Urho Westman

Etunimet: 
Urho Hjalmar
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
22.01.1912
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
07.07.1989
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä, järjestäjä

Urho Westman oli puoli vuosisataa avustajana Suomen Kansallisteatterissa. Hän esitti vuosina 1937–69 yli puolessasadassa elokuvassa monentyyppisiä sivurooleja. Useat kymmenienkin roolien esittäjät ovat jääneet tuntemattomiksi, mutta Urho Westman lienee jäänyt kaikkein tuntemattomimmaksi. 1930-luvulla hän toimi myös järjestäjänä.

Urho Westman syntyi Helsingissä 1912. Ritva Heikkilän mukaan hän toimi yli 50 vuoden ajan avustajana Suomen Kansallisteatterissa. Sitä myötä hän varmaan tuli elokuva-alalle. Westman näytteli ensimmäisen sivuosansa Suomi-Filmin elokuvassa Ja alla oli Tulinen järvi (1937), mutta sittemmin hän esiintyi pääasiassa Suomen Filmiteollisuuden elokuvissa – tosin vielä pari kertaa Suomi-Filmin ja Adams Filmin elokuvissa. Westman on kreditoitu järjestäjä Leo Sarrin apulaisena viidessä elokuvassa, mutta koska aina ei järjestäjää mainittu, elokuvia on varmaan enemmänkin.

Poliisin rooli Urho Westmanilla oli elokuvissa SF-paraati (1940), ”Sankari kuin sankari” (1948) ja Vodkaa, komisario Palmu (1969, toinen pidättävistä poliiseista). Sotilasrooli hänellä oli elokuvissa Varjoja Kannaksella (1943, kuriirivänrikki), Tyttö lähtee kasarmiin (1956, luutnantti) ja Ratkaisun päivät (1956, kersantti Mäki).

Työläisroolia Westman näytteli elokuvissa Lapatossu (1937, yksi topparoikan miehistä), Halveksittu (1939, yksi työmiehistä) ja Professori Masa (1949, 2. katutyöläinen). Muusikonrooleja Westmanilla oli ainakin kolme: elokuvissa Seitsemän veljestä (1939, Kissalan Aapeli, klaneetin- eli klarinetinsoittaja), Kulkurin valssi (1941, viulisti mustalaisorkesterissa) ja Totinen torvensoittaja (1941, yksi tanssiorkesterin jäsenistä).

Westmanin rooliluetteloon mahtuu myös muutama ”asiakaspalvelijarooli”, elokuvissa Kuriton sukupolvi (1937, tarjoilija), ”Herra ja ylhäisyys (1944, portieeri) ja Kilroy sen teki (1948, junailija). Sivuosan esittäjä joutuu vääjäämättä näyttelemään myös roistoa niin kuin elokuvissa Pontevat pommaripojat (1948) ja Radio tekee murron (1951). Haaviston Leenissä (1948) Westman näytteli nimihenkilöä lähentelevää Isontalon Penttiä.

Westmanin repertoaariin kuuluivat myös osasuoritukset ylioppilaana (Runon kuningas ja muuttolintu, 1940), lautamiehenä (Pimeänpirtin hävitys, 1947) ja lehdenmyyjänä (Se alkoi sateessa, 1953). Rosvo Roopessa (1949) Westman esitti ruoskivaa miestä ja elokuvassa Yhden yön hinta (1952) poliisin kanssa tappeleva miestä.

Urho Westman kuoli 77-vuotiaana 1989 Helsingissä.

Kalevi Koukkunen
11.9.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Ritva Heikkilä (toim.): Bravo! Teatterikaskuja ja -tarinoita. Helsinki: WSOY 2001, 205.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.

Urho Westman. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 2.8.1989.