Birgit Kronström

Etunimet: 
Birgit
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
21.02.1905
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
29.07.1979
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

1930- ja -40-luvun taitteen suosituimpiin kotimaisiin näyttelijöihin kuulunut Birgit Kronström esiintyi kahdessatoista elokuvassa 1932-1954. Hänet nähtiin usein musiikkipitoisten komedioiden räiskyvänpirteissä päärooleissa. Birgit Kronström toimi Ruotsalaisessa Teatterissa 1931-63, muutamaa vuotta lukuun ottamatta, ja näytteli myös ruotsalaisissa elokuvissa 1950-luvulla.

Birgit Kronström syntyi 1905 Helsingissä ja opiskeli lapsena tanssitaidetta Maggie Gripenbergin johdolla. Musikaalinen Kronström suoritti pianistin loppututkinnon Helsingin Konservatoriossa, aikomuksenaan ryhtyä soitonopettajaksi. Hän esiintyi lausujana sekä Helsingissä että Tukholmassa, missä Kronström oli opiskellut alaa Maria Schildknechtin johdolla. Uuden Suomen Huugo Jalkanen totesi arvostelussaan, että nuori lausuntataiteilijatar sopisi hyvin myös teatterin palkeille. Arvio sai Kronströmin pohtimaan asiaa, ja hän ilmoittautui Ruotsalaisen Teatterin oppilaskouluun.

Birgit Kronström kiinnitettiin Ruotsalaisen Teatterin näyttelijäkaartiin vuonna 1931, ja hän sai alusta alkaen esiintyä suurissa tehtävissä näyttämöllä. Hänen ensimmäinen operettinsa oli Hawaijin kukka, joka edellytti myös tanssitaitoa. Kronström esiintyi alkuvuosina myös vakavissa näytelmissä, kuten August Strindbergin draamoissa, mutta komediat ja operetit olivat hänen ominta alaansa. Kronström näytteli Ruotsalaisessa Teatterissa vuosina 1931–36 ja 1940–63.

Birgit Kronström aloitti elokuvauransa Suomi-Filmin elokuvissa varhaisen äänielokuvan aikaan. Waldemar Wohlströmin ohjaamassa Agapetus-filmatisoinnissa Olenko minä tullut haaremiin! (1932) Kronström esittää soitto-oppilas Helvi Heinosta, joka vedonlyönnin seurauksena ryhtyy sisäköksi. Elokuva kuvattiin mykkänä ja sen repliikit jälkiäänitettiin. Koska Birgit Kronströmin puheessa kuului tuolloin vielä vieras korostus, annettiin toisen henkilön tehtäväksi esittää hänen repliikkinsä. ”Tuntui hassulta nähdä itsensä valkokankaalla ja kuulla vieraan äänen puhuvan minun liikuttaessa huuliani,” Kronström kertoo Veikko Itkosen teoksessa Hiljaisuus - kuvaus – kamerat. Hän aloitti suomenkielen opinnot, ja sai seuraavassa elokuvassa käyttää omaa ääntään. Risto Orkon komediassa Minä ja ministeri (1934) Kronström näyttelee tanssijatar Virvaa. Näyttelijätär sai lämpimät arvostelut ensimmäisistä elokuvarooleistaan. ”Agapetuksen haaremi, jossa Birgit Kronström näyttäytyy on piakkoin osoittava, että Suomi-Filmi on tehnyt onnellisen löydön. Tämä nuori näyttelijätär kuuluu nimittäin kaartinsa lahjakkaimpiin ja hän on hyvin ’photogenique’”, kirjoitti Benyol Elokuva-lehdessä 1931.

Vuonna 1936 Birgit Kronström vieraili Ruotsissa, ja jäikin sinne neljäksi vuodeksi. Hänet kiinnitettiin tukholmalaiseen operettiteatteri Oscarsiin, ja hän vieraili myös Norjan teattereissa. Birgit Kronström avioitui ruotsalaisen oopperalaulaja ja näyttelijä Björn Forsellin kanssa 1938. Pariskunnalle syntyi vuonna 1939 poika, Johnny Forsell, josta tuli 1960-luvulla tunnettu iskelmälaulaja.

Kronström matkasi Tukholmasta Suomeen kesällä 1938 esiintyäkseen kolmannessa elokuvassaan, Risto Orkon ohjaamassa komediassa Markan tähden (1938). Arkipäivisin Kronström kuvasi Suomessa ja lensi viikonlopuiksi takaisin Tukholmaan, missä hänellä oli esiintymisiä Folkparkenissa. Kronströmin esittämä pippurinen muotipiirtäjä Irmeli Majuri seikkailee Hangossa ja ihastuu väärinkäsityksien kautta Uuno Laakson näyttelemään johtaja Markkaan. ”Hänen Irmeli Majurissaan on kyllälti valloittavaa elämäniloa, välitöntä veikeyttä, lahjakasta, sangen laajan asteikon ilmeikkyyttä, josta katsoja kerrassaan nauttii sekä sellaista ihastuttavaa luontevuutta, ettemme kerta kaikkiaan kenenkään elokuvanäyttelijättäremme sellaista ole nähnyt osoittavan,” kirjoitti L-s (Ilta-Sanomat 3.10.1938) Birgit Kronströmin roolisuorituksesta. Markan tähden teki Birgit Kronströmistä filmitähden. Räiskyvän olemuksensa takia lehdistö ryhtyi kutsumaan häntä elokuvamme paprikatytöksi.

