Raili Mäki

Etunimet: 
Raili Irja Annikki
Muut nimet: 
Raili Leino (virallinen nimi 1953-)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
12.06.1932
Syntymäpaikka: 
Turku
Kuolinaika: 
12.03.2018
Kuolinpaikka: 
Turku

Biografia

Näyttelijä

Raili Mäki on 1950-luvun alun tähtilöytöjä. Hän näytteli pääroolia Fennada-Filmin elokuvissa Lumikki ja 7 jätkää (1953), Kuningas kulkureitten (1953), Alaston malli karkuteillä (1953) ja Laivan kannella (1954).

Raili Mäki on syntynyt 1932 Turussa. Hän tutustui näyttelemiseen Turun lapsiteatterissa 1940-luvulla. Helge Siimes järjesti maakuntiin kiertueita, joissa lapset ja aikuiset esiintyivät. Myöhemmin Siimes tuli tunnetuksi mm. rock-esiintyjien managerina. Lapsiteatterissa oli mukana myös arvostettu turkulainen näyttelijä Kerttu Hämeranta (1907–62).

Koulussa Raili Mäki oli aina innokkaasti mukana näytelmissä. Vuosina 1945–46 hän näytteli nimiosaa Kerttu Hämerannan sovittamassa Lumikki ja 7 kääpiötä -näytelmässä. Raili Mäki esiintyi myös Elvi Sinervon näytelmässä Onnenmaan kuninkaantytär ja ihmislapset, joka oli ohjelmistossa niin ikään 1945–46.

Myös Suomessa filmiyhtiöt etsivät 1950-luvulla uusia kasvoja – ja tähtiäkin. Mahdollisesti Helge Siimes oli ottanut yhteyttä Fennada-Filmiin kuultuaan Lumikki-elokuvan filmaussuunnitelmasta ja saattoi siis tarjota ”valmiin” Lumikin, Raili Mäen.

Mauno Mäkelä kertoo muistelmissaan Kerrankin hyvä kotimainen (1996), että kun ohjaaja Ville Salminen tuli 1953 Fennada-Filmiin, päätettiin tehdä elokuva Lumikki ja 7 jätkää. Ville Salmisen ”silloinen uusi rouva” (Mirjam Salminen) näki Raili Mäen Helsingin linja-autoasemalla ja kysyi hänen yhteystietojaan. Ville Salminen otti yhteyttä, ja niin Raili Mäki valittiin Lumikiksi. Raili Mäki ei itse muista Salmisen yhteydenottoa, mutta ei pidä mahdottomana sitä, että Ville Salminen olisi ottanut yhteyttä esim. Helge Siimekseen tai Kerttu Hämerantaan.

Raili Mäen esikoiselokuva Lumikki ja 7 jätkää kuvattiin kesällä 1953 ja sai ensi-iltansa syyskuun puolimaissa. Raili Mäki sai tunnustusta osastaan. Kinolehdessä 5/1953 Fennada-Filmin hehkutuksen kohteena oli ”Uusi raikas ja valloittava tähtipari Raili Mäki ja Heikki Heino.”

Fennadassa Raili Mäki sai toisen roolin jo syyskesällä ja syksyllä 1953 kuvatussa, Roland af Hällströmin ohjaamassa Kuningas kulkureitten -elokuvassa. Hän esitti Martin von Tandenskiöldin (Ekke Hämäläinen) morsianta Karinia. Muissa naisrooleissa olivat Leena Häkinen, Tuija Halonen ja Mirja Mane.

Silloin on taottava, kun rauta on kuumaa: Syys–lokakuussa 1953 kuvattiin Ville Salmisen ohjauksessa elokuva Alaston malli karkuteillä, jossa Raili Mäki esitti taiteilija Olavi Metson morsianta Sirkkaa. Aikalaiskriitikko totesi, että Raili Mäki on mukana elokuvassa vain sen vuoksi, koska kaunis tyttökin tapaa filmissä olla.

Suuren pääosan Raili Mäki sai jälleen Ville Salmisen ohjaamassa Laivan kannella -elokuvassa (1954) laivapoika Nappulana, tyttönä, joka kuitenkin esiintyy poikana. Elokuvan 1938 tehdyssä ensimmäisessä versiossa Nappulaa näytteli Juhani Turunen. Kriitikon mukaan Raili Mäki oli ”sievä ja herttainen”, mutta ei näytellyt tarpeeksi säkenöivästi.

Fennadan elokuvien jälkeen Raili Mäki näytteli Kaltevan piikaa Elmaa Hannu Lemisen ohjaamassa ja Suomi-Filmin tuottamassa Riihalan valtiaassa (1956). Mahdollisesti Kerttu Hämeranta, joka itse näytteli Riihalan valtiaassa Kaltevan emäntää, vihjaisi Hannu Lemiselle Raili Mäestä, joka saikin piian roolin. Raili Mäki muistaa käyneensä Suomi-Filmissä koekuvauksessa.

Elokuvauran jälkeen Raili Mäki (vuodesta 1953 Leino) siirtyi Suomen Televisioon kuvaussihteeriksi filmi- ja teatteriosastolle. Raili Leinon viimeinen elokuvaosa liittyykin televisioon: hän nimittäin näytteli kuvaussihteeriä Ere Kokkosen ohjaamassa elokuvassa Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut (1969). Elokuvassa filmi- ja reaalimaailma kohtasivat, sillä Raili Leino oli myös elokuvan kuvaussihteerinä.

Vuonna 1979 Raili Leino siirtyi helsinkiläisen naistenvaateliikkeen sisäänostajaksi ja myyjäksi. Liike sijaitsi Eteläisellä Hesperiankadulla, lähellä Vänrikki Stoolin katua, missä tuottaja Mauno Mäkelä asui.

Raili Leino ei juuri elokuvauransa jälkeen ollut tavannut Mäkelää, kunnes tämä eräänä päivänä vuonna 1981 saapui vaateliikkeeseen ja ojensi Raili Leinolle 50-vuotissyntymäpäivän johdosta suuren kukkakimpun. Raili Leino kiitti kukista, mutta oikaisi, että hänen 50-vuotispäivänsä on vasta vuonna 1982.

Kalevi Koukkunen
30.5.2016

Kirjallisuutta ja lähteitä

”Katsaus tulevista filmeistä”. Kinolehti 5/1953, s. 14.

Mauno Mäkelä: Kerrankin hyvä kotimainen. Elokuvatuottajan muistelmat. Toim. Kalevi Koukkunen. Porvoo – Helsinki – Juva: WSOY 1996, 141.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.

Kari Uusitalo: ”Kotimaiset elämäkerrat”. Teoksessa Olli Tuomola ym. (toim.) Elokuvakirja (Mitä missä milloin -sarja). Helsinki: Otava 1972, 526.

Raili Leino (o.s. Mäki), puhelinhaastattelu 7.4.2015, Kalevi Koukkunen.