Kaija Rahola

Etunimet: 
Kaija Marja
Muut nimet: 
Kaija Lampela (virallinen nimi vuodesta 1941)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
22.03.1920
Syntymäpaikka: 
Tampere
Kuolinaika: 
24.06.1962
Kuolinpaikka: 
Ruovesi

Biografia

Näyttelijä

Kaija Rahola kuului mm. Helena Karan ja Lea Joutsenon ohella niihin elokuvanäyttelijöihin, joilla ei ollut varsinaista näyttämökokemusta. Hänen aktiivinen uransa oli 1940-luvun alkupuolella, jolloin hän näytteli yhdeksässä elokuvassa.

Kaija Rahola syntyi 1920 Tampereella. Hän esiintyi koulunäytelmissä ja maaseutujuhlissa. Vaikka hän ylioppilaaksi päästyään suunnitteli sanomalehtinaisen uraa, hän kirjoitti ohjaaja Valentin Vaalalle Suomi-Filmiin. Veikko Itkosen mukaan ”Vaala ikään kuin sähköistyi ja kertoi myöhemmin, miten hän miltei samana silmänräpäyksenä oli tehnyt päätöksensä juuri tämän tytön kokeilemisesta seuraavassa elokuvassaan.” Vaala kutsui enkelikasvoisen löytönsä koefilmaukseen, ja siitä alkoi hänen elokuvauransa – neljä ensimmäistä elokuvaa ohjasi Vaala. Kaija Raholan ensimmäinen avustajarooli oli Vihreässä kullassa (1939) ravintolakohtauksessa, mutta häntä ei ole siitä tunnistettu.

Rahan ja rakkauden ristiriitoja selvittelevässä Jumalan myrskyssä (1940) Kaija Rahola näytteli morsianta Elisa Karhelinia. Aikalaisarvostelija totesi: ”Uudelle tulokkaalle valkokankaallamme Kaija Raholalle ei osa vielä suonut mahdollisuutta tuoda esille taipumuksiaan.”

Sokeutta ja näkökykyä dramatisoivassa elokuvassa Antreas ja syntinen Jolanda (1941) Kaija Rahola oli Martta Miettinen, jonka salarakas Antreas oli. Neljännessä elokuvassaan Morsian yllättää (1941) Kaija Rahola esitti Mirjami Savosta, Leilan (Lea Joutseno) serkkua, joka joutuu keskelle häähumua. Elokuvassa Kaija Raholakin soittaa ja laulaa tunnussävelmää Seitsemän tuntia onnehen.

Vaala ohjasi hieman myöhemmin viidennen Kaija Rahola -elokuvan, Linnaisten vihreän kamarin (1945), jossa Raholalla oli Anna Littowin (Regina Linnanheimo) kanssa toinen naispääosa Ringa Littowina. Lopulta Ringa – ei Anna – ja Kaarle (Rauli Tuomi) saavat toisensa.

Vaala-elokuvien välissä Kaija Rahola näytteli kolmessa Ilmari Unhon elokuvassa: Syntynyt terve tyttö (1943, sairaanhoitajatar), Kirkastettu sydän (1943, Liisa, Laakson miniä) ja Kuollut mies vihastuu (1944, pankkineiti Leila Varta). Kirkastetussa sydämessä Kaija Rahola esitti nuorta aviovaimoa Liisa Laaksoa, joka synnyttää pojan samana päivänä, jolloin hänen miehensä Matti Juhani Laakso kaatuu rintamalla; mies näkyy vain valokuvassa. Arvosteluissa Raholan suoritus jäi jostain syystä huomiotta.

Risto Orkon ohjauksessa Jees ja just (1943) Kaija Raholalla oli lottarooli (Eila) luutnantti Pekka Peikon (Kullervo Kalske) morsiamena. Venäläisten vangiksi joutunut pariskunta pääsee pakenemaan Eilan tainnutettua kapteeni Grigorievin pudottamalla Molotovin kipsipystin hänen päähänsä.

Puolitoista vuosikymmentä Suomi-Filmin elokuvien jälkeen Kaija Rahola näytteli vielä yhdessä elokuvassa, miehensä Viljo Lampelan ohjaamassa ja tuottamassa Kiusausten vuoressa (1960) Dina Brentiä, eronnutta rouvaa.

