Jalmari Parikka

Etunimet: 
Hjalmar Fabian
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
16.10.1891
Syntymäpaikka: 
Sortavala
Kuolinaika: 
27.03.1959
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä, teatterinjohtaja

"Luonnenäyttelijäksi" itsensä määritellyt Jalmari Parikka esiintyi vuosina 1939-60 erilaisissa vanhan miehen rooleissa kaikkiaan 53 elokuvassa.

Karjalaissyntyinen Jalmari (Hjalmar Fabian) Parikka oli alkuperäiseltä ammatiltaan kirjaltaja. Hänen näyttelijänuransa alkoi vuonna 1910 Kajaanissa. Sisällissodassa 1918 Parikka taisteli johtotehtävissä punaisten puolella ja kirjoitti tuosta ajasta muistelmansa 1938. 1920-luvulta Parikka toimi näyttelijänä ja johtajana työväenteattereissa eri puolilla maata.

Elokuvanäyttelijänuran alkua Parikalle merkitsi pieni vahtimestarin rooli Orvo Saarikiven komediassa Hätävara 1939. Näyttelijänurassa oli katkos vuosina 1943-48, mutta siitä eteenpäin aina kuolemaansa 1959 saakka Parikka yhdessä Anton Soinin kanssa tulkitsi suomalaisissa elokuvissa erilaisia vanhan miehen roolihahmoja.

Valkokangastehtäviä Jalmari Parikalle kertyi kaikkiaan 53, niistä viimeinen nähtiin postuumisti William Markuksen elokuvassa Lumisten metsien tyttö 1960. Ohjaajia Parikan elokuvilla oli useita, roolit olivat usein varsin vähäisiä, mutta osasuorituksissaan Parikka erottui jo persoonallisen profiilinsa ansiosta.

Pitkän näyttelijänuran merkittävimpiä rooleja olivat karjalaisisäntä Nyrki Tapiovaaran elokuvassa Kaksi Vihtoria (1939), Pälä saman ohjaajan elokuvassa Miehen tie (1940), klovni Toivo Särkän ohjaamassa elokuvassa Kulkurin valssi (1941), sirkuksen johtaja Orvo Saarikiven elokuvassa Totinen torvensoittaja (1941), Pikku-Stefan Hannu Lemisen epookkielokuvassa Rosvo Roope (1949) ja kirjuri Pihlajavuori saman ohjaajan komediassa "Muuan sulhasmies" (1956), laulaja Rulf Frapin Ville Salmisen musiikkielokuvassa Orpopojan valssi (1950), käräjäkirjuri Roland af Hällströmin historiallisessa elokuvassa Hallin Janne (1950) ja Henrik-renki saman ohjaajan Waltari-filmatisoinnissa Noita palaa elämään (1952), Tynkä-Taneli Edvin Laineen elokuvassa Opri (1954) sekä Musta-Pekka Aarne Tarkaksen ohjaamassa elokuvassa Villi Pohjola (1955) ja lumpunkerääjä saman ohjaajan elokuvassa Jokin ihmisessä (1956). Vuonna 1958 Parikka esiintyi kahdessa Valentin Vaalan ohjaamassa värielokuvassa: kansankomediassa Nuori mylläri hän oli Iisakki Hirmu, Niskavuoren naisten uusintafilmatisoinnissa Nikkilän isäntä.

Kari Uusitalo
5.11.2013

Kirjallisuutta ja lähteitä

Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Viipuri: Kustannusliike Opas, 1930.

Jalmari Parikka: "Viimeinen taisto". Punaisen rintamapäällikön muistelmat v:lta 1918. Helsinki: WSOY, 1938.

MMM Elokuvakirja. Helsinki: Otava 1972, 537.

Suomen kansallisfilmografia 2 - 6. Helsinki: Painatuskeskus, 1989-1995.