Sirkka-Liisa Wilén

Etunimet: 
Sirkka-Liisa
Muut nimet: 
Sirkka Wilén (muu)
Sirkka-Liisa Wilén-Hiltunen (virallinen nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
16.10.1927
Syntymäpaikka: 
Kuusankoski
Kuolinaika: 
25.08.2015

Biografia

Näyttelijä

Sirkka-Liisa Wilén näytteli 40-vuotisella teatteriurallaan yhtä lailla klassikoissa kuin moderneissa näytelmissä. Elokuvarooleja hänelle kertyi parikymmentä, pääosat mm. elokuvissa Kovanaama (1954) ja Onni etsii asuntoa (1955).

Sirkka-Liisa Wilén syntyi 1927 Kuusankoskella kutojan tyttärenä. Hän opiskeli roolianalyysia arvostetun teatteripedagogin Bertha Lindbergin johdolla, puheopetusta hän sai Annikki Yrjänäiseltä ja Niilo Kuukalta. Hän opiskeli myös laulua.

Kahden lyhyehkön kiinnityksen jälkeen Sirkka-Liisa Wilén oli Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa 1950–61, Turun Kaupunginteatterissa 1961–65, Kuopion Yhteisteatterissa 1965–74, Lahden Kaupunginteatterissa 1975–84 ja Jyväskylän Kaupunginteatterissa 1984–87.

Sirkka-Liisa Wilénin rooleja kotimaisissa näytelmissä olivat mm. Purasen morsian Elviira (Maiju Lassila: Purasen häät), Silja (Minna Canth: Kovan onnen lapsia), kamarineuvoksen tytär Vappu (Serp: Katupeilin takana), tohtorin emännöitsijä Miina (Maria Jotuni: Miehen kylkiluu) ja nimiosa (Reino Lahtinen: lastennäytelmä Kultasuu, myös radiossa).

Hänen roolejaan ulkomaalaisperäisissä näytelmissä olivat mm. nimiosa Anne Frankin päiväkirjassa, lasieläinten maailmaan pakeneva perheen tytär Laura Tennessee Williamsin Lasisessa eläintarhassa ja kreivitär Olivia William Shakespearen Loppiaisaatossa.

Sirkka-Liisa Wilén esiintyi myös kymmenkunnassa varhaisessa Suomen Television tv-näytelmässä, mm. Gustaf von Numersin Kuopion takana (1959, Naemin osa) ja Eugene O’Neillin Oi nuoruus (1963, Muriel McComber). Miehensä Aimo Hiltusen ja Veikko Kerttulan ohjaamassa Anu Kaipaisen Ruusubaletissa (1968, Mainos-TV) Wilénillä oli Herrantertun osa. Wilén teki televisiolle lastenohjelmia ja toimi myös nukketeatterin ohjaajana.

Myös Sirkka-Liisa Wilénin elokuvaura kesti yli 40 vuotta, vuodesta 1945 vuoteen 1988, aktiivisin kausi oli 1950-luku. Hänen varhaisimpia roolejaan olivat nuori nainen häätansseissa elokuvassa Kyläraittien kuningas (1945) ja ujon, äitiyttä opettelevan nuoren naisen rooli elokuvassa Tuhottu nuoruus (1947). Lähinnä hän esitti sittemmin suurtuotannon viihde- ja seikkailuelokuvissa tyttäriä tai tyttö- tai naisystäviä. Naispääosa hänellä oli elokuvissa Lännen lokarin veli (1952, Marketta, Esan sisarentytär), Kovanaama (1954, Miss Judith), Onni etsii asuntoa (1955, asunnoton tyttö Pirkko Kangas alias Raija Arvonen), Helunan häämatka (1955, kapteenin tytär Salli) ja Vääpeli Mynkhausen (1957, professorin tytär Ulla Visaoksa). Rillumareikauden nimikkoelokuvassa Hei, rillumarei! (1954) Sirkka-Liisa Wilén näytteli sekalaiskaupan omistajatarta.

Rakkauden äkkinäistä päättymistä kuvaavat elokuva Silmät hämärässä (1952), jossa Sirkka-Liisa Wilénin esittämä urheilijan (Ekke Hämäläinen) tyttöystävä hukkuu, ja Kolmiapila (1953), jossa nuoripari Olli (Matti Ranin) ja Irma (Wilén) kuolee auto-onnettomuudessa.

Sirkka-Liisa Wilénin filmografiassa on myös kaksi ”rohkeata” kylpykohtausta. Thure Bahnen ohjaamassa asuntopoliittisessa hupailussa Onni etsii asuntoa (1955) hän on kylvyssä samoin kuin elokuvassa Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä (1957) merenneitona. Ohjaaja Armand Lohikoski kertoo muistelmissaan kuvausten hankaluudesta: Sirkka-Liisa Wilén joutui olemaan ”päiväkaudet” kuvauksissa yläosattomissa pienet meritähdet rintanäpyköiden päällä sensuurin varalta ja koko alaruumis tiukasti sullottuna kalanpyrstöön. Hänen viimeinen roolinsa oli nuorta Kalle Päätaloa kirjoittamaan kannustava opettaja elokuvassa Nuoruuteni savotat (1988).

Sirkka-Liisa Wilén oli 1957–2002 naimisissa näyttelijä-teatterinjohtaja Aimo Hiltusen (1929–2002) kanssa. Sirkka-Liisa Wilén kuoli 87-vuotiaana 2015.

Kalevi Koukkunen
22.5.2017

Kirjallisuutta ja lähteitä

Armand Lohikoski: Mies Puupää-filmien takaa. Hämeenlinna: Karisto 1993, 225.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Suomen kansallisfilmografia 10. Helsinki: Edita 2002.

Suomen teatterit ja teatterintekijät [1974]. Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Toimituskunta: Timo Martin ym. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 28. Helsinki: Tammi 1974, 525.

Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983. Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Toim. Ilona Tainio. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu. Helsinki: Tammi 1983, 477.

Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 407.

Kari Uusitalo: ”Kotimaiset elämäkerrat”. Teoksessa Olli Tuomola ym. (toim.) Elokuvakirja (Mitä missä milloin -sarja). Helsinki: Otava 1972, 580–581.

Sirkka-Liisa Wilén-Hiltunen. Kuolinilmoitus Helsingin Sanomat 21.9.2015.

Jetta Kuitusen (24.3.2016) sähköpostiviesti, Kalevi Koukkunen. Informantti on Lahden Kaupunginteatterin tiedottaja.

Leena Kokko-Saukkosen (5.4.2016) sähköpostiviesti, Kalevi Koukkunen. Informantti on Lahden Kaupunginteatterin entinen näyttelijä.

Juha Seitajärven sähköpostiviesti 17.5.2017, Kalevi Koukkunen.