Heidi Krohn

Etunimet: 
Heidi Silja
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
17.08.1934
Syntymäpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

1950-luvun valovoimaisimpiin näyttelijöihin kuulunut Heidi Krohn on tehnyt mittavan uran valkokankaalla, näyttämöllä ja televisiossa. Hän esiintyi yhdessätoista elokuvassa 1954-68 ja satunnaisesti aina 1990-luvulle asti. Heidi Krohn muistetaan eteenkin pääosarooleista Veikko Itkosen tuottamissa elokuvissa 1950-luvulla.

Heidi Silja Krohn syntyi Helsingissä 1934 professori Eino Krohnin perheeseen. Äiti Kirsti Krohn sairastui Heidin ollessa vielä pieni ja isä meni uusiin naimisiin näyttelijä Kerttu Krohnin (os. Salonen) kanssa. Krohnit asuivat Kruununhaassa ja Heidi kävi kahdeksan vuotta Kulmakoulua. Hän päätti haluavansa näyttelijäksi sairaanhoitajaopiston sijaan ja pyrki Suomen Teatterikouluun 1953, jossa hän opiskeli vuoteen 1954 asti.

Veikko Itkonen ja Sakari Jurkka löysivät Heidi Krohnin teatterikoulusta elokuvan Leena (1954) pääosaan. ”Minun ei tarvinnut kuin katsoa minuutti Heidi Krohnia, kun karjaisin: ’Se on siinä!’”, elokuvan ohjannut Jurkka on muistellut. Krohnin esittämä Leena on orpo ja työtön nuori nainen, joka jää kiinni varkaudesta, mutta josta tulee sattuman kautta koko kaupungin puheenaihe ja naistenlehtien kansikuvatyttö. Arvostelijat ihailivat uutta tähtilöytöä: "Hänen sirot, persoonalliset kasvonsa ja ilmeisen hyvin muovautunut puheilmaisunsa antavat hänen esiintymiseensä luontevuudelle miellyttävää henkevyyttäkin", kirjoitti Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 4.1.1955).

Ensimmäisen Heidi Krohn -elokuvan hyvä yleisömenestys sai Veikko Itkosen jatkamaan yhteistyötä Krohnin kanssa, jonka tuottaja kiinnitti kuukausipalkkaiseksi näyttelijäksi. Seurasi näpsäkän kahvilähetti Maijan rooli elokuvassa Tähtisilmä (1955), joka on samankaltainen tuhkimotarina kuin Leena. Krohnin kolmas elokuva, Tyttö tuli taloon (1955), kirjoitettiin varta vasten nuorelle näyttelijättärelle. Elokuvassa Krohnin ja Maija Karhin esittämät liftaritytöt joutuvat väärinkäsityksen seurauksena huvilalle, jossa asuu Joel Rinteen esittämä elokuvakäsikirjoituksen kanssa kamppaileva kirjailija.

Heidi Krohn alkoi kaivata vaihtelua kepeistä komedioista. Toiveidensa mukaan hän sai seuraavaksi tehdä orvoksi jääneen piikatyttö Silja Salmeluksen roolin elokuvassa Silja - nuorena nukkunut (1956). Krohn kokee Jack Witikan ohjaaman historiallisen draaman uransa merkittävimmäksi elokuvaksi ja itselleen läheisimmäksi roolityöksi. Elokuva osoittikin Krohnin muuntautumiskyvyn hänen tulkitessa tyttöä, jota kohtalo heittelee kansalaissodan varjossa. Elokuva-Aitan lukijat äänestivät vuonna 1956 Heidi Krohnin suosituimmaksi kotimaiseksi naisnäyttelijäksi.

Yhteistyö Itkosen kanssa päättyi Siljan jälkeen, mutta Krohn jatkoi elokuvauraansa kansallisten aiheiden parissa. Hän näytteli perheen kasvattityttären, Jaanan, roolin Valentin Vaalan ohjaamassa komediassa Nummisuutarit (1957). Esko Töyrin Pää pystyyn Helena (1957) -elokuvaa seurasi neljä Aarne Tarkaksen ohjaamaa komediaa: Herra sotaministeri (1957), Vihdoinkin hääyö... (1957), Paksunahka (1958) ja Turkasen tenava! (1963). ”Tarkaksen komedioissa sain tehtäväkseni esittää samanoloisia rooleja kuin olin tehnyt Leenassa ja Tähtisilmässä. En kokenut niitä kovin kiehtovina, vaikka elokuvan tekeminen sinänsä oli minusta edelleen ihanaa. Myös haluni työskennellä teatterissa voimistui,” Krohn kertoo elämäkerrassaan. ”Se osoittautui taloudellisestikin oikeaksi ratkaisuksi, sillä suomalaisessa elokuvanteossa koitti pitkä tauko, kun vuonna 1962 alkoi näyttelijälakko.” Krohn näytteli 1960-luvulla vielä Jaakko Pakkasvirran elokuvassa Vihreä leski (1968), joka kuvaa tapiolalaisen kotiäidin huuruista lähiöelämää ja nostatti aikanaan runsaasti keskustelua.

Heidi Krohn loi mittavan uran näyttämön puolella. Hän oli osakas Kerttu Krohnin perustamassa Teatteri 55:ssä 1955-57, toimi Tampereen Pikkuteatterissa 1959-61, Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa 1961-65 sekä Helsingin Kaupunginteatterissa 1965-72. Krohn näytteli Turun Kaupunginteatterissa 1971-77 kunnes palasi Helsingin Kaupunginteatteriin 1977-96. Krohnin suosikkeja ovat Tshehovin naiset; hän muistelee ylpeydellä eteenkin rooleja Platonovissa ja Ivanovissa. Töitä tarjosi myös televisio, jossa Krohn on ajoittain nähty 1950-luvun lopusta tähän päivään asti. Hän on muun muassa näytellyt sarjoissa Tähtilampun alla (1997), Salatut elämät (2005), Helppo elämä (2009-10) ja Mustat lesket (2014).

Heidi Krohn vietti 45-vuotistaiteilijajuhliaan tammikuussa 2000. Hänet on palkittu Näyttelijäliiton hopeisella ja kultaisella ansiomitalilla sekä liiton kunniajäsenmerkillä. Krohnin poika avoliitosta näyttelijä Esko Salmisen kanssa on näyttelijä Kristo Salminen. Krohnin ja näyttelijä Stig Fransmanin tyttäriä ovat näyttelijä Sanna Fransman ja Minna Lavikainen.

Riikka Pennanen
27.5.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Eija Mäkinen: Heidi Krohn: elämäni kivet. Helsinki: Like, 2009.

Mikki Moisio: ”Ikuinen tähtisilmä. Heidi Krohn.” Anna 10/2000.

Heidi Krohn CV. http://www.lallukkasaatio.net/heidikrohn/index.php?option=com_content&ta.... Linkki tarkistettu 26.5.2014.

Internet Movie Database. http://www.imdb.com/name/nm0471977/. Linkki tarkistettu 26.5.2014.