Elina Pohjanpää

Etunimet: 
Armi Elina Annikki
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
08.04.1933
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
13.01.1996
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

Naisellinen ja nokkela komedienne Elina Pohjanpää esitti vuosina 1950-1996 lähes kolmekymmentä filmiroolia, joista tunnetuimmat ovat naispääosat elokuvissa Rakas varkaani (1957) ja Komisario Palmun erehdys (1960). Hänen huomattaviin traagisiin rooleihin lukeutuvat naispääosat elokuvissa Juha (1956) ja Verta käsissämme (1958). Elina Pohjanpää teki huomattavan näyttämöuran Helsingin Kaupunginteatterissa 1965-94.

Armi Elina Annikki Pohjanpää syntyi 1933 Helsingissä hovioikeudenneuvos ja kirjailija Arvi Pohjanpään sekä hammaslääkäri Lempi Pohjanpään perheeseen. Arvi Pohjanpään veli oli runoilija Lauri Pohjanpää (1889-1962).Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen Elina Pohjanpää toimi lastenhoitajana Pariisissa ja harjoittelijana Kotkan kaupunginteatterissa. "Kutsun teatterikoulukseni näyttelemistä Suomalaisessa Yhteiskoulussa Anna-Liisa Sohlbergin johdolla. Hänen ohjaamassaan ryhmässä teinien kulttuurikilpailuissa voitin ensimmäisen palkinnon silloin, kun Hannu Leminen ja Ritva Arvelo "huomasivat" minut ja kertoivat minusta Risto Orkolle", Elina Pohjanpää muisteli Anna-lehden haastattelussa 1994.

Elina Pohjanpää työskenteli kiinnitettynä näyttelijänä Kotkan Kaupunginteatterissa 1952, Helsingin kansanteatteri-Työväenteatterissa 1953-65 ja Helsingin Kaupunginteatterissa 1965-1994. Hänen huomattavimpiin näyttämörooleihin lukeutuvat muun muassa Teurastamojen pyhän Johannan nimiosa, Lokin Irina Arkadina, Loppiaisaaton Viola ja Kissaleikin Erzi Orbán.

Elina Pohjanpää esitti vuosina 1950-1996 lähes kolmekymmentä filmiroolia. Hänen ensimmäinen pääosatulkintansa Larin-Kyöstin runoelmaan perustuvassa elokuvassa Kuisma ja Helinä (1951) oli Elokuva-Aitan Valma Kivitien mielestä enemmän kuin lupaus. Elina Pohjanpään huomattaviin traagisiin rooleihin lukeutuvat naispääosat elokuvissa Juha (1956) ja Verta käsissämme (1958).

Hän oli myös naisellinen ja nokkela komedienne, joka näytteli pääosia sotilasfarsseissa Kasarmin tytär (1954) sekä Tyttö lähtee kasarmiin (1956). Yhden kiitetyimmistä roolisuorituksistaan hän tekee kleptomaani Lissien pääosassa komediassa Rakas varkaani (1957). Ilta-Sanomien Heikki Eteläpään mielestä näyttelijättären esittämä hahmo oli niin valloittava, että hänen rinnallaan Pentti Siimeksen dosentti Tisdall jäi hivenen kuivahkoksi. Elina Pohjanpää valittiin vuosina 1957-60 suosituimmaksi suomalaiseksi elokuvanäyttelijättäreksi Elokuva-Aitan järjestämissä yleisöäänestyksissä.

Elina Pohjanpään tunnetuimpia filmirooleja on neuvokas Irma Vanne elokuvassa Komisario Palmun erehdys (1960). Farssissa Olin nahjuksen vaimo (1961) hän tulkitsee naispääosassa kohuromaanin kirjoittanutta Liisa Kaskea, joka arvostelijoiden mielestä oli elokuvan paras roolisuoritus. Viisikymmentäluvun elokuvabuumi katkesi Elina Pohjanpään osalta kuusikymmentäluvun alun näyttelijälakkoon. "Kun elokuvanteko alkoi uudelleen, nousivat esiin uudet näyttelijät. Minua ei enää kysytty mukaan, mutta se ei tuntunut minusta ollenkaan pahalta. Olimme jo kuusikymmentäluvun taitteessa tehneet Penan kanssa sellaisen päätöksen, että rauhoitamme kesälomat kokonaan perheellemme", Elina Pohjanpää kertoi vuonna 1994. Hän palasi valkokankaalle 1980-luvulla esittämään sivuosia kuten Saima Niskavuorta maalaisdraamassa Niskavuori (1984) ja eversti Tossavaisen vaimoa neljässä Vääpeli Körmy -sotilasfarssissa vuosina 1990-94. Hänen viimeiseksi filmirooliksi jäi Anttilan äiti elokuvassa Tie naisen sydämeen (1996).

Elina Pohjanpää näytteli muutamissa televisiotuotannoissa vuosina 1961-1995. Hän esiintyi muun muassa tv-sarjoissa Pentti Siimes (1965), Koivuharju (1977-78) ja Rakastan, rakastan (1988). Arto Paasilinnan romaanin perustuvassa minisarjassa Suloinen myrkynkeittäjä (1995) Elina Pohjanpää tulkitsee merkittävässä roolissa tomeraa Linnea Ravaskaa.

Elina Pohjanpää oli vuodesta 1956 lähtien naimisissa näyttelijä Pentti Siimeksen kanssa. Taitelijapariskunnan kolmesta tyttärestä Tarja (s. 1957) ja Paula (s. 1963) ryhtyivät myös näyttelijöiksi.

Sisko Rytkönen
7.3.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 540-41.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 553.

Suomen teatterit ja teatterintekijät 1974. Toimituskunta Timo Martin, Pertti Niemi ja Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1974, 413.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: Edita 1998.

Suomen kansallisfilmografia 5 ja 6. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989 ja 1991.

Tuomas Marjamäki: Naurattajat. Suomalaisen komiikan tekijät 2007-1907. Helsinki: Edita 2007, 249.

Raija-Liisa Tanskala: "Elina Pohjanpään 40 vuotta teatterissa. Juhlat ja jäähyväiset". Anna 6/1994, 27-29.

Jukka Kajava: "Näyttelijä Elina Pohjanpää. Valkokankaan räiskyvä komedienne ja vakavien näyttämöroolien kantava tulkki". Helsingin Sanomat 14.1.1996.

http://www.imdb.com/find?q=elina+pohjanp%C3%A4%C3%A4&s=all/Linkki tarkastettu 7.3.2014.