Birgit Kronström muutti takaisin Suomeen välirauhan aikaan 1940. Kotimaahan palattuaan hän näytteli laulajatar Louise Calattin alias Eulalia-tädin roolin Sampo-Filmin musiikkikomediassa Eulalia-täti (1940) sekä konttoristi Jutta Laakson tehtävän Suomi-Filmin revyyelokuvassa Poretta eli Keisarin uudet pisteet (1941).

Vuonna 1941 Birgit Kronström siirtyi Suomen Filmiteollisuuden palvelukseen. Turo Kartto kirjoitti näyttelijätärtä varten musiikkipitoisen komedian Onnellinen ministeri (1941), joka perustuu saksalaiseen näytelmään. Elokuvassa mainostoimiston alusvaatejuliste aiheuttaa skandaalin, kun vähäpukeinen malli näyttää talousministerin tyttäreltä, Kronströmin esittämältä Margitilta. Näyttelijätär tulkitsee elokuvassa ikimuistoisesti kappaleen Katupoikien laulu. "Onnellisessa ministerissä on kuitenkin yksi valopilkku", kirjoittaa O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 22.12.1941), "vieläpä kirkkaasti säteilevä: Birgit Kronström, joka todella huvittaa ja hauskuuttaa. Jos käsikirjoitus ja ohjaus olisivat nousseet samalle tasolle kuin Birgit Kronströmin näytteleminen, laulaminen ja hullutteleminen, olisi elokuvasta voinut tulla nautittavakin. Rouva Kronströmissä on todellista tyylitajua, älykkyyttä ja temperamenttia [- -]." Näyttelijätär mainitseekin Onnellisen ministerin parhaimpana elokuvaroolinaan.

Hannu Lemisen romanttisessa komediassa Avioliittoyhtiö (1942) Birgit Kronström ja Tauno Palo esittävät yhdessä sisustustoimistossa työskentelevää avioparia. Vuonna 1943 Kronström näytteli mustasukkaista Verotshkaa Ossi Elstelän jännityselokuvassa Hevoshuijari (1943). Jatkosodan jälkeen hänet nähtiin vielä neljässä elokuvassa. Hannu Lemisen romanttisessa komediassa Amor hoi! (1950) Kronström näyttelee kieltenopettajaa, maisteri Tuula Vihervoa, joka käy iltaisin laulamassa ravintolassa taiteilijanimellä Irina Meller. "Birgit Kronström naisopiston opettajana, joka välillä lauleskelee ravintolassa iskelmiä, näyttelee älykkäästi ja viehättävästi, hänessä on miellyttävä, kultivoitunut leima ja hänen temperamenttinsa räiskähtelee tartuttavasti," arvioi O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 27.3.1950). 1950-luvulla Birgit Kronström esiintyi kahdessa ruotsalaisessa elokuvassa, Flicka i kasern (1955) ja Flickan i frack (1956), joka jäi hänen viimeiseksi valkokangasroolikseen.

Birgit Kronströmin toinen puoliso (1944-53) oli oopperalaulaja ja näyttelijä Ture Ara. Näyttelijäuransa loputtua Kronström toimi Helsingissä yrittäjänä: hän perusti 1959 ravintolan nimeltä Grill Bigi, joka toimi aina 1980-luvulle asti.

74-vuotias Birgit Kronström kuoli pitkäaikaisen sairauden jälkeen 1979.

Riikka Pennanen
11.9.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Benyol: ”Suomi-Filmi on vetänyt nuottaa Ruotsalaisen Teatterin kulissien välissä. Apajassa Birgit Kronström”. Elokuva 15/1931.

Veikko Itkonen: Hiljaisuus - kuvaus - kamerat. Suomalaisia elokuvanäyttelijöitä sanoin ja kuvin. Helsinki: Tammi, 1944.

Marianne Lüchou: Svenska teatern i Helsingfors. Repertoar, styrelser och teaterchefer, konstnärlig personal 1860-1975. Helsingfors: Söderström, 1977.

Sisko Rytkönen: Ihanat naiset kankaalla. Helsinki: Majakka, 2008.

”Komediennen 3 rakkautta: ruoanlaitto, teatteri, musiikki”. Katso 24/1961.