Leevi Kuuranne

Etunimet: 
Leevi Asseri
Muut nimet: 
Leevi Lindström (entinen nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
02.02.1915
Syntymäpaikka: 
Tampere
Kuolinaika: 
19.07.1965
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

Leevi Kuurannetta sanottiin jänteväksi, ryhdikkääksi ja terävästi älylliseksi, omintakeisin keinoin työskenteleväksi luonnenäyttelijäksi. Hänen Vanja-enonsa ja Jagonsa Otellossa ovat ikimuistoisia. Elokuvassa Komisario Palmun erehdys (1960) hänen suorituksensa salaperäisenä hovimestarina on suomalaisen elokuvan vaikuttavimpia.

Leevi Kuuranne syntyi 1915 Tampereella sekatyömiehen perheeseen. Teatteriuransa hän aloitti juoksupoikana Tampereen Teatterissa, sitten avustajana opereteissa. Koulutusta hän sai Suomen Teatterijärjestöjen kesäkursseilla. Vuodesta 1939 hän oli kiinnitettynä lyhyitä jaksoja Tampereen Työväen Teatteriin, rintamalta Kemin kaupunginteatteriin, josta Jyväskylän Työväen Teatteriin. Turun kaupunginteatterissa hän oli 1946–55, Tampereen Teatterissa 1955–59 ja Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa 1959–65.

Leevi Kuuranne näytteli mm. Kostjaa Anton Tšehovin Lokissa, nimiosaa Anton Tšehovin Vanja-enossa, ruhtinas Andrei Bolkonskia Lev Tolstoin Sodassa ja rauhassa ja vanhusta Nikolai Gogolin Kuolleissa sieluissa. Tšehov-spesialisti, ohjaaja Eino Kalima on sanonut, että Leevi Kuuranteen esittämä Vanja-eno oli paras hänen näkemistään.

Kuuranteen laajaan repertoaariin kuuluivat myös William Shakespearen klassiset Hamlet (nimiosa) ja Otello (Jago) sekä sellaiset modernit amerikkalaiset näytelmät kuin Arthur Millerin Kauppamatkustajan kuolema (Willy Loman) ja Gore Vidalin Paras mies (presidentti). Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijassa Kuuranne esitti Mooses Pessiä (”jolla oli niin erinomainen naurutapa”) ja Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä Simeonia; lisäksi hänellä oli operettiosia. Hän ilmoittikin harjoittaneensa lauluopintoja koko uransa ajan.

Elokuvarooleja Leevi Kuuranteella oli kymmenkunta, ensimmäisinä työmiehen osa elokuvassa Oi, muistatkos … (1954) ja huonomaineisen valtiollisen poliisin tuomarin Wikbergin osa elokuvassa Ratkaisun päivät (1956). Ruotsin kuningasta Kustaa IV:tä Aadolfia Kuuranne näytteli Sven Tuuvassa (1958).

Matti Kassilan ohjaamassa rikoselokuvassa Komisario Palmun erehdys (1960) Leevi Kuuranne näytteli hovimestari Batleria. Rooli on suomalaisen elokuvan muistetuimpia: teräväpiirteisen, matalaäänisen Batlerin ilmestyminen sekä kohtausten valaistus, musiikki ja äänitehosteet ovat jääneet katsojien mieleen. Pikku Pietarin pihassa (1961) Kuuranne näytteli Pietarin isää Jormalaista. Jarno Hiilloskorven ohjaamassa elokuvassa Varjostettua valoa (1962) Leevi Kuuranne esitti patologian professoria ja Ossi Skurnikin ohjauksessa Tie pimeään (1962) puolestaan Klaus Grahnin (Jarno Hiilloskorpi) isää.

Leevi Kuuranne kuoli 50-vuotiaana 1965 Helsingissä.

Leevi Kuuranteen nimenmuutokseen liittyy teatterihistoriaa. Leevi Kuuranne – siis Lindström – näytteli sodan aikana Karhumäen Teatterissa, ja helmikuussa 1944 teatterissa oli esitetty Noel Cowardin näytelmä Rakastan sinua, marakatti. Lehdessä näyttelijää sanottiin Leevi Lindelöfiksi. Heikki Eteläpään mukaan Kuuranne suivaantui nimisotkusta niin, että ”kohta siviiliin päästyään” muutti nimensä Kuuranteeksi.

Leevi Kuuranteen tytär Malla Kuuranne on kertonut, että hänen äitinsä Raili puhui muutaman kerran nimenmuutoksesta niin, että jokin asia oli saanut Leevi-isän suivaantumaan ja harkitsemaan nimen ”suomentamista”. Todennäköisesti syy on Eteläpään kertoma, vaikka muutos tapahtui vasta 1949.

Kun nimenmuutoksesta tuli puhetta, Malla Kuuranne muistaa vain puhutun, että isän periaatteellinen kanta oli, ettei nimi voinut olla nen-päätteinen, se olisi ollut liian tavanomaista. Silloin oli olemassa mm. Alanne ja Ylänne, joista ilmeisesti tuli nimeen pääte. Myös vokaali u oli Leevi Kuuranteen mieleen. Ehdolla oli myös nimi Huuhansalo, Malla Kuuranteen isöäidin tyttönimeä ja syntymänimeä Huuha mukaillen ja hänen äitinsä syntymäpaikalla Multian kunnassa sijainnutta isoäidin kotitaloa Huuhankylällä tapaillen. Kantasanaksi valikoitui kuitenkin kuura ja siihen pääte -nne.

Näyttelijä-ohjaaja Jarno Hiilloskorpi on muistellut, että Leevi Kuuranne oli suuri näyttelijä ja esikuva nuorelle teatterikoululaiselle, joka tunsi itsensä etuoikeutetuksi, kun sai näyttämön sivussa seurata Leevi Kuuranteen työskentelyä ruhtinas Andrei Bolkonskina Lev Tolstoin näytelmäsovituksessa Sota ja rauha. ”Hän oli todellinen taiteilija, joka osasi mestarillisesti hienosäätää repliikit ja tuoda esille näytelmän sanoman. Hänen tapansa harjoituksissa oli aina epäillä ja etsiä. Näyttelipä hän kansanmiestä tai ruhtinasta, hän oli aina osumatarkka.”

Kalevi Koukkunen
28.9.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Heikki Eteläpää: ”Jees, Teatteria!” – sanoi vääpeli Ryhmy. Sotateatterit 1941 – 1944. Helsinki: Suomen teatterikerhojen liitto ja Edita 2002, 151.

Jarno Hiilloskorven (26. ja 27.9.2014) sähköpostiviestit, Kalevi Koukkunen.

Leevi Kuuranne. Nekrologi (S. Ü - ll [= Sole Uexküll]). Helsingin Sanomat 20.7 1965.

Malla Kuuranteen (11.6.2014) sähköpostiviesti, Kalevi Koukkunen.

Sakari Puurunen – Maarit Huovinen: Jalkapuu. Teatterimiehen muistelmia. Porvoo – Helsinki – Juva: WSOY 1995, 111.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.

Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisuja n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 235.

Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija. 14. p. Porvoo – Helsinki: WSOY 1962, 74.