Matti Pihlaja

Etunimet: 
Matti
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
20.02.1923
Syntymäpaikka: 
Turku
Kuolinaika: 
13.06.1973
Kuolinpaikka: 
Turku

Biografia

Näyttelijä, teatteriohjaaja

Matti Pihlaja esiintyi monissa klassikkonäytelmissä ja ohjasi varsinkin moderneja näytelmiä. Hänen näyttämöhahmoilleen oli ominaista herkkyys ja voimakas eläytyminen. Hän näytteli 1940–70-luvulla puolenkymmenessä elokuvassa. Päämajassa (1970) hänellä oli yksi elokuvan keskeisistä rooleista, päätoimittaja-luutnantin osa.

Matti Pihlajan vanhemmat olivat näyttelijät Rafael Pihlaja (1893–1951) ja Katri Pihlaja (1893–1930), joten teatteri tuli tutuksi hänelle lapsesta alkaen ja saattoi vaikuttaa pojankin uranvalintaan. Matti Pihlaja opiskeli Suomen Teatterikoulussa 1945–47; 150 hakijasta oli valittu 18, Pihlajan ohella mm. Vappu Jurkka, Martti Katajisto ja Matti Oravisto.

Matti Pihlaja oli kiinnitettynä mm. Karhumäen rintamateatteriin 1943–44, Helsingin Kansanteatteriin 1948–49, Vaasan Suomalaiseen Teatteriin 1949–52, Kotkan Kaupunginteatteriin 1952–55, Turun Kaupunginteatteriin 1955–70 (ohjaajana vuodesta 1963) ja ohjaajaksi Lahden Kaupunginteatteriin 1970–72.

Matti Pihlaja esiintyi mm. seuraavissa näytelmissä: William Shakespearen Kesäyön unelma (Lysander ja myöhemmin Oberon) ja Paljon melua tyhjästä (Claudio), Josef Julius Wecksellin Daniel Hjort (nimiosa), Jean-Paul Sartren Suljetut ovet (Garcin), Eugene O’Neillin Murheesta nousee Elektra (Orin), Fedor Dostojevskin Rikos ja rangaistus (Raskolnikov) ja Johannes Mario Simmelin Koulutoveri (tohtori Lerche).

Ohjauksissaan Pihlaja suosi moderneja näytelmiä: Tennessee Williamsin Lasinen eläintarha, Eugène Ionescon Kalju laulajatar, Samuel Beckettin Leikin loppu, Walentin Chorellin Nokkoset ja Edward Albeen Kuka pelkää Virginia Woolfia?

Ensimmäisen avustajanroolinsa Matti Pihlaja sai Suomen Filmiteollisuuden (SF) elokuvassa Nuoruus sumussa (1946), minkä hän on kirjannut leikekansioonsa: ”Ensi kertaa filmaamassa 16.3.1946 Vappu, minä, Tommi, Martti, Hillevi, Helena ja Alpo.” Osasuoritusta ei ole kreditoitu, mutta voisi olettaa, että Pihlaja oli avustajana hippakohtauksessa. Elokuvan ensi-ilta oli jo 12.4.1946.

Omien merkintöjensä mukaan Matti Pihlaja kävi koefilmauksessa Suomi-Filmissä 14.5.1946. Ensimmäisenä varsinaisena elokuvaroolinaan hän näytteli Aleksis Kiven ystävää ja tukijaa Edmund Palmqvistia Ilmari Unhon ohjauksessa ”Minä elän” (1946). Hän oli mukana myös Valentin Vaalan ohjauksessa Loviisa (1946, ”yöavustus, jossa mukana teatterikoululaisia”). Ilmari Unhon ohjauksessa Ruusu ja kulkuri (1948) Pihlaja esitti koulupoikaa (ei kreditoitu).

Matti Kassilan ohjaamassa Palmu-sarjan kolmannessa osassa Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962) Matti Pihlaja esitti rääväsuista autonkuljettajaa. Isoin roolinsa Matti Pihlajalla oli niin ikään Matti Kassilan ohjaamassa Päämaja-elokuvassa (1970). Hän näytteli päätoimittajaa ja reservin luutnanttia, jonka lehdessä paljastettiin ”sotasalaisuus”. Elokuvan keskeisenä aiheena on kirjoituksen tekijän selville saaminen. Kirjoittajaksi paljastuu muuan eversti (Kapo Manto). Luutnantin rooliaan Matti Pihlaja lähestyi myös omien sotakokemustensa kautta. Ilmari Turjan näytelmä Päämajassa (1966) oli hänelle tuttu, sillä hän oli ohjannut sen 1967 Turun Kaupunginteatterissa.

Matti Pihlaja esiintyi myös varhaisissa tv-elokuvissa, mm. Serpin näytelmään perustuvassa produktiossa (1961), jossa hän esitti dosentti Torsten Fredrik Cajalénia – niin kuin myös Kotkan Kaupunginteatterissa 1953. Toivo Särkkä oli ohjannut samasta aiheesta elokuvan Katarina kaunis leski (1950), jossa Cajalénia esitti Jalmari Rinne. Shakespearen Kesäyön unelmasta (1962) tehdyssä tv-sovituksessa Matti Pihlaja näytteli Oberonia niin kuin jo aiemmin teatterissa.

Eugene O’Neillin näytelmän Oi nuoruus tv-versiossa (1963) Matti Pihlaja esitti Nat Milleriä ja Ensio Rislakin Rakas Wenander -näytelmän tv-sovituksessa (1966) hovioikeuden asessoria Petrus Alaniusta. Kaikki nämä tv-näytelmät ohjasi Sirppa Sivori-Asp (1928–2006), Kesäyön unelman yhdessä Jouko Paavolan kanssa.

Matti Pihlaja kuoli sydänkohtaukseen 50-vuotiaana 1973 Turussa.

Näyttelijäntyötä hän luonnehti: ”Näyttelijäntyö on epäitsekästä uhrautumista taiteen hyväksi. Rakastan tätä työtä enkä voisi kuvitella viihtyväni kuin tässä ilmapiirissä, jossa olen syntymästäni saakka kasvanut.”

Kalevi Koukkunen
3.10.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Matti Pihlaja. Nekrologi. Helsingin Sanomat 15.6.1973.

Matti Pihlajan tyttären Petra Pihlaja-Kivirannan (1., 3. ja 21.9.2014) sähköpostiviestit, Kalevi Koukkunen.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.

Teatterin maailma. Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 5. Helsinki: Tammi 1950, 212.

Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 315.