Hannes Hako

Etunimet: 
Karl Johannes
Muut nimet: 
Flinck (entinen nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
16.05.1893
Syntymäpaikka: 
Turku
Kuolinaika: 
16.09.1984
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä, teatteriohjaaja, lavastaja, elokuvajärjestäjä

Teatterissa Hannes Haon ominta alaa olivat luonne-, laulu- ja koomiset tehtävät. Hän näytteli varsinkin kotimaisissa klassikoissa. Hako esiintyi vuosina 1936–45 yli 20 elokuvassa sivuosissa. Isoimmat roolit hänellä oli Ulkosaarelaisissa (1938, perämies) ja Nummisuutareissa (1938, krouvari).

Hannes Hako syntyi räätälin poikana Turussa 1893. Hän kävi Turun taideyhdistyksen piirustuskoulun, jossa hänen opiskelutovereitaan olivat mm. Wäinö Aaltonen ja Einari Wehmas. Näyttelijänuransa hän aloitti amatöörina Turun seuranäyttämöllä 1912. Hän oli kiinnitettynä lyhyitä jaksoja moniin teattereihin, mm. Turun Casino-operettiin 1915–16, Kansan Näyttämölle 1917–18 ja pidemmin Turun Suomalaiseen Teatteriin, 1918–25.

Porin Näyttämölle Hako oli kiinnitettynä 1926–29, ajan, joka hänestä oli ”äärettömän hauskaa”. Porissa hän myös tutustui näyttelijä Maikki Schelehoffiin, jonka kanssa avioitui 1927. Porista Hako siirtyi Turun Työväen Teatteriin (1929–30), Turusta Oulun Näyttämön johtajaksi (1931–33) ja Oulusta Lahden Teatterin (1933–35). Hänen viimeinen kiinnityksensä oli Helsingin Kansanteatterissa (1937–38), josta hän joutui eroamaan alkoholin käytön vuoksi.

Hannes Haon teatterirooleja olivat mm. nimiosa Gustaf von Numersin Pastori Jussilaisessa, Juhani Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä ja Jussi Vatanen Maiju Lassilan komediassa Tulitikkuja lainaamassa.

Sota-aikana Hannes Hako oli ohjaaja-näyttelijänä Karhumäen Teatterissa 1942–44 ja työssä myös Suomen Tivolissa. Karhumäen rintamateatterissa hän ohjasi mm. virolaisen klassikon Vihtahousu, josta tuli suurmenestys. Uuden vuoden revyyssä Ah, upseerit (1943) Hako näytteli pääosaa.

Eri syistä Hannes Haon myöhemmän uran työpaikat olivat lyhytaikaisia (Iloinen Teatteri ja Etelä-Hämeen Nuorisoseurojen Liitto). Hän oli myös Eränäyttämön, Eino Kaipaisen, Kalle Viherpuun, Kyösti Erämaan ja Helsingin Ympäristöteatterin kiertueilla. Hannes Hako oli mukana Iloisen Teatterin ensimmäisessä revyyssä Lähtölaukaus (1945) Hannibalin roolissa.

Hannes Hako näytteli vuosina 1936–45 sivuosia yli 20 elokuvassa. Ensimmäinen oli rakennusmestari Retusen rooli elokuvassa Tee työ ja opi pelaamaan (1936). Isohko rooli hänellä oli Nummisuutareiden (1938) krouvarina. Elokuvissa Morsian yllättää (1941) ja Ryhmy ja Romppainen (1941) hän esitti tarjoilijaa, vahtimestaria elokuvissa Takki ja liivit pois! (1939) ja Suomisen Olli rakastuu (1944), poliisia elokuvissa Kuriton sukupolvi (1937) ja Laivan kannella (1938) sekä santarmiupseeria Helmikuun manifestissa (1939).

