Sylvi Palo

Etunimet: 
Sylvi Sanelma
Muut nimet: 
Sylvi Sakki (omaa sukua)
Sylvi Brännäs (entinen nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
26.03.1911
Syntymäpaikka: 
Myllykoski
Kuolinaika: 
25.05.1987
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

Sylvi Palo näytteli valkokankaalla vuosina 1936-52 kymmenisen sivuosaa. Hän esitti usein mustasukkaisia naisia kuten neiti Pietarista komediassa Vaimoke (1936) ja aviovaimo Asta Tapiota melodraamassa Suurin voitto (1944). Sylvi Palo loi näyttämöuransa Helsingissä.

Sylvi Sanelma Palo (o.s. Sakki) syntyi 1911 Myllykoskella työmies Matti Sakin ja Helena Sippolan perheeseen. Hän työskenteli kiinnitettynä näyttelijänä Sörnäisten Työväen Teatterissa 1929-31, Porin Teatterissa 1931-32, Helsingin Työväen Teatterissa 1932-33 ja Helsingin Kansanteatterissa 1933-47. Sylvi Palon huomattaviin näyttämörooleihin lukeutuvat mm. Punaisen laukun Zofi, Kerjäläisoopperan Jenny, Kamelianainen ja Neiti Julien nimiosa. Hän oli naimisissa 1934-62 näyttelijä Tauno Palon kanssa. Taiteilijapariskunnan pojat Pertti Palo (s. 1934) ja Martti Palo (s. 1943) ryhtyivät myös näyttelijöiksi.

Sylvi Palo näytteli valkokankaalla vuosina 1936-52 kymmenisen sivuosaa. Hän esitti usein mustasukkaisia naisia kuten neiti Pietarista Hilja Valtosen romaaniin perustuvassa komediassa Vaimoke (1936), Hätävaran (1939) tohtori Saara Leinjokea ja huijarimiehen ystävätär Mirja Kaariota elokuvassa Täysosuma (1941). Draamassa Ja alla oli Tulinen järvi (1937) Sylvi Palo nähdään sulhasensa hylkäämänä torpantyttö Lyyli Alhona ja ilotyttönä Johannes Linnankosken romaaniin perustuvassa filmatisoinnissa Laulu tulipunaisesta kukasta (1938). Jumalan myrskyssä (1940) hän tulkitsee kauppahuoneen omistajan tytärtä Erika Melkeriä ja Puckissa (1942) muotiliikkeen johtajatar rouva Perkiötä.

Sylvi Palon huomattavampia elokuvarooleja oli kunnanlääkärin mustasukkainen aviovaimo Asta Tapio Hannu Lemisen ohjaamassa melodraamassa Suurin voitto (1944). Arvostelijoiden mielestä hän teki elokivan parhaimman näyttelijäsuorituksen, jossa muun muassa Suomen Sosialidemokraatin nimimerkki T.A. näki "oikean annoksen kireyttä ja hysteerisyyttä ja paikalleen osuvaa traagillisuutta". Sylvi Palon viimeiseksi elokuvarooliksi jäi rahanahne konttoristin vaimo draamassa Silmät hämärässä (1952).

Sisko Rytkönen
25.2.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 536.

Teatterin maailma Toim. Verneri Veistäjä. Helsinki: Tammi 1950, 211.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

"Näyttelijä Sylvi Palo". Helsingin Sanomat 10.6.1987.