Mirjam Novero

Etunimet: 
Mirjam
Muut nimet: 
Mirjam Novero-Laine (virallinen nimi vuodesta 1941)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
25.05.1915
Syntymäpaikka: 
Tampere
Kuolinaika: 
14.01.1996
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

Mirjam Novero oli näyttelijänä puoli vuosikymmentä Tampereen Työväen Teatterissa. 1940–70-luvulla hän esiintyi yli kymmenessä elokuvassa, yksinomaan miehensä Edvin Laineen ohjauksissa, joita olivat mm. Niskavuoren Heta (1952, ”Siipirikon” osa) ja Täällä Pohjantähden alla (1968, Kivivuoren Alma).

Mirjam Novero syntyi 1915 Tampereella kutomomestarin perheeseen. Hän oli kiinnitettynä Tampereen Työväen Teatteriin 1938–43. Hänen roolejaan olivat mm. Edvige (Alfred Gehri: Katon rajassa), Käthie (Wilhelm Meyer-Förster: Vanha Heidelberg), Teresa (František Langer: Ferdys Pistoran kääntymys) ja neiti Kaavio (Hella Wuolijoki: Juurakon Hulda).

Jätettyään perhesyistä teatterin Mirjam Novero näytteli kuitenkin elokuvissa – yksinomaan miehensä Edvin Laineen ohjauksissa. Keskeinen rooli hänellä oli elokuvissa Kultainen kynttilänjalka (1946, Asta), Niskavuoren Heta (1952, piika ”Siipirikko”) ja Niskavuori taistelee (1957, Ilona). Kultaisessa kynttilänjalassa Noveron herkkyyden sanottiin pääsevän elokuvassa paremmin oikeuksiinsa kuin teatterissa.

Sosiaalidraamassa Laitakaupungin laulu (1948) Mirjam Novero näytteli ”synnin kujan kuninkaan” Jukka Kyrön (Tauno Palon) puhekykynsä menettänyttä vaimoa. Puolisorooli Mirjam Noverolla oli myös mm. elokuvissa Prinsessa Ruusunen (1949, kuningatar), Sven Tuuva (1958, kapteeni Dunckerin puoliso), Pikku Suorasuu (1962, pankinjohtajan hienosteleva puoliso) ja Pinsiön parooni (1962, työmies-luottamusmiehen puoliso).

Väinö Linnan teoksiin pohjautuvissa elokuvissa Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1970) Mirjam Novero esitti torppari Otto Kivivuoren (Kauko Helovirta) puolisoa Almaa. Leikkiä laskevan Oton vastahenkilönä hänen puolisonsa Alma on vakaa ja vakavailmeinen ja toppuuttelee miehensä sanailua, minkä perusteella Mirjam Novero muistetaan vakavista rooleistaan. Mutta elokuvassa Isäpappa ja keltanokka (1950) hän irrotteli lääkärinä ja lopuksi äksyilevän isäpapan (Joel Rinne) ihastuksena.

Mirjam Novero tuli tunnetuksi lasten ja naisten oikeuksien puolustajana. Hän kirjoitti lastenkirjat Noita Röppänä (1981) ja Kalle Kankkunen (1983) sekä ”sapekkaan satiirisen pakinakokoelman” Aseisiin aviovaimot (1972), jossa hän kommentoi niin valintamyymälöitä ja seksiä kuin laihdutuskuuria. Kirjaan sisältyy itseironiaakin: ”Kuljin välillä peilin ohi ja sieltä katsoi minua pirullisen näköinen ihminen. Toivoin, ettei ilme jää pysyväksi.”

Elokuvassa Kunnioittaen (1954) Mirjam Novero ajoi maisteri Irja Solasena niin ikään naisten oikeuksia eduskuntavaaliehdokkaana. Hän kiteyttää tavoitteensa vaalipuheessaan: ”Vetoan itsenäisesti ajattelevien naisten sydämiin ja naiselliseen tietoisuuteenne. Meidän on saatava eduskuntaan entistä voimakkaampi naisten ryhmä!”

Mirjam Novero oli 1941–89 naimisissa näyttelijä-ohjaaja Edvin Laineen (1905–89) kanssa. Hän kuoli 80-vuotiaana 1996 Helsingissä.

Kalevi Koukkunen
9.11.2014
Täydennetty 1.12.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Mirjam Novero-Laine. Nekrologi. Helsingin Sanomat 19.1.1996

Novero, Mirjam: Aseisiin aviovaimot. 2. p. Helsinki: Kirjayhtymä 1972.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.

Suomen kansallisfilmografia 8. Helsinki: Edita 1999.

Teatterin maailma. Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 5. Helsinki: Tammi 1950, 207.

Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 295–296.