Välirauhan aikana keväällä 1941 kuvattiin pieni kaunotaiteellinen musiikkielokuva 3 pientä sävelmää, jossa Harry Bergströmin 7-jäseninen viihdeorkesteri esiintyi. Kukkaistyttö Kaija Rahola lauloi kauniisti loppulaulun (Elonetin luonnehdinta). Hän olikin opiskellut laulua tunnetun oopperalaulajan Hanna Granfeltin (1884–1952) johdolla. Helsingin Sanomissa on muutamia hengellisiä ilmoituksia, joiden mukaan Kaija Rahola-Lampela esitti yksinlaulua evankelioimisviikolla mm. tammikuussa 1948 ja marraskuussa 1952.

Suomi-Filmi tuotti Ilmari Unhon kirjoittaman ja ohjaaman 44-minuuttisen draamadokumentin Pellonmäen tarina (1944), jossa korostettiin säästämisen tärkeyttä. Tämän harvinaisen elokuvan keskeisessä roolissa Emma Väänäsen ja Edvin Laineen ohella oli Kaija Rahola Kallanpään Elinana. Yhtiö värväsi valistuselokuvaan tunnettuja näyttelijöitä: Reino Valkama, Wilho Ilmari, Paavo Jännes, Tapio Nurkka, Jorma Nortimo (pankinjohtaja), Uuno Montonen (pastori), Rauha Rentola (opettajatar), Paavo Honkamäki, Otto Noro, Rafael Pihlaja ja Kaarlo Saarnio.

Vuonna 1941 Suomi-Filmi julkisti tiedon tulossa olevasta elokuvasta Daniel Hjort. Ohjaajaksi mainittiin Wilho Ilmari, Joel Rinteen piti näytellä nimiosaa ja Kaija Raholan Arvid Stålarmin tytärtä Sigridiä. Tämä ”suuri historiallinen runoelma Kaarle Herttuan ajoilta” ei kuitenkaan toteutunut. Epävarmoissa oloissa elokuva olisi ollut liian suuri hanke, eikä siihen ei myöhemminkään palattu.

Monissa Kaija Raholan elokuvissa kiinnitettiin erityistä huomiota hänen tyylikkääseen vaatetukseensa, joka varmasti sota- ja pula-aikana herätti katsojien ihastusta ja kaihoakin.

Kaija Rahola oli 1941–62 naimisissa elokuvaohjaaja ja -tuottaja Viljo Lampelan (1918–2008) kanssa. Rahola kuoli 42-vuotiaana 1962 Ruovedellä.

Kaija Raholan ja Viljo Lampelan lapsista oopperalaulaja Pirkkoliisa Tikka (s. 1947) on näytellyt muutamissa Spede Pasasen elokuvissa ja Pekka Lampela (s. 1948) on ollut leikkaajana ja äänittäjänä monissa Pasasen elokuvissa.

Kalevi Koukkunen
20.12.2017

Kirjallisuutta ja lähteitä

Veikko Itkonen: Hiljaisuus – kuvaus – kamerat!. Helsinki: Tammi 1944, 115–119.

Linssi (koonnut): Elokuvan aarreaitta. Kirja suurelle elokuvayleisölle. Helsinki: Sanaseppo Oy 1945, 60.

Jari Sedergren & Ilkka Kippola: Dokumentin utopiat. Suomalaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan historia 1944–1989. SKST 1406. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin julkaisuja. Helsinki: SKS 2015, 99.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

”Hengellisiä ilmoituksia”. Helsingin Sanomat 12.1.1948 ja 15.11.1952.

L. S.: ”Jumalan myrsky”. Helsingin Sanomat 25.11.1940.

”Suomi-Filmi astuu uuteen näytäntökauteen uusin päämäärin, uusin iskuvoimin!”. Kinolehti 5–6 /1941, 176–177.

Jorma Junttilan (KAVI) kirje 8.12.2017, Kalevi Koukkunen.

Jorma Junttilan (KAVI) sähköpostiviesti 1.12.2017, Kalevi Koukkunen.

Juha Seitajärven (KAVI) sähköpostiviestit 1.12.2017 ja 8.12.2017, Kalevi Koukkunen.

Kari Uusitalon sähköpostiviesti 3.12.2017, Kalevi Koukkunen.

http://lampelap.kapsi.fi/Kaija_Rahola.html (luettu 29.11.2017).