Ossi Korhonen

Etunimet: 
Ossian Nikolai
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
01.04.1898
Syntymäpaikka: 
Oulu
Kuolinaika: 
12.03.1976
Kuolinpaikka: 
Helsinki
Palkinnot: 

Pro Finlandia -mitali 1958
Suomen näyttämötaiteen kultainen ansiomerkki

Biografia

Näyttelijä

Ossi Korhonen oli aikansa keskeisiä operettisankareita mutta näytteli myös farsseissa, salonkinäytelmissä ja vakavammissakin näytelmissä. Hän esiintyi 40 vuoden mittaan 60–70 elokuvassa mykältä 1920-luvulta aina 1960-luvulle. Pääosa hänellä oli elokuvassa Runoilija muuttaa (1927). Keskeisiä ovat myös Robert Hokkanen elokuvassa Herra johtajan ”harha-askel” (1940), epäonnisen kosijan Feliksin osa Maskotissa (1943) ja maaherra Möllersvärdin osa historiallisessa elokuvassa Tanssi yli hautojen (1950).

Ossi Korhonen syntyi 1898 Oulussa merikapteenin perheeseen. Vuosina 1916–18 hän oli libristinä, mutta samanaikaisesti Helsingissä Koiton Näyttämöllä vakinaisena iltanäyttelijänä. Nimitystä iltanäyttelijä käytettiin ennen vanhaan sellaisesta näyttelijästä, joka päivätyönsä vuoksi saattoi harjoitella vain iltaisin. Hän opiskeli tunnettujen lausuntapedagogien Olga Salon, Olga Poppiuksen ja Ilmari Räsäsen johdolla.

Kansan Näyttämöllä Ossi Korhonen oli pari vuotta, ja oltuaan 1919–22 Tampereen Teatterissa hän oli kiinnitettynä Helsingin Kansanteatteriin (vuodesta 1948 Kansanteatteri-Työväenteatteri) 1922–63.

Uransa alkuvuosina Ossi Korhonen näytteli lähes kaikki ohjelmiston operettibuffot ja saksalaisten farssien nuoria miehiä, mutta myös vakavammissa tehtävissä. Myöhemmin hän esiintyi operettien koomisissa tehtävissä ja salonkinäytelmien hienostuneiden vanhojen herrojen osissa.

Ossi Korhosen laajasta ja monipuolisesta roolistosta mainittakoon mm. Kolja Leonid Andrejevin 1920-luvulla huippusuositussa Elomme päivät -näytelmässä, keisari George Bernard Shaw’n Pyhässä Johannassa ja Paris William Shakespearen Romeossa ja Juliassa. Korhonen myös ohjasi näytelmiä ja operetteja. Hän toimi Suomen Teatterikoulussa naamioinnin opettajana, mikä muistetaan vielä 2014 ilmestyneessä teoksessa Suomalaisten filmitähtien kulta-aika.

Ossi Korhosen ensimmäinen elokuvarooli – lakeija – oli elokuvassa Rautakylän vanha parooni (1923). Muita mykkärooleja olivat nimiosa elokuvassa Runoilija muuttaa (1927) ja Pölhö-Kustaan klassinen osa elokuvassa Tukkijoella (1928). Runoilijan ja Pölhö-Kustaan rooleista Korhonen sai kehuja arvosteluissa. Pientä keikarin roolia Korhonen näytteli vielä mykkäelokuvassa Kahden tanssin välillä (1930).

1930-luvulla Korhonen näytteli pikku rooleja kymmenkunnassa elokuvassa, mm. Seikkailu jalkamatkalla (1936, nimismies Paukku) ja Eteenpäin – elämään (1939), jossa Korhonen oopperalaulaja Oramaana esitti muutaman oopperakatkelman.

Vilkkainta filmausaikaa Ossi Korhosella oli 1940-luku: hän esiintyi lähes 30 elokuvassa, suurin sivuosa hänellä oli Robert Hokkasena – Rantamoiden vävynä – elokuvassa Herra johtajan ”harha-askel” (1940). Elokuvassa hän esittää Sointu Kouvon kanssa muutaman laulunkin.

