista ole löytynyt tarkempia tietoja Kosken elämänvaiheista ja urasta.

Joka tapauksessa hän olisi voinut näytellä teatterissa vaikkapa vuodesta 1925 lähtien, ja näin hänellä olisi voinut olla lähes 20-vuotinen ura. Ja miksi hän ei näytellyt elokuvissa vuoden 1934 jälkeen, vaan paroni Silfversköldin rooli jäi hänen ainoaksi elokuvaesiintymisekseen?

Kosti Koski kuoli vain 38-vuotiaana 1944. Kuolinilmoituksessa hänet mainitaan näyttelijäksi ja kersantiksi ja hänen sanotaan kuolleen ”tapaturmaisesti velvollisuuttaan täyttäessään”, jota ilmausta sota-ajan lehdissä käytettiin aika usein ja joka merkitsi yksinkertaisesti rintamalla kaatumista.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen jatkosota oli päättynyt 4.9.1944, kolme viikkoa aikaisemmin kuin Koski kuoli. Lapin sota taas oli alkanut kymmenen päivää ennen Kosken kuolemaa. Kuolinilmoituksessa ei mainita kuolinpaikkaa. Koski siunattiin Tampereen sankarihautaan.

Kalevi Koukkunen
21.2.2015, täydennetty 29.3.2016

Kirjallisuutta ja lähteitä

http://ilona.tinfo.fi/ (luettu 6.12.2014).

http://www.aikamatkasatakunnassa.fi/teatterihistoriaa/aikamatkatekstit.html (luettu 19.2.2015).

Kosti Koski. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 3.10.1944.

”Kotkan Näyttämön vierailu. Toivo Pekkanen: Sisarukset.” Uusi Suomi (H. J–a) 28.3.1934.

Pälvi Laineen (Teatterimuseon tieto- ja kuvapalvelu, 6.2.2015) sähköpostiviesti, Kalevi Koukkunen.

Suomen kansallisfilmografia 1. Helsinki: Edita 1996.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995, 266.

Teatterin maailma. Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 5. Helsinki: Tammi 1950, 54.

Verneri Veistäjä: Kotkan teatterit ja näyttämöt. Kuvaus Kotkan teatterielämästä vuosina 1908–1958. Kotka: Kotkan kaupunginteatteri Oy 1958, 71, 76 ja 78.