Oiva Sala

Etunimet: 
Oiva Arttur
Muut nimet: 
Oiva Salin (entinen nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
31.10.1900
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
07.03.1980
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

Oiva Sala näytteli valkokankaalla 1940-68 lähes 40 sivuosaa. Hän esitti usein naismaisia ja homoseksuaalisuuteen viittaavia hahmoja kuten Siltalan pehtoorin (1953) luutnantti Mandelcronaa. Useissa eri teattereissa näytellyt Sala teki huomattavimmat näyttämöroolisuorituksensa komediaosissa.

Oiva Arttur Sala (ent. Salin) syntyi 1900 Helsingissä Otto Salinin ja Anna Veivon perheeseen. Hän työskenteli kiinnitettynä näyttelijänä Koiton Näyttämöllä 1919-20, Aino Haverisen kiertueella 1921, Arvi Tuomen ja Yngve Ingmanin kiertueella 1921-22, Viipurin Näyttämöllä 1922-23, Kotkan Näyttämöllä 1923-25, Turun Työväen Teatterissa 1925-27, Turun Teatterissa 1927-30, Porin Teatterissa 1930-31, Viipurin Työväen Teatterissa 1931-32, Turun Teatterissa 1932-34, Tampereen Teatterissa 1934-49, Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa 1949-65 ja Helsingin Kaupunginteatterissa 1965. Salan merkittävimpiin näyttämörooleihin lukeutuvat Venetsian kauppiaan Shylock, Kesäyön unelman Pulma ja Seitsemän veljeksen Eero. Hän esiintyi monissa kuunnelmissa ja muissa Yleisradion puheohjelmissa. Oiva Sala palkittiin Pro Finlandialla 1958. Hän oli vuodesta 1945 lähtien naimisissa kassanhoitaja Saima Blomkvistin kanssa.

Oiva Sala näytteli valkokankaalla 1940-68 lähes 40 sivuosaa, joista huomattavimpiin kuuluu konttoristi Asko Nännimäinen alias runoilija Alfons Kaukokaipuu sotilasfarssissa Kersantilleko Emma nauroi? (1940). Uuden Suomen S.S:n mielestä roolisuoritus ampui kokonaan yli maalin. Hän esitti usein naismaisia ja homoseksuaalisuuteen viittaavia hahmoja kuten Salon Mimosan johtajaa Monsieur Callea komediassa Hän tuli ikkunasta (1952). Salan merkittävin elokuvarooli on Siltalan pehtoorin (1953) hienosteleva luutnantti Mandelcrona. "Hän on naismaisesti 'kultturelli' ja suoltaa henkeviä repliikkejä tavalla, joka koettelee kaikkeen tottunutta katsojaakin sietokyvyn rajalle ja horjuttaa koko elokuvan tasapainoa", arvioi Peter von Bagh teoksessaan Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja (2005).

Oiva Salan muita mainittavimpia filmirooleja ovat manageri Pierre elokuvassa Minä ja mieheni morsian (1955), Pienen luutatytön (1958) namusetä Julius ja kauppaneuvos Oitti draamassa Totuus on armoton (1963). Hänen viimeiseksi elokuvaroolikseen jäi vanha rovasti Wallen Väinö Linna -filmatisoinnissa Täällä Pohjantähden alla (1968).

Oiva Sala näytteli vuodesta 1960 lähtien lukuisissa televisiotuotannoissa. Muun muassa tv-sarjassa Susikoski (1966) hän on varatuomari Ikonen ja tv-elokuvassa Ihmisiä elämän pohjalla (1967) poliisi Medvedev. Oiva Sala menehtyi 79-vuotiaana 1980.

Sisko Rytkönen
8.4.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 552.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 554.

Suomen teatterit ja teatterintekijät. Toimituskunta Timo Martin, Pertti Niemi ja Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1974, 451.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

http://www.imdb.com/name/nm0757386/?ref_=fn_al_nm_1/Linkki tarkastettu 7.4.2014.