Artturi Laakso

Etunimet: 
Artturi Verneri
Muut nimet: 
Artturi Adamsson (entinen nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
26.10.1893
Syntymäpaikka: 
Hollola
Kuolinaika: 
22.09.1976
Kuolinpaikka: 
Helsinki
Palkinnot: 

Suomen näyttämötaiteen kultainen ansiomerkki 1955
Pro Finlandia -mitali 1957

Biografia

Näyttelijä

Artturi Laakson roolit ulottuivat opereteista luonnetehtäviin ja suomalaisiin klassisiin hahmoihin. Hän esitti 1930–70-luvulla tyylikkäästi moninaisia sivurooleja yli 50 elokuvassa, mm. maaherraa elokuvassa Pikku Ilona ja hänen karitsansa (1957) ja räätäliä Nuoressa myllärissä (1958).

Artturi Laakso syntyi Hollolassa 1893 työmiesperheeseen. Näyttämöoppia hän sai Katri Rautiolta, Onni Savolalta, Olavi Nybergiltä, Dagmar Klemetiltä ja Elli Tompurilta. 1920-luvulla hän oli kiinnitettynä Pietarsaaren Työväen Teatteriin, Varkauden Työväen Teatteriin, Tampereen Työväen Teatteriin ja Porin Näyttämölle, 1927–34 Viipurin Kaupunginteatteriin, 1934–37 Tampereen Teatteriin ja 1937–62 Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteriin, jossa (sittemmin Helsingin Kaupunginteatteri) hän vieraili aina vuoteen 1971.

Artturi Laakson puolivuosisataisen näyttelijänuran rooleja olivat mm. Agapetuksen Syntipukin Koikkalainen, Aleksis Kiven Nummisuutareiden Topias, William Shakespearen Hamletin Polonius, Erkki Kivijärven Tie kunniaan -näytelmän kansanedustaja ja Fedor Dostojevskin Karamazovin veljesten Fedor. Huvinäytelmissä ja farsseissa hän aikalaisarvion mukaan ”yltäkylläisesti tarjoili lajinmukaista komiikkaa”.

Artturi Laaksolla oli 30 vuoden mittaan elokuvissa yli 50 sivuroolia, joista isoimpia on räätäli Luukas Filemon Koikaleen osa Nuoressa myllärissä (1958). Hänelle luontuivat erityisesti käytökseltään ja vaatetukseltaan tyylikkäät ja arvovaltaiset henkilöt, sellaiset kuin ministeri elokuvissa Niskavuoren Aarne (1954), Nukkekauppias ja kaunis Lilith (1955) ja Niskavuori taistelee (1957), senaattori Taikayössä (1954), maaherra elokuvassa Pikku Ilona ja hänen karitsansa (1957), piispa elokuvassa ”1918” (1957) ja patruuna elokuvassa Särkelä itte (1947).

Elokuvassa Runon kuningas ja muuttolintu (1940) Artturi Laaksolla oli näköisrooli M. A. Castrénina. Rehtoria hän näytteli elokuvissa Nuoruus sumussa (1946) ja Opettajatar seikkailee (1960). Lääkintämajuria hän esitti elokuvissa Tavaratalo Lapatossu & Vinski (1940) ja Komppanian neropatit (1952). Poliisina hän oli Kurittomassa sukupolvessa (1937) ja Aktivisteissa (1939). Elokuvassa Täällä Pohjantähden alla hän näytteli punapäällikkö Myllymäkeä.

Kahteen Niskavuori-elokuvaan liittyy erikoinen roolihistoria. Artturi Laakso näytteli elokuvassa Niskavuoren Aarne ministeri Kaarlo Niskavuorta ja elokuvassa Niskavuori taistelee ministeri Kaarle Niskavuorta. Molemmissa elokuvissa Niskavuoren vanhaa emäntää – siis ministerin äitiä – näytteli Elsa Turakainen, Artturi Laakson puoliso. Tosielämässä äiti oli näin ollen runsaat kymmenen vuotta poikaansa nuorempi, mutta elokuvassahan on kaikki mahdollista. Etunimen kahtalaisuus Kaarlo/Kaarle juontuu Hella Wuolijoen näytelmistä.

Artturi Laakso näytteli myös varhaisissa televisiosarjoissa ja -elokuvissa, mm. David Stéfanssonin Kultaisessa portissa (1961, lautamies), Jaroslav Hašekin Kunnon sotamies Švejkin seikkailuissa (1967, poliisi) ja Paavo Rintalan Mummoni ja Mannerheim -sarjassa (1971, sotilaspastori).

Näyttelijä Uuno Laakso (1896–1956) oli Artturi Laakson veli. Artturi Laakso oli vuodesta 1935 naimisissa näyttelijä Elsa Turakaisen (1904–92) kanssa. Artturi Laakso sai Suomen näyttämötaiteen kultaisen ansiomerkin 1955 ja Pro Finlandia -mitalin 1957. Hän kuoli 82-vuotiaana 1976 Helsingissä.

Kalevi Koukkunen
30.9.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Artturi Laakso. Nekrologi. Helsingin Sanomat 24.9.1976.

”Artturi Laakso 75-vuotias.” Syntymäpäivähaastattelu (H. E-pää [= Heikki Eteläpää]). Uusi Suomi 26.10.1968.

Kari Uusitalo: ”Kotimaiset elämäkerrat”. Teoksessa Olli Tuomola ym. (toim.) Elokuvakirja (Mita missä milloin -sarja). Helsinki: Otava 1972, 506.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.

Suomen kansallisfilmografia 8. Helsinki: Edita 1999.

Suomen teatterit ja teatterintekijät [1974]. Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Toimituskunta: Timo Martin ym. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 28. Helsinki: Tammi 1974, 319.

Verneri Veistäjä: Viipurin ja muun Suomen teatteri. Helsinki: Tammi 1957, 222 ja 245.