Ossi Korhosen elokuvatehtävät poikkeavat jonkin verran tavanomaisista miessivuosista: ensiksikään hänellä ei ollut yhtään varsinaista poliisiroolia, toki sentään nimismies Paukun osa. Hänellä oli vain yksi sotilasrooli, kapteeni Torkon pieni osa mykkäelokuvassa Meidän poikamme (1929). Hovimestaria Korhonen esitti neljässä elokuvassa: Ketunhäntä kainalossa (1940), Ryhmy ja Romppainen (1941), Vuokrasulhanen (1945) ja Kesäillan valssi (1951).

Pappi Ossi Korhonen oli kolmessa elokuvassa: August järjestää kaiken (1942, pastori), Lakeuksien lukko (1951, rovasti) ja Niskavuoren Heta (1952, rovasti). Erityyppisiä johtajia tai muuten esimiesasemassa olevia hän näytteli elokuvissa Syntipukki (1935, rohdoskauppaosaston esimies), SF-Paraati (1940, matkatoimiston johtaja Erik Adolphson), Vastamyrkky (1945, tehtaanjohtaja insinööri Heikki Norenius) ja Mä oksalla ylimmällä (1954, Leipzigin konservatorion johtaja).

Keskeistä sivuosaa maaherra Möllersvärdinä Ossi Korhonen näytteli historiallisessa elokuvassa Tanssi yli hautojen (1950). Siinä Venäjän keisari Aleksanteri I (Leif Wager) ihastuu maaherran tyttäreen Ullaan (Eila Peitsalo). Virkamiesrooli Korhosella oli myös elokuvissa Poikani pääkonsuli (1940, osastonjohtaja), Uuteen elämään (1942, konsulaattivirkamies Solanko) ja Kultainen kynttilänjalka (1946, konsuli Nikander). Sattumaa tai ei, mutta Suomen ulkoasiainhallinnon palveluksessa oli elokuvan tekoaikaan Solanko-niminen diplomaatti.

Korhosen monipuoliseen rooliluetteloon kuuluvat vielä tohtori (Tottisalmen perillinen, 1940), matematiikan opettaja (Suomisen taitelijat, 1943), kauppaneuvos (Hilja – maitotyttö, 1953), professori Fredrik Niskavuori (Niskavuori taistelee, 1957) sekä radio- ja sähköliikkeen omistaja (Hän varasti elämän, 1962).

Ossi Korhonen esiintyi myös Suomen Television (Yleisradio) tuottamissa varhaisissa tv-näytelmissä ja -elokuvissa, mm. Ivan Gontšarovin Herra Oblomov (1963, Sakariiaksen osa), Minna Canthin Kovan onnen lapsia (1963, siltavouti) ja Dostojevskin Rikos ja rangaistus (1967, kapakanisäntä). Tuulikki Ijäksen romaaniin pohjautuvassa Mainos-TV:n tuottamassa tv-näytelmässä Katsokaa tuomaria (1969) Korhonen esitti kantajan asianajajaa.

Ossi Korhonen sai Pro Finlandia -mitalin 1958 ja Suomen näyttämötaiteen kultaisen ansiomerkin. Hän kuoli 77-vuotiaana 1976 Helsingissä.

Kalevi Koukkunen
30.5.2016

Kirjallisuutta ja lähteitä

Outi Heiskanen & Kai Vase: Suomalaisten filmitähtien kulta-aika. Helsinki: Tammi 2004, 59.

Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Inhemska scenkonstnärer i ord och bild. Viipuri: Kustannusliike Opas [1930], 141.

Suomen kansallisfilmografia 1. Helsinki: Edita 1996.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.

Teatterin maailma. Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 5. Helsinki: Tammi 1950, 180.

Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 228–229.

Ossi Korhonen. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 20.3.1976.

Ossi Korhonen. Nekrologi. Helsingin Sanomat 13.3.1976.

http://www.aikamatkasatakunnassa.fi/teatterihistoriaa/aikamatkatekstit.html (luettu 19.2.2015)