Emma Väänänen

Etunimet: 
Emma Maria
Muut nimet: 
Emma Heino (oikea nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
22.12.1907
Syntymäpaikka: 
Mikkelin pitäjä
Kuolinaika: 
20.02.1970
Palkinnot: 

Jussi-palkinto 1947 parhaasta naispääosasta elokuvassa Loviisa.
Jussi-palkinto 1951 parhaasta naispääosasta elokuvassa Gabriel, tule takaisin.
Jussi-palkinto 1957 parhaasta naispääosasta elokuvassa Elokuu.
Jussi-palkinto 1958 parhaasta naispääosasta elokuvassa Niskavuoren naiset.

Biografia

Näyttelijä

Näyttelijä Emma Väänänen kuului suomalaisen valkokankaan valovoimaisimpiin elokuvatähtiin 1940- ja 1950-luvuilla. Näyttelijärooleja hänelle kertyi muun teatterityön ohella yli 40 elokuvassa.

Emma Maria Väänänen toimi Suomen Näyttämöopistosta valmistuttuaan vuodesta 1930 alkaen näyttelijänä mm. Porissa, Turussa ja Tampereella sekä vuodesta 1940 Kansanteatterissa Helsingissä. Vuosina 1941-45 hän oli kiinnitettynä näyttelijäksi myös Oy Suomi-Filmiin. Vuonna 1949 Emma Väänänen siirtyi puhenäyttämöltä Radioteatteriin, josta edelleen vuonna 1961 vastaperustettuun Yleisradion Televisioteatteriin. Eläkkeelle hän siirtyi sieltä vuonna 1969.

Emma Väänäsen ensiesiintyminen valkokankaalla tapahtui pienessä avustajantehtävässä elokuvassa Kulkurin valssi 1941. Ensimmäinen merkittävä rooli oli Iida Karlsson Suomi-Filmin elokuvassa Neljä naista (1942). Naispääosa, kirkkoherranrouva Lea Helpi elokuvassa Kirkastettu sydän (1943) toi hänelle ensimmäisen Jussi-patsaan; seuraavan Jussinsa Emma Väänänen sai nimiosasta elokuvassa Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä (1946). Eri-ikäistä Niskavuoren Loviisaa hän esitti kahdessa muussakin filmatisoinnissa: 1952 elokuvassa Niskavuoren Heta ja 1958 Niskavuoren naisten värisovituksessa. Viimeksi mainittu elokuva toi Emma Väänäselle hänen neljännen Jussi-patsaansa; kolmas oli tullut 1951 Waltari-filmatisoinnin Gabriel, tule takaisin vanhapiika Kristiina Angerista.

Valkokangasrooleja Emma Väänäselle kertyi vuosina 1941-59 kaikkiaan 45, edellä mainittujen lisäksi mm. Ihmiset suviyössä -elokuvan (1948) Syrjämäen Hilja, Omena putoaa -elokuvan (1952) taloudenhoitajatar, Näkemiin Helena -elokuvan (1955) Helena Junkkari, Riihalan valtias -elokuvan (1956) nimiosa, talon Anna-emäntä, sekä Elokuu-elokuvan (1956) Saima Sundvall. Omimmillaan valkokankaalla Emma Väänänen oli vahvojen suomalaiskansallisten naisluonteiden tulkitsijana. Useat hänen elokuvistaan kuvasi Eino Heino (1912-1975), josta vuonna 1945 tuli myös Emma Väänäsen puoliso.

Kari Uusitalo

Kirjallisuutta

H.E.: "Emma Väänänen". Elokuva- Aitta 7/1943, 154-155.

Toini Aaltonen: "Kaksi onnellista. Emma Väänästä ja Eino Heinoa haastattelemassa". Elokuva-Aitta 24/1945, 462-463, 497.

Heikki Eteläpää: "Emma Väänänen - kansanlaulu kuulaassa kesäyössä". Elokuva-Aitta 23/1957, 6-7.

K.U: "Emma Väänänen (kuollut)". Kinolehti 2/1970, 3.

Kalevi Kalemaa: "Väänänen, Emma". Teoksessa Suomen kansallisbiografia 10. Helsinki: SKS 2007, 770.