Otto Noro

Etunimet: 
Otto Emil
Muut nimet: 
Otto Emil Mikkonen (oikea nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
15.09.1884
Syntymäpaikka: 
Pielavesi
Kuolinaika: 
06.11.1957

Biografia

Näyttelijä

Otto Noro näytteli valkokankaalla vuosina 1934-58 lähes 80 pientä sivuroolia. Hän esitti muun muassa isäntiä, kauppiaita, lautamiehiä ja vanginvartijoita. Otto Noro teki 1907 lähtien vuosikymmeniä kestäneen näyttämöuran helsinkiläisissä teattereissa.

Otto Emil Noro (oik. Mikkonen) syntyi 1884 Pielavedellä torppari Juho Mikkosen ja Sofia Saastamoisen perheeseen. Hän työskenteli räätälinä ja opiskeli esiintymistä mm. Kaarle Halmeen ja Ilmari Räsäsen johdolla. Noro toimi kiinnitettynä näyttelijänä Kansan Näyttämöllä 1907-11, Koiton Näyttämöllä 1911-33 ja Helsingin Kansanteatterissa vuodesta 1933 aina 1950-luvulle saakka. Rehevän koomikon merkittävimpiin tehtäviin lukeutuvat näyttämörooleista Nummisuutarien Esko sekä radiossa esitetyt lukuisat murrejutut.

Otto Noro näytteli valkokankaalla vuosina 1934-58 lähes 80 pientä sivuosaa. Hän esitti muun muassa isäntiä, kauppiaita, lautamiehiä ja vanginvartijoita. Noron ensimmäinen filmirooli oli pappa rakennustyömaalla elokuvassa Meidän poikamme ilmassa - me maassa (1934). Hän esittää savolaismiehiä Hilja Valtosen teoksiin perustuvissa komedioissa Vaimoke (1936), Varaventtiili (1942) ja Neiti Tuittupää (1943). Noro näytteli usein isäntiä, joista huomattavimpia tehtäviä oli kansankomedian Tulitikkuja lainaamassa (1938) Variksen isäntä. Nikkilän isännän osassa hänet nähdään elokuvissa Niskavuoren naiset (1938) ja Niskavuoren Heta (1952) sekä lautamiehenä draamassa Vieras mies tuli taloon (1938) ja komediassa Tuomari Martta (1943). Otto Noron muita hieman suurempia sivuosia olivat Seitsemän veljeksen (1939) nahkapeitturi, johtaja Lahtinen elokuvassa Herra Lahtinen lähtee lipettiin (1939), asiakas Savolainen farssissa Ketunhäntä kainalossa (1940) ja herastuomari Villehard Kangasaho draamassa Kukonlaulusta kukonlauluun (1955). Hänet nähtiin viimeisen kerran valkokankaalla häävieraana elokuvassa Kahden ladun poikki (1958).

Sisko Rytkönen
10.2.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Viipuri: Kustannusliike Opas 1930, 214.

Teatterin maailma. Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Toim. Verneri Veistäjä. Helsinki: Tammi 1950, 206.