Risto Mäkelä

Etunimet: 
Risto Väinö Kaleva
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
14.01.1924
Syntymäpaikka: 
Raahe
Kuolinaika: 
19.03.1992
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

Risto Mäkelä esitti vuosina 1960-82 lähes 30 filmiroolia, joista merkittävimmät olivat pääosat draamoissa Me (1961) ja Hän varasti elämän (1962). Hänet muistetaan monista sivuosista, joista tunnetuimpiin kuuluu saarnaaja Mustapää elokuvassa Kaasua, komisario Palmu! (1961). Komeaääninen Mäkelä esiintyi opereteissa sekä oopperoissa ja teki huomattavan luonnenäyttelijän uran Suomen Kansallisteatterissa.

Risto Väinö Kaleva Mäkelä syntyi 1924 Raahessa aluepäällikkö Väinö Mäkelän ja arkistonhoitaja Aili Hämäläisen perheeseen. Hän innostui 8-vuotiaana näyttelemisestä nähdessään kotikaupunkinsa suojeluskuntatalolla Bror Niskan kiertueen esityksen. Mäkelä matkusti 14-vuotiaana Helsinkiin pyrkiäkseen filmikouluun, mutta ujouden takia nuorukainen ei kyennyt esiintymään valintaraadin edessä ollenkaan. Ennen jatkosotaa hän ehti olla Tampereen Työväen Teatterissa avustajana Edvin Laineen johtajakaudella. Mäkelä haavoittui elokuussa 1944 Karjalan kannaksella ja pääsi toipumislomalla Niinisaloon jatkamaan aiemmin keskikoulun kurssiin päättyneitä opintoja. Niinisalossa toverikunnan näytelmätoiminnassa hän sai ohjata Charleyn tädin ja esittää sen nimiosan.

Risto Mäkelä haki jatkosodan jälkeen töitä Tampereen Teatterista, jossa pääsi 1946 paikkamaan Yrjö Kostermaata radikaalin kansankiihottajan osassa. Ensimmäiset näyttelijäkiinnitykset hän sai Porin Teatteriin 1947-49, Tampereen Teatteriin 1949-59 ja Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteriin 1959-65. Risto Mäkelä teki merkittävän uran Suomen Kansallisteatterissa, jossa tämä herkkä ja oivaltava ihmiskuvaaja työskenteli lähes 30 vuotta. Hänen huomattaviin näyttämörooleihin lukeutuvat muun muassa Luther, Paavo Ruotsalainen, Niskavuoren Hetan Akusti ja Havukka-ahon ajattelijan Konsta Pylkkänen. Luonneosien lisäksi komeaääninen Risto Mäkelä sai rooleja musikaaleissa ja oopperoissa. Hän esiintyi myös lausujana ja suomensi muutamia näytelmiä. Risto Mäkelä sai Pro Finlandian 1990. Hän oli naimisissa 1948-62 Onerva Keskisen ja vuodesta 1962 lähtien näyttelijä-lausuntataiteilija Ritva Ahosen kanssa. Risto Mäkelän lapsista Martti Mäkelä (s. 1965) ryhtyi näyttelijäksi.

Risto Mäkelä näytteli vuosina 1960-82 lähes 30 filmiroolia, joista huomattavimmat olivat pääosat elokuvissa Me (1961) ja Hän varasti elämän (1962). Edellisessä hän viinatrokari Väiskinä teki arvostelijoiden mukaan herkullisen roolisuorituksen, mutta jälkimmäisessä prokuristi Henrik Leinona ylinäytteli pahemman kerran. Mäkelän esittämistä sivuosista tunnetuimpiin kuuluu saarnaaja Mustapää elokuvassa Kaasua, komisario Palmu (1961). Pikku Suorasuussa (1962) hän on sympaattinen Metsäpirtin Taneli ja draamassa Totuus on armoton (1963) petomainen Rasinkankaan kartanon omistaja Peteri. Aarne Tarkaksen ohjaamissa elokuvissa Opettajatar seikkailee (1960), Oksat pois... (1961) ja Turkasen tenava! (1963) Mäkelä esitti pikkukonna Villeä. Väinö Linna -filmatisoinnissa Akseli ja Elina (1970) hän työmies Lassen osassa tulkitsee liikuttavasti laulun Hyljätty äiti.

Risto Mäkelän hauskimpia roolisuorituksia on rakastunut vankikarkuri Yrjö Granberg Matti Kassilan ohjaamassa farssissa Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (1971). Viimeisen kerran hänet nähtiin valkokankaalla myrkytyspotilaan isänä elokuvassa Jousiampuja (1982). "Sellainen lämmin komedia, jossa on vähän vakavaa ja syvämietteistä lomassa, on minun alaani. Tragikomediassakin tunnen olevan omillani. - Uskon, että suomalaiset kaipaavat rehellistä, omaleimaista huumoria. Ei tarvitse kuin katsoa kotimaisten filmien saamaa suosiota televisiossa, niin jo tajuaa sen merkityksen", Mäkelä totesi Uuden Suomen haastattelussa vuonna 1983.

Risto Mäkelä esiintyi radiossa ja vuodesta 1959 lähtien lukemattomissa televisiotuotannoissa. Hänet muistetaan muun muassa viihdesarjoista Kaverukset (1963) ja Merirosvoradio (1975). TV-sarjoissa Sodan ja rauhan miehet (1978-79) sekä Presidentti (1982) Mäkelä näytteli Neuvostoliiton ulkoministeriä niin uskottavasti, että häntä kadulla puhuteltiin Molotovina. Viimeisen kerran Risto Mäkelä nähtiin televisiossa postuumisti pienessä osassa TV-elokuvassa Kissa ja Varjo (1993).

Sisko Rytkönen
19.2.2014

Kirjallisuutta

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 525-26.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 590.

Kasvot naamion takana. Kuvauksia näyttelijöistä omissa oloissaan. Toim. Verneri Veistäjä. Helsinki: Tammi 1953, 232-236.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1991, 613.

Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998, 98.

Suomen teatterit ja teatterintekijät. Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Toim. Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1983, 300.

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1172/Linkki tarkastettu 19.2.2014.

http://www.imdb.com/name/nm0617423/?ref_=fn_al_nm_1/Linkki tarkastettu 19.2.2014.