Maija Karhi

Etunimet: 
Maija
Muut nimet: 
Maija Karhi-Kärävä (oikea nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
18.03.1932
Syntymäpaikka: 
Turku
Palkinnot: 

Jussi-palkinto 1954 parhaasta naispääosasta elokuvassa Kun on tunteet.
Jussi-palkinto 1963 parhaasta naissivuosasta elokuvassa Vaarallista vapautta.

Biografia

Näyttelijä

Maija Karhi on vuodesta 1951 lähtien esittänyt kolmisenkymmentä elokuvaosaa. Hän näytteli usein tyttömäisiä rooleja 1950- ja 1960-luvun komedioissa. Intimiteatterissa ja Suomen Kansallisteatterissa merkittävän näyttämöuran luonut Karhi on esiintynyt lukuisissa radio- ja televisiotuotannoissa.

Maija Karhi syntyi 1932 Turussa teatterinjohtaja Akseli Karhin ja näyttelijä Kirsti Karhin (o.s. Boxberg) perheeseen. Suomen Teatterikoulun 1950-53 jälkeen hän työskenteli kiinnitettynä näyttelijänä Intimiteatterissa vuosina 1953-65 ja Suomen Kansallisteatterissa vuosina 1965-1999. Karhin merkittäviä näyttämörooleja ovat olleet mm. Naemi näytelmässä Kuopion takana, Rouva Suorasuu ja Tartuffen Elmire. Hän oli teatteriryhmä Raivoisien Ruusujen perustajajäsen, joka mm. tulkitsi Matami Röheliniä Maria Jotunin novelleista kootussa näytelmässä Onnenseitti vuonna 1994. Karhi esitti 2000-luvulla Anja Pohjolan kanssa eri puolilla Suomea Daniel Katzin menestysnäytelmää Mies se on vainajakin.

Maija Karhi on näytellyt vuodesta 1951 lähtien kolmisenkymmentä elokuvaroolia. Hänen filmiuransa alkoi Ritva Arvelon sijaisnäyttelijänä komediassa Radio tekee murron (1951). Karhin ensimmäinen suurempi osa valkokankaalla oli Liisa Roland af Hällströmin ohjaamassa elokuvassa Suomalaistyttöjä Tukholmassa (1952). Maria Jotunin novelleihin pohjautuvassa filmatisoinnissa Kun on tunteet (1954) hän esitti salaviisasta Viia-piikaa, josta sai naispääosa-Jussin. "Kyllä minä olin paljon Jotunia lukenut, niin että tiesin tästä Jotunin maailmasta. Porvoossa sitten filmattiin, ja minä tunsin sitä tehdessäni, että tämän täytyy onnistua, koska niin tykkään ja olen itse se piikatyttö Viia. Samastuin siihen villatakkiseen, pipopäiseen tyttöön, joka meni siellä potkukelkalla. Kyllähän filmissä usein on niin, että siinä ei tavallaan näytellä, siinä ollaan", Karhi kertoi vuonna 1990. Matti Kassilan ohjaamassa komediassa Kuriton sukupolvi (1957) hän tekee hauskan roolisuorituksen jiveä tanssivana Jaana "Japi" Varavaarana.

Maija Karhi näytteli 1950- ja 1960-luvulla paljon tyttömäisiä rooleja mm. Aarne Tarkaksen ohjaamissa komedioissa, joissa esiintyi usein Intimiteatterin näyttelijöitä, jotka tunsivat toisensa sekä osasivat lukea toisiaan jo silmien liikkeistä. "Tarkas tiesi tämän ja luotti siihen, että ymmärrämme yhdestä sanasta. Ei tarvinnut vääntää rautakangella. Näiden henkilökemioiden takia joistakin elokuvista tuli hyviä. Nykyään tällaista ensemble-meininkiä ei ole enää. Ilman sitä jotain jää puuttumaan", Karhi totesi vuonna 2007. Yksi hänen merkittävimpiä filmiosiaan oli naissivuosa-Jussilla palkittu roolisuoritus myyjätär Ruth Niemisenä Veikko Itkosen ohjaamassa elokuvassa Vaarallista vapautta (1962). "Maija Karhi taas ilahduttaa, melkeinpä hämmästyttääkin tuoreella otteellaan tehtävästä, jonka moni muu luultavasti olisi kuitannut jokseenkin rutiininomaisilla keinoilla", kiitteli Uuden Suomen Heikki Eteläpää. Matti Kassilan ohjaamassa monikerroksisessa farssissa Äl' yli päästä perhanaa (1968) Karhi näyttelee kirjailijan vaimoa, pastorskaa, emäntää ja presidenttiehdokasta. 1950-luvulta lähtien hän on esiintynyt lukuisissa radio- ja televisiotuotannoissa kuten TV-sarjoissa Huivi (1962), Hanski (1966-69) ja Presidentin mies (1998). "Olen aina rakastanut iloa, nokkeluutta ja sanaleikkejä, naurua, räiskettä, yllätyksiä, menoa ja meininkiä", totesi Maija Karhi vuonna 2013 tehdyssä haastattelussa, jossa hän myönsi olevansa pohjimmiltaan komedienne.

Sisko Rytkönen
4.1.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 493.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 533.

Kaija Valkonen: Maija Karhi. Samppanjaluonne, minäkö?. Helsinki: Tammi 2008.

Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993. Toim. Riitta Seppälä ja Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1993, 206.

Tuomas Marjamäki: Naurattajat. Suomalaisen komiikan tekijät 2007-1907. Helsinki: Edita 2007, 266-67.

Irma Salonen: "Oltiin nuoria ja kaikki oli kivaa". ET Tähdet 9.10.2013, 12-17.

Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.

http://www.imdb.com/name/nm0439238/?ref_=fn_al_nm_1. Linkki tarkastettu 4.1.2014.