Aku Käyhkö

Etunimet: 
Aukusti
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
03.05.1887
Syntymäpaikka: 
Kesälahti
Kuolinaika: 
04.12.1945
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

Yli 30-vuotisen näyttelijänuransa aikana Aku Käyhköllä oli niin suomalaisia kuin ulkomaisia ”näyttämöluomia”. Hän esiintyi vuosina 1922–43 parissakymmenessä elokuvassa, pääosissa elokuvissa Kun isällä on hammassärky (1922) ja Meren ja lemmen aallot (1926).

Aku Käyhkö syntyi 1887 Kesälahdella maanviljelijäperheeseen. Keskikoulun jälkeen hän kävi kauppakoulun. Näyttelijänuransa hän aloitti 1905 Meri Roinin kiertueessa ja oli lyhyin kiinnityksin 1910-luvulla Tampereen Teatterissa ja Kansan Näyttämöllä. Koiton Näyttämön johtajana hän oli 1923–26 ja 1930–31 sekä Taidetanssiopiston johtajana 1928–30. Vuosina 1931–32 hän oli kiinnitettynä Suomi-Filmiin, sittemmin Kansan Näyttämölle ja Kansanteatteriin.

Käyhkön teatterirooleja olivat. mm. Jaakko (Erasmus Montanus), Sebastian (Loppiaisaatto, Jaša (Kirsikkatarha, klovni (Se joka saa korvapuusteja), vanha paimen (Arleesitar), vanha merikapteeni (Onnetar) ja nimiosa Siltalan pehtoorissa.

Esikoisrooli heti pääosassa Aku Käyhköllä oli elokuvassa Kun isällä on hammassärky (1922). Aikalaiskritiikki sanoi: ”Herra Aku Käyhkö ja rouva Naimi Kari pääosissa esittävät osansa vauhdilla, mikä osoittaa näyttämötottumusta. Herra Käyhkö – – luo joukon hauskoja tilanteita, sillä hänen tempperamenttinsa näyttää olevan kappaleeseen sopiva.” Käyhkön osasuoritusta saarnamies Kero-Pietinä Erkki Karun Koskenlaskijan morsiamessa (1923) sanottiin luontevaksi.

Niin ikään Karun ohjaamassa Nummisuutareissa (1923) Käyhkö esitti Mikko Vilkastusta ja insinööriä vielä mykkäelokuvissa Meren ja lemmen aallot (1926). Hieman liioitellusti Suomi-Filmin ensimmäiseksi 100-prosenttiseksi äänielokuvaksi mainostamassa Tukkipojan morsiamessa (1931) Käyhköllä oli keskeinen osa Mikkolan Eetuna, joka kilvoitteli tukkipoika Erkin (Urho Somersalmi) kanssa Kosken Leenan (Helena Koskinen) suosiosta.

Yksi tärkeimmistä rooleista Aku Käyhköllä oli Erkki Karun ohjauksessa Meidän poikamme merellä (1933), jossa hän esitti laivaston lääkäriä. Tämä ja reserviläis-Pekka (Georg Malmstén) kilvoittelevat ihastuksestaan sairaanhoitaja-Leilasta (Kati Aspelin). Aku Käyhköllä oli kahden poliisiroolin (Yövartija vain…, 1940 ja Onni pyörii, 1942) ohessa neljä johtajaroolia, elokuvissa Herrat täysihoidossa (1933, oopperan johtaja), Syntipukki (1935, henkilökunnan päällikkö), Onnenpotku (1936, autoliikkeen johtaja) ja Maskotti (1943, johtaja J. Markkila).

Helmikuun manifestissa (1939) Aku Käyhkö näytteli upseeria ja elokuvassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi (1943) kreivi Liliecronaa. Agapetuksen näytelmään Onnellinen Sakari perustuvassa elokuvassa Takki ja liivit pois! (1939) Käyhkö esitti lääkäriä (tohtori Viertolaa). Rooli on lisätty elokuvaan, sitä ei ole näytelmässä. Elokuvassa Halveksittu (1939) hänellä oli joukkorooli yhtenä osakkaista.

Eino Palola kirjoitti nekrologissaan Helsingin Sanomissa, että Aku Käyhkö ei kauan viihtynyt samassa paikassa, samanlaisissa tehtävissä. Hän oli levoton vaeltajaluonne, joka oli hakemassa uutta niin elämässä kuin taiteessakin. Tähän etsintään liittynee myös Käyhkön erikoinen ”sivutoimi”: vuodesta 1910 hän oli kesäisin kylpylän intendenttinä Heinolassa, Terijoella, Savonlinnassa ja Iisalmessa (Runni).

Näyttelijä Kyösti Käyhkö (1912–73) oli Aku Käyhkön poika ja laulaja-näyttelijä Kauko Käyhkö (1916–83) hänen serkkunsa. Aku Käyhkö kuoli 58-vuotiaana 1945 Helsingissä keuhkokuumeeseen.

Kalevi Koukkunen
9.11.2014

Kirjallisuutta

Agapetus: Onnellinen Sakari. Kolminäytöksinen huvinäytelmä. 2. painos. Helsinki: Otava 1952, 5.

Aikalaiskirja. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1941. Helsinki: Otava 1941, 377.

Aku Käyhkö. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 5.12.1945.

Aku Käyhkö. Nekrologi (E. P-la [= Eino Palola]). Helsingin Sanomat 5.12.1945.

Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Inhemska scenkonstnärer i ord och bild. Viipuri: Kustannusliike Opas [1930], 151.

Suomen kansallisfilmografia 1. Helsinki: Edita 1996, 250.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.