Laivan kannella -elokuvan poliisiroolia ei näytelmässä ole, vaan se on lisätty elokuvaan niin kuin (E. Jokisen esittämän) hovimestarinkin rooli. Ilmeisesti isoin rooli Hannes Haolla oli Ulkosaarelaisissa (1938), jossa hän esitti kruunun perämiestä John Bomania, osaa, jonka hän oli näytellyt teatterissakin ja jolla näytelmässä on ensimmäisessä ja kolmannessa näytöksessä kymmeniä repliikkejä. Elokuva ja sen käsikirjoitus ovat tuhoutuneet.

Miesmallissa (1944) Hako esitti vuorineuvos Mantilaa ja Anna Liisassa (1945) tohtoria. Lisäksi Hannes Haolla oli sellaisia joukkorooleja kuin yksi topparoikan miehistä (Lapatossu, 1937) ja yksi asiakkaista ravintolassa (Viimeinen vieras, 1941).

Suomen Filmiteollisuudessa (SF) Hannes Hako oli järjestäjänä 1937–38 ja 1944 ainakin elokuvissa Lapatossu, Kuriton sukupolvi (1937), Vieras mies tuli taloon (1938, Leo Sarrin apulainen) ja Anja tule kotiin (1944, Veikko Linnan kanssa).

Hannes Hako oli 1927–39 naimisissa näyttelijä Maikki Haon (Sälehovi, 1900–79) kanssa. He esiintyivät yhdessä mm. elokuvissa Tee työ ja opi pelaamaan (1936), Tulitikkuja lainaamassa (1938), Syyllisiäkö? (1938), Vieras mies tuli taloon (1938), Helmikuun manifesti (1939) ja Kaivopuiston kaunis Regina (1941).

Hannes Hako harrasti valokuvausta sekä akvarelli- ja öljymaalausta. Hän pääsi asumaan näyttelijäkoti Thalian Torppaan 1968, mistä alkoi hänen elämässään rauhallinen kausi vastapainoksi aiempien vuosikymmenien epävakaisuudelle. Hän kuoli 91-vuotiaana 1984 Helsingissä.

Hannes ja Maikki Haon poika Matti Hako (1927–2014) oli kansanrunoudentutkija, joka suunnitteli tv-sarjan Kansanlaulut (1970). Tämän poika Pekka Hako (s. 1957) on käsikirjoittanut, ohjannut ja tuottanut taidetta, musiikkia ja kulttuuria käsitteleviä televisio-ohjelmia ja dokumenttielokuvia, mm. suomalaisista nykysäveltäjistä 20-osaisen televisiosarjan Maestro (1994–97, MTV3) sekä dokumenttielokuvat Elokuvarunoelma orkesterille (2007) ja Jäätyneet kyyneleet – musiikkielokuva sivullisuudesta (2013).

Kalevi Koukkunen
9.11.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Hannes Haon pojan Matti Haon laatima sukukronikka, josta tämän poika Pekka Hako on laatinut Hannes ja Maikki Hakoa koskevan tiivistelmän (1.11.2014) materiaaliksi tätä biografiaa varten.

Hannes Hako. Nekrologi. Helsingin Sanomat 19.9.1984.

Jukka Pennanen & Kyösti Mutkala: Punainen Mylly – Tuo pahennusta herättävä teatteri. Helsinki: Multikustannus 2008, 38 ja 39.

Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Inhemska scenkonstnärer i ord och bild. Viipuri: Kustannusliike Opas [1930], 59.

Larin-Kyösti: Ulkosaarelaiset. 3-näytöksinen huvinäytelmä. WSOY:n Näytelmäsarja 71. Porvoo: WSOY 1922.

Pasi Jääskeläinen (kirj.) ja Emil Kauppi (säv.): Laivan kannella. Kaksinäytöksinen laulunäytelmä. WSOY:n Näytelmäsarja 171. 5. p. Porvoo – Helsinki: WSOY 1950.

Pekka Haon puhelinhaastattelu (31.10.2014) ja sähköpostiviestit (30.10. ja 5.11.2014), Kalevi Koukkunen.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Teatterin maailma. Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 5. Helsinki: Tammi 1950, 154.