Tuire Orri

Etunimet: 
Tuire
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
30.10.1918
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
26.08.2007
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä, laulaja

Tuire Orri oli laulaja ja näyttelijä, joka esiintyi ahkerasti sotavuosien viihdytyskiertueilla, sotasairaaloissa ja Yleisradiossa. Hän teki 1940-luvulla muutamia filmirooleja, joista merkittävimmät olivat laulajatar Sointu Järvinen musiikkielokuvassa Poretta (1941) ja viaton Kervilän Anna maaseutudraamassa Kyläraittien kuningas (1945). Orri palasi estradeille 1990-luvulla muun muassa esiintymällä Niilo Tarvajärven ikäväntorjuntaillassa, levyttämällä menestysiskelmänsä Tuo suru jonka sain ja näyttelemällä palvelija Emma Kolehmaista televisiosarjassa Kun taivas repeää (1997).

Tuire Sinikka Orri syntyi Helsingissä 1918. Hänen vanhempansa olivat innostuneita teatterista ja kannustivat tytärtään esiintymään. Tuire näytteli Kultakutria isänsä perustamassa Virkamiesteatterissa. Hän kävi Suomen Näyttämöopiston 1936-38 ja teki avustajarooleja elokuvissa Tukkijoella (1937), Lapatossu (1937) ja Syyllisiäkö? (1938). Orri sai ensimmäisen kiinnityksensä Viipurin Kaupunginteatteriin 1938-39. Talvisodan aikana hän osallistui Maan Turvan ikäväntorjuntakiertueisiin yhdessä Siiri Angerkosken ja Aku Korhosen kanssa. Tuire Orrin kihlattu menehtyi harjoituslennolla Parolassa 13.3.1940. Muutama kuukausi sulhasensa kuoleman jälkeen hän lauloi ensimmäisen kerran tangon Tuo suru jonka sain, josta tuli menestysiskelmä.

Välirauhan aikana Orri oli Helsingin Kansanteatterin suosituimpia operettitähtiä. Vuonna 1940 hän esitti neljä elokuvaroolia, joista merkittävimmät olivat mustasukkainen Elle Relander komediassa Kyökin puolella ja rakastunut Kyllikki Huhkinen Hjalmar Nortamon näytelmään perustuvassa hupailussa Eulalia-täti. Filmiuransa haastavimman ja kiitetyimmän näyttelijäsuorituksen Orri teki laulajatar Sointu Järvisenä musiikkielokuvassa Poretta (1941). Jatkosodan aikana hänet nähtiin sivuosissa draamoissa Synnin puumerkki (1942) ja Keinumorsian (1943). Filmaamisen sijaan suosittu laulaja esiintyi ahkerasti sotasairaaloissa, viihdytystilaisuuksissa ja Yleisradiossa. Vuonna 1945 Orri näytteli naispääosan, viattoman Kervilän Annan roolin maaseutuelokuvassa Kyläraittien kuningas.

Sodan jälkeen Tuire Orri siirtyi Radioteatteriin 1948. Hän olisi halunnut jatkaa uraansa elokuva- ja teatterinäyttelijänä, mutta hänen ensimmäinen aviomiehensä ei hyväksynyt sitä eikä toinenkaan puoliso pitänyt ajatuksesta. Perhesyiden takia työskentely myös Radioteatterissa päättyi 1950. Tuire Orri palasi estradeille 1990-luvun alussa. Hän esiintyi muun muassa Niilo Tarvajärven ikäväntorjuntaillassa ja Imatran sotaviihteen päivillä. Vuonna 1997 Orri levytti tangon Tuo suru jonka sain ja näytteli palvelija Emma Kolehmaista televisiosarjassa Kun taivas repeää. Näyttelijä Irina Björklund on Tuire Orrin pojantytär.

Sisko Rytkönen

Kirjallisuutta

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 534.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 503.

Tuomas Marjamäki: Naurattajat. Suomalaisen komiikan tekijät 2007-1907. Helsinki: Edita 2007, 285, 343.

Marjaleena Tuppurainen: "Sota-ajan viihdyttäjän Tuire Orrin haikea paluu muistoihin". Anna 49/1997, 58-61, 87.

Sami Sykkö: "Sodan kauniimmat kasvot". Helsingin Sanomat 3.4.2005.

Maarit Niiniluoto: "Taiteilija Tuire Orri. Sota-ajan viihdyttäjä kylpi suosiossa". Helsingin Sanomat 15.9.2007.

http://pomus.net/kehityslinjat/1939-1945. Linkki tarkastettu 19.11.2013.

http://www.imdb.com/name/nm0650646/?ref_=fn_al_nm_1.Linkki tarkastettu 19.11